Soitin tänään kitaraa Piritorilla kahdeksan tuntia mutta sain vain turpaani. Kummallista. Edelliskerran kymmenen euroa tuntuu nyt unelmalta, jota en enää saavuta. Kävin myös soittamassa kuusi tuntia Harjutorilla, mutta siellä ei kukaan edes huomannut. Viimenä yönä soitin kymmenen tuntia Torkkelinmäellä ja olin hiljaa. Nämä ovat vastuksia. Luullakseni olen jo Jimi Hendrixin tasolla soittamisessani.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
lauantai 30. kesäkuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti