Tuli mieleen, että ei kai joku pidä esim. ed. merkintääni ilkeilynä? Ihmisillä kun on niin outoja näkemyksiä. En tahtonut ilkimöidä, mutta joskus juttuni käsitetään siten. Joskus ilkimöin. Se on eri asia ja huono asia. Keksin aamulla että Sotaanlähdön jatko-osa olisi nimeltänsä Verisunnuntai. Kun siinä mennään sunnuntaihin, -taille. Ja muukin syy on. Sitä on helvetin hidas kirjoittaa, aihe on raskas, olen kirjoittanut Sotaanlähtöä kesästä 2010 saakka. Tusinaromaaneja nyt kirjoittaa.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti