Näinä lopullisen surun aikoina järjen ääntä löytyy niin harvoin, mutta löytyy. Mistä vetoa, että loputkin viedään meiltä, jotka janoamme virvoittavuutta. Eikä ole lopullisen surun aikaa, sillä jokainen aika on lopullisen surun aika kunnes loppuu aika. Mikä epätoivo oli Jumalan jälkeen, kun luultiin että hän on kohta täällä taas ja lopullisen surun aika loppuu, mutta ei hän tullut, tuleeko koskaan, vaikka lupasi. Tule jo.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti