Päivän hyvä uutinen

Jungnerin Miksun mielestä Linnan itsaribileissä voitaisiin olla viinatta. Hyvä idis, perkele! Miksu kantaa huolta kansamme terveydestä!

Miksul oli sydäri eikä se voi ite enää dokata, mutta ei Miksu sen takii haluu että kaikki muutkin on dokaamatta vaan on oikeesti huolestunut kansanterveydestä. Olis pikkumaista luulla että Miksu vaan tän takii tahtos että kaikki olis dokaamatta.

Hyvä Céline-sivusto.

Muistatko aikaa, kun ei ollut sivustoja? päivityksiä? ja muuta virtuaaliskeidaa?

sääliö säälittävä ääliö

määliö itsekeskeinen ääliö

Tietävätkö nämä, nämä, nämä, hän mistä tuo ilon kautta on peräisin? Ei heille muuta sitten kuin sieg heil!

Itse en ole kansallissosialisti mutta on hienoa että monet sitä ihan avoimesti ovat.

Lainaan Wikipediaa:

"Kraft durch Freude lyhennettynä KdF, suom. voimaa ilosta, oli natsi-Saksan aikainen järjestö, jonka tehtävänä oli Kolmannen valtakunnan työläisten virkistystoiminnan järjestäminen. KdF oli osa suurempaa Saksan Työväenjärjestöä, Deutsche Arbeitsfrontia (DAF). Järjestön perustana oli ajatus siitä, että vapaa-ajallaan hyvin levännyt ja virkistynyt työläinen työskentelisi tehokkaammin työhön palattuaan. Järjestön näkyvää toimintaa ennen Toista maailmansotaa oli konserttien, retkien ja risteilyjen tarjoaminen työväestölle. Järjestön rakentama valtava lomakeskus saatiin osittain valmiiksi juuri ennen sotaa vuonna 1939. Tiukasti varjeltu salaisuus sotaa edeltävinä vuosina oli tämän järjestön sekaantuminen rodunjalostukseen tähdänneeseen sairaiden ja vammaisina syntyneiden lasten tuhoamiseen. Tämä toiminta laajeni aikuisväestöön sodan aikana Saksassa."

sivun katselut:

 

tammi 823

helmi 2296

maalis 2904

huhti 3512

touko 3431

kesä 3427

heinä 3396

elo 4373

On Kemppi-poikaan viel' matkaa: "Long time average 14 000 visits, 21 000 views a week." mistä nuo visitoinnit näkee? En viitsi etsiä. Etsin. Pitäisi asentaa. En asenna.

3 järkiasiaa

Tuli aamulla (mieleen) kolme hauskaa ynnä osuvaa sanomista vastoin yleisiä sanomisia. Kaksi ensimmäistä on Pentti Linkolalta, jonka mukaan (1) kaloja ei suojele kukaan, kasvissyöjätkin syövät kalaa; ja (2) ihmisten mukaan kissat sentään metsästävät hiiriä ja myyriä, mutta mikseivät ne, siis hiiret ja myyrät, saisi olla nekin rauhassa. Kolmannen sanoi Leevi Lehto, jonka mukaan (3) ei välttämättä ole järkeä siinä populaarissa sanoudessa, että ensin pitää opetella, esim. kirjoittamaan muotorunoutta, ja sitten vasta voi muodon ym. opettelemansa hajottaa. Tämä viimeinen on kirjailijoiden hellimiä "totuuksia", jottei heidän milloinkaan tarvitsisi kyseenalaistaa hevonvitun mitään.

Kissa on onneksi, toisin kuin ihminen, niin fiksu ettei sille tartte erikseen selittää ettei minulla ole mitään kissaa vastaan jos mainitsen ihmisten höpöpuheista.

Sun pitäs joskus ottaa iisimmin, sano tää yks runoilija mulle viime talvena, nousi sitten lavalle ja huusi sieg heil! Eipä siihen ollut lisäämistä.

Esa Mäkijärven mielenkiintoinen merkintä runoistaan, itsestään ja runoista. Nuoruus Heinolassa... voi voi... tulee oma nuoruus mieleen. Mutta, asiaan: merkinnässä mainitaan mystinen suomennos Georges Pereciltä:

"Georges Perec, eräs lempikirjailijoistani ja OuLiPon tunnetuimmista jäsenistä, kirjoitti vuonna 1969 pitkän romaaninsa La Disparationin käyttämättä ainuttakaan e-kirjainta. Haastetta riitti, koska e on Perecin äidinkielen yleisin vokaali. Kyseinen romaani on suomennettu nimellä Katoaminen. Käännös on sikäli hauska, koska siinä ei ole yhtään a-kirjainta, ja a:han on tietysti suomen kielen yleisin vokaali."

Tämä Katoaminen on tullut ennenkin vastaan, eräs dosentti siitä höpisi Tampereella. Tällaisia salaisia kirjoja on olemassa, mainitaan vain Gravity´s Rainbow -suomennos, joka siis edeltää Juhani Lindholmin tekeillä olevaa suomennosta. Jossakin on olemassa kirjasto, missä nämä suomennokset ovat. Epäilemättä kallioholvissa Päijänteen syvimmän syvänteen alla, eikä kirjastoon aivan kuka tahansa pääse. Kirjasto on osa salaista hallintoa, joka meitä hallitsee hirvittävällä tavallaan, joka on vitsaileva tapa, nyt he ovat keksineet että "talouden kehitys on pakollista".

Tahtoisin lukea La Disparationin suomennoksen, mutta se on mahdotonta! Salainen hallinto minua estää, kautta Herakleen!

Célinen kuvaama aika ja paikka on jo interregnumia, Vyöhykettä, ja tulee mieleen onko Pynchon lukenut Célineä. Jos Suomessa kirjoittaisi kuin C. tai P. niin tapettaisiin. Eli pahalta näyttää Yli-Juonikkaan suhteen. Ehkä ajat ovat muuttuneet. No joo. Mutta teoreettisesti. Nämä "olen huolissani johtajiemme oikeuksista" -ihmiset eivät tajua mitään.

Mikä siinä asiallisuudessa niin hienoa on? Millaista on epäasiallisuus? Millaiset blogikommentit poistetaan asiattomina? Vittu kun tietäisi. Asiallisuus saa paljon kannatusta, sellaiset kommentit ylittävät julkaisukynnyksen.

Onko "pane äitiis" asiaton kommentti tai "puhuit tuossa täyttä paskaa" tai "toisin kuin sanoit kaksi plus kaksi ei ole viisi vaan neljä"? Kaikki nämä kommenttiväitteet voivat olla tosia, mutta vain kaksi jälkimmäistä on helposti suoraan todennettavissa, ensimmäisen kanssa on hankalampaa.

Olen näille "asiallinen kommentointi otetaan positiivisesti vastaan" -blogeille vittuillut näillä anonyymiystävällisyyksineni. En voi kuvitella, että minulle voisi tässä blogissa kommentoida niin että joutuisin sensuroimaan kommentin. Muita voin kuvitella. Jos saan esim. sähköpostia, että otatko tuon kommentin pois, jossa minua X:ää sanotaan hetskuksi vaikka oon täyshintti. Silloin. Vain silloin.

Mietin näitä asioita kun virtuaalimaailma on hyvin sensuroiva! Moderaattorit palstoilla, nuo vapaan nuorison edustajat, ovat herkästi antamassa varoitusta ja bannia. Syökää vittua, minä sanon.

Jos sinusta tuntuu, ettet saa kommenttiasi julki jossakin natsiblogissa, tule kommentoimaan tähän minun blogiini ja kerro mihin blogiin ja mihinkä merkintään kommenttisi osuu! Niin 1nkertaista se on. Täällä ei ole rajaa eikä äärtä.

Symphony, feikkinen musiikkiesitys.

On mulla naurettavat hermostumisen esineet, perkele. Muutama vuosi sitten raivosin kirjamessuilla kun joku hölmö kertoi mitä kirjallisuus on, ja raivoamiseeni sain kuulla että "kaikesta sitä voikin hermostua." Niinpä. Ei ketään kiinnosta kirjallisuus ja taide!

Rajoja ne vaatii heti, vapaat taiteilijat. Pahaa jälkeä siitä tulisi jos ei rajoitettaisi. Joku voisi sanoa asiallisen sanan, tuskin sentään lausetta mutta sanan, sanaisen.

Ilmankos mulle naureskellaankin! Että jaksaa vaahdota vitun lehdestä, hehheh...

esine

eine

ine

ne

e

in

sin

sine

esine

En ole lukenut lainkaan viimeisintä Parnassoa. Edelliset ovat olleet semmoista höttöä etten jaksa kirjastossa lukea tuommoista kuvalehteä. Missä paneutuminen, vakavuus, intohimoisuus? Ei ainakaan Parnassossa. Varmasti ovat lukijamäärät korkeat, mutta voisivat ne olla korkeammallakin jos mentäisiin loogiseen päämäärään eli lopulliseen viihteellisyyteen, mutta se vaatisi sen tunnustamista, että kulttuuria on muuallakin kuin kesäjuhlajuonnoissa ja oopperan väliajalla. Ei tämä pelleily lopu milloinkaan. Luen Jarkko Laineen Parnassoja, niissä oli asiaa ja paljon.

On kirjallinen itsemurha kirjoittaa näin. Saan siitä vielä rangaistuksen, mutta ainakin olen sanonut mielipiteeni julkisesti toisin kuin ne monet jotka vain supisevat nurkissa. Papinniemi olisi hyvä päätoimittamaan jotakin elämäntapalehteä, sanon tämän vittuilutta, mutta Parnassoon hänen rahkeensa eivät riitä. Ja avustajakunta vaihtoon. Ei ole häpeä jos rahkeet eivät riitä Parnassoon, monet rahkeet eivät riitä elämäntapalehteen. Ehkä olen maailmassa vitun ainoa joka ottaa (enää?) Parnasson vakavasti ja jolle lehdellä on merkitystä!

Kostit alias sofistit

Hauska tuo Kosti Parnasson blogin kommenteissa. Varmaan jos Papinniemi jyystäisi Kostin vaimoa ja siitä olisi selostava juttu Parnassossa niin Kostin mielestä parasta juttua pitkään aikaan ja aivan erinomaisesti. Kostilla on agenda. Hän tukee Parnassoa. Ja muutamia muita jotka pysyvät pystyssä ihan tukemattakin.

Sille on olemassa nimi, perseennuolenta. Laajemmin puhutaan suomettumisesta. Lipposlaisuutta, lipostelua. Ei minulla kuitenkaan ole mitään näitä kostejamme vastaan, sillä he tekevät sen itse eli ovat itseään vastaan kun niin puolustavat kaikkea muuta ja kaikkia muita. Mutta on apologeetalla rajansa, se on siinä kun toteemeja kaadetaan, silloin kostit tulevat tukemaan toteemeja.

Nämä ensiyön oikeuden luovuttajat ovat sofisteja. Heille kaikki Sofi Oksasen kirjoittama on pyhää, eikä Rouvaa voi pilkata lainkaan. Ei edes arvostella, eritellä, kritikoida. Siinä vähän sananvapautta.

Kiertelen kirjallisuusblogeissa ja tutkin blogistien linkkilistoja, noita välitinluetteloita. Kun on trés chic niin välittimessä ovat Antiaikalainen, Nylénin hiljentyvä Nimetön ja pikkaisen hurjasti katu-uskoisesti Marginalia tai Timo Vihavaisen blogi. Vakavammat lisäävät välittimeensä Jäljen äänen ja ennakkoluulottomat Putte Wilhelmssonin (onko sillä blogilla nimeä?). Runoihmisiltä löytyy Work In Progress ja 12-projekti (Karri Kokko on vähän passé mutta tekee nousun vuoden tai kahden päästä). Luutii on varuiksi, jos alkaa kirjoituttaa ja julkaisuttaa niin ei saa täysillä turpaansa (sama funktio kuin Parnasson päätoimittajan päiväkirjalla). Mutta, kuten blogistikin on sanonut, Sanat on nykyisin hiljainen, se on vahinko samoin kuin Nylénin hiljeneminen (tai peräti hiljentyminen).

Voisi tehdä (kirjallisuus)blogi-rangingin. Gingin. Gin. Jouko Elevaarallahan oli artisti-ranking. Mutta sanonpahan jos Tapani "Fugh!" Kinnusella olisi blogi niin se olisi kaikkien tilastojen ykkönen nyt & aina. Lukisin sitä samalla jäntevyydellä kuin Hannu Helinin blogia, jota olen tulostanutkin satoja liuskoja. Kinnunen on aivan uniikki, ei kellään ole niin huonoa huumoria kuin hänellä mutta se pitäisi jotenkin saada litteraariin muotoon se niin huono huumori ja miten se tapahtuu eli siten että kirjoittaa sen niin huonon huumorin siihen litteraariin muotoon.  It's so fuckin' easy (when everybody's tryin' to please me).

Kinnunen ja Helin joskus vähän kahnasivat Work In Da Fuckin' Progressissa ja kai nyt kahnasivat kun ovat molemmat rakastettavia hulluja! Sen sanon. Ei minua kiinnosta tavalliset ihmiset. Hulluutta kaipaan, perkele! Helkutti, voisin joskus kertoa sitä niin huonoa huumoria josko saan luvan ja jos en saa niin sitten en kerro. Ettei rva Kinnunen soita joka perkeleen lehteen ja televisiokanavaan ja vaadi poistamaan sitä niin huonoa huumoria, kun siitä tulee trauma. Turun katurunoilijoiden ikioma Ala-Harja-Gate! Bill Gates. Ala-Harha, on siinä nimi, siis Ala-Harja, mutta tuo jälkimmäinenkin.

Noista "harlekiinikirjoista" tuli mieleen, että korkeakirjallinen Asko Sahlberg kirjoittaa harlekiinia romaanissaan Tammilehto, asiasta on maininnut myös Arto Virtanen. En kyllä jaksanut Tammilehtoa kuin 60 sivua. Jyrki Vainosen romaanissa Swiftin ovella (jouduin lukemaan kokonaan, koska "arvostelin) on myös harlekiinista seksuaalikuvausta. Sahlbergista ja Vainosesta puhutaan Penjamin Lehdon blogissa. Mutta osaavat sitä muutkin. Ei sillä. Niinkun.

Tänään en ole lukenut Célineä mutta huomenna luen ellei asteroidi törmää maapalloon. Eli huominen näillä näkymin on hyvä päivä, kumpikin skenaario sopii minulle. Tänään tulostin 145 liuskaa osaa II ja kävin sitä jo hieman läpi.

En ole keksinyt nimeä, edes hyvää nimeä. Paljastin liikaa. Paljastin likaa.

Viihteen vastustajat

Mitä heille on viihde?

Tositelevisiota, päivittäissarjoja, harlekiinikirjoja (onko niitä, vielä?), "ei-uskottavaa-populaarimusiikkia" (siis jotakin muuta kuin Morrissey, Joy Division ja keitä mitä muita; siis jonkinlaisen määrittelyn kautta "hyväksytty" populaarimusiikki). Ja mitä muuta?

Oikeastaan tuo esittää aika stabiilin kuvan viihteen vastustajasta, hän on samojen illuusioiden uhri ja vanki kuin ns. viihteen kuluttaja, he ovat samassa kielipelissä mutta eri puolilla.

Lienee selvää, etten hyväksy kumpaakaan porukkaa.

Syvempi paneutuminen viihteeseen ja ei-viihteeseen, mikä sittenkin on viihdettä ja ei-viihdettä, mitä löytyy roskasta ja mikä onkin roskaa.

Ja: syvällisin kulttuuri, ei-viihde, voi olla hyvin viihdyttävää ja toisinpäin.

Pidä silmät auki, kyseenalaista kaikki, äläkä ota mitään annettuna.

Kirjoitan kritiikkejä vain & ainoastaan siksi, että saan kirjan, jota minulla ei ole varaa ostaa.

Linnasta linnaan à la page 289. Olen oppinut muutamia katuojaranskan ilmaisuja.

Vituttaa, kun ei osaa kunnolla mitään eurooppalaista kieltä. Jos sen ajan, minkä on käyttänyt ruotsin opiskeluun, olisi käyttänyt saksan tai ranskan opiskeluun, olisi helpompaa. Ruotsin kieli ei ole väylä muihin kieliin, niin kuin tekopyhästi sanotaan, vaan este. Suomenruotsalaisilla pitää olla palvelut ym. eikä heitä nähdäkseni pidä syyttää, ainakaan enää, ns. pakkoruotsista, vaan näitä pystyynlahonneita perisuomalaisia äijiä, jotka tykkäävät liikkua suomenruotsalaisissa piireissä ja luulevat, että se edellyttää törkeää mielistelyä, tosin he saattavat olla oikeassa että mielistelyä vaaditaan. Ei kai kukaan ilmaiseksi viitsi katsella Paavo Lipposen kaltaisia nollapollia? Nämä hölmöt eivät ymmärrä sen vertaa, että tekemällä ruotsi vapaaehtoiseksi ruotsin suosio kasvaa ja joku suomalainen saattaisi sitä osatakin, nyt sen sijaan tämä pakkoruotsi tappaa kaiken kiinnostuksen tuon entisen valloittajakansamme kieleen.

Mutta on RKP:llä aika veriruskeita syntejä tilillään, ei siinä mitään, esim. kyyninen maahanmuuttajien istuttaminen ruotsinkieliseen yhteisöön, jolloin maahanmuuttajaparat ovat täysin RKP-läisten armoilla, kun eivät osaa valtakieltä, tätä hölmöjen kieltä suomea. Mutta ei tämä ole tavallisen suomenruotsalaisen vika, kuten ei ole minun vikani että äidinkieleni on sama kuin Paavo Lipposella tai Paavo Arhinmäellä.

Vaikka venäjää, jos jotakuta pitää kumarrella, opiskeltaisiin edes venäjää, mutta tuo periferinen skandinaavinen kieli on täysin turha. Eikä, sanon taas, tämä ole suomenruotsalaisilta pois, heille pitää olla palvelut ym. ja eiköhän ne hoidu, kun rantaruotsalaisiakin on paljon ja Suomessahan ei syrjitä.

Töitä pakoillen katsoin Hulk Hogan -dokumentin Finding Hulk Hogan ja, niinkuin me wrestlingin katsojat ja harrastajat tiedämme, sitten on kuunneltava tämä kappale:

Zut! Se onkin Syljen haudoillenne, eikä Kusen haudoillenne tai peräti Paskon haudoillenne.

Lainasin yliopiston kirjastosta Rigadonin ja Nordin. Aloin tehdä sanastoa, pakko se on, vaikkei kiinnostaisi, Céline-sanastoa, luen kaveria vielä pitkään. Céline sanoo trilogiaansa kronikaksi mitä se on. Jos nyt tahdotaan etsiä suomalaisia vastineita niin Salaman kirjoista Finlandia-sarjasta eteenpäin löytyy samanlaista kielellistä ja poeettista menoa & meininkiä.

Céline sai Rigadonin iltapäivällä valmiiksi, kertoi asiasta vaimolleen, kirjoitti asiasta Gaston Gallimardille ja - kuoli.

Vihdoinkin aloin lukea näitä Célinen ikuisesti suomentamattomia mestariteoksia.

Katselin vähän yo:n kirjahyllyä ja siellä oli Boris Vianin Kusen haudoillenne en fransees. Savukeidas voisi suomentaa. Semmoisen ranskalaisen sarjan pyöräyttäisi. Villeeeeee!

Minulla on luettelo suomennettavista kirjoista. Nijinskyn päiväkirjat on luetteloni kärjessä. Dalin romaani Visages caches. Myös näitä muisteloita Dalilta, "Salainen elämäni". Mutta koska asumme talonrakentajien aikakaudella ei näitä teoksia milloinkaan suomenneta.

Olen tänä aika konservatiivi ja tahdon kuulla eriäviä mielipiteitä oli aika, paikka ja tilanne mikä tahansa. Olen siis yleisesti liberaali.

Tosin "konservatiivisuus" ei merkitse kaasua, mutta niin luullaan.

Ei tämä ole olkiukko eikä paperitiikeri. Niin esittämällä yritetään vesittää keskustelu.

Célinen lukemisessa on sekin hyvä puoli että teksti on alkoholikielteistä.

En puhu liberaaleista, se on väärin todellisille liberaaleille, puhun vihervasemmistolaisista ja Tavastia-Jugendista. Hysteerisistä oikeassaolijoista. Oikeassaolon kiivaista todistajista.

Niin, kuten sanottu, ranskaa voisi opetella helpomminkin kuin lukemalla Célineä. Ei minua helppous kiinnosta.

Kerronta on sellaista, ettei ole uskoa että juuri noin tapahtuu, mutta niin se vain on. Hankaloittaa oppimista.

Miten kauniisti kirjoittaa eläimistään. Ihmisistä vähemmän kauniisti tai, no, kauniisti ja kauniisti, muttei hyväksyen. Ihmisvihaaja rakastaa eläimiä. Niin se on. Samoin kuin humanisti vihaa eläimiä.

Miten usein olen kuullut eläimiin kohdistuvaa pilkkaa humanistisessa tiedekunnassa. Älkää pilkatko eläimiä, sillä sitten minä pilkkaan teitä.

Käyn kohta lainaamassa Nordin ja Rigadonin. Nord on suomeksi Pohja.

12-projekti on tositaidetta, 24/7-taidetta. Täältä voit ostaa mainostilaa runokirjaan ja sivun alalaidassa lukee linkitetysti:

Seuraa 12-projektin etenemistä

Meidän ei kuitenkaan ole mahdollista seurata kameroilla runoilijan työntekoa, mutta hyvin lähelle päästään. Vielä keskustelupalsta, päivittäinen televisio-ohjelma, ekstraohjelma ja sunnuntaina liveshow, joka jo on kuukausittaisesti.

*

(tosielämää perussuomalaisittain)

Puupään tunnistaa helposti siitäkin, että hän kerkeästi valittaa henkilökohtaisuuksiin menemisestä.

Maailma on henkilökohtainen. Ei päästetä näitä vähällä.

Mitä tulee nimeämisiin niin on totta että Herostratos-efektiä on varottava, ettei puupää saa nimeään esiin.

Vain siksi minua ei mainita hakemistoissa.

Puupääauto on kiva sana, olen kuullut sen yhdeltä puupäältä.

Tulisi jo vaimo kotiin niin ei tarvitsisi merkinnöidä vaan voisi keskustella vaimon kanssa.

Täytyy soittaa että ne viikonlopun yöpyjät tosiaan ovat tulossa. Suutun jos eivät tule. Siihen tähtäämällä tässä on eletty, perkele.

Yhdysvaltalainen runoilija Henry Charles Bukowski (s. 1920 Andernach, Weimarin Paska-Saksa, k. 1994 San Pedro, Yhdysvaltojen Kalifornia) kirjoitti lukiossa aineen aiheella Ystävyydettömyyden merkitys ja pettyi kun sitä ei luettu. Ei sellaisia aineita lueta. Minäkin olisin voinut sellaisen kirjoittaa ja voisin yhä, mutta luokassa luettu aine Ystävyyden merkitys on aiheeltaan hyvä sekin.

Kuuntelen Chinese Democracyä ja kuten tiedetään sitä on kuunneltava uudestaan ja uudestaan eikä se ihan heti ns. aukea. Se on hyvä se. En tässä iässä enää pidä helpoista voitoista ja silloin kun olisin niistä pitänyt en niitä saanut, siis helppoja voittoja.

Puhun siis panemisesta.

"Kun puupäät suuttuvat, tiedät olevasi oikeassa." Näin on. Elämän ja maailman totuudet ovat hyvin yksinkertaisia. Tosiasioita on paljon, makukysymyksiä vähemmän. Esimerkiksi Turun Kansaneläkelaitoksen talo on ruma. Turun tuomiokirkko kaunis. Näin helposti puhuu totta. Tai, kuten Antti Nylén on viitannut Seppo Simolan lausumaan: "Hanhenmaksansyönti on syntiä." Niin on.

Epäilen näitä vaikeuttajia. Heillä on jotakin tunnollaan, pahoja tekoja. He tahtovat sekoittaa mielemme, jottemme näkisi heidän törkeyksiään.

On syytä olla raitis ja tarkkaavainen kuten Linkola toteaa. Selvänä näkee. Olet lahjomaton.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että sensuroijat ja sotamiehet toimivat rauhanjärjestöissä ja PEN:ssä. Niin se menee. Ihmettelen kyllä miten joku viisas voi olla samassa sakissa tuommoisten kanssa, ehkä yrittää pysyä asiassa vaikkei asiaa edes ole paitsi sensurointi ja sotiminen.

Olen tullut siihen ikään, että vituttaa etten käynyt armeijaa. Minulla on vapautus, kun olen hullu. Siis ihan kirjaimellisesti olen hullu. Se on tosiasia, eikä sitä voi poistaa vaikka tahtoisikin. Hulluutta. Tosin en tahdo.

Sitten on nämä synnit. Niitäkin riittää. Syntien kategorisointi, luokittelu, asteittaminen, on syntiä.

Päätän tähän. Milloin tehdään pappien alastonkalenteri?

Löysin tätä kautta tämän aivan erinomaisen kirjoituksen. Lisäänkin nämä blogit seurattavikseni. Kaipaan hengellistä hulluutta! Maailma on niin tavallinen.

Minä pidän kissoista, koirista, eläimistä, tähdistä, kukista, lehmistä, kasveista, merenvihreästä, merilevistä, kesäkahviloista, kahviloista, kivistä, veneistä, Proustista, Baudelairesta, Huysmansista, Nervalin Aureliasta, Stendhalista, Punaisesta ja mustasta, Ranskasta, ranskasta, Pariisista, Seinestä, Meudonista, Place de Clichystä, Montmartren hautausmaasta, Nijinskystä, siitä pikkutytötä joka oli kuollut 1800-luvulla ja jonka hauta oli Montmartren hautausmaalla, Dostojevskistä, Tolstoista, Kivestä, Yrjö-Koskisesta, jalkapallosta, jääkiekosta, HIFK:stä, Real Madridista, Cristiano Ronaldosta, Iker Casillasista, Maradonasta, Ederistä, Töölöstä, Helsingistä, helsinkiläisistä, Herttoniemestä, Sillanpäästä, Kiannosta, Lehtosesta, Alastalon salista, Paavolaisesta, Hämäläisestä, Korpelasta, Lahtelasta, Tapiosta, Selosta, Amorfiaanasta, vaimosta, kissasta, meidän kodista, anopista, appiukosta, velipojista, isästä, entisestä anopista, entisestä vaimosta, Ines-kissasta, Ines-tytöstä, Ineksen veljistä, Ineksen vanhemmista, Alviinasta, Mooseksesta, Alviinan ja Mooseksen vanhemmista, Keniasta, kenialaisista, kenialaisista juoksijoista, juoksijoista, kestävyysjuoksusta, äärimmäisyyksistä, puista, kirjoista, kirjahyllyistä, lukemisesta, kirjoittamisesta, Célinestä, lämpöpattereista, lämmöstä, Turusta, turkulaisista, turkulaisista katurunoilijoista, kulttuurista, kulttuureista, sivilisaatioista, turkulaisesta kulttuurihistoriasta, turkulaisista kulttuurihistorian professoreista, turkulaisista kustantamoista, kissaihmisistä, siitä kun kissalla on hyvä olla, kahvista, rauhasta, kiivaudesta, Palsasta, jängästä, itikoista, Big Brother -tositelevisiosarjasta, Elina Viitasesta, Kadista, Kätlinistä, Sebastianista, maanteiden taukopaikoista, eväistä, Guns N' Rosesista, Axl Rosesta, Sielun Veljistä, Andy McCoysta, Michael Monroesta, Hanoi Rocksista, Malapartesta, kuvista Casa Malapartesta, ajatuksesta Firenzestä ja Toscanasta, kotonaolosta, matkojen miettimisestä, "tämä menee seuraavaan numeroon" -ilmoituksesta, palkkioista, kulttuurilehdistä, Turun kaupungin pääkirjastosta, Café Siriuksesta, siitä kun kysytään oletko ulkomaalainen, Aurajoesta, Turun tuomiokirkosta, Raamatusta, naispapeista, miespapeista, katolilaisista, ruohosta, puskista, suomalaisuudesta, laajoista tutkimuksista, Suomen historiasta, Heikki Ylikankaasta, Juha Siltalasta, körttiläisyydestä, Matti Klingestä, Suomen Kuvalehdestä, Kanavasta, Kerberoksesta, runoista, proosasta, esseistä, Paavo Haavikosta, Mannerista, Saarikoskesta, Sirkka Turkasta, Jouko Turkasta, rehellisyydestä, kissan viiksistä, kissan tyylistä, raitiovaunuista, metroista, Helsingin Rautatientorista, Asematunnelista, Stockmannista, Akateemisesta Kirjakaupasta, kirjakaupoista, antikvariaateista, Kappelista, kappeleista, kirkoista, keskusteluista, Esplanadista, helsinkiläisistä kahviloista, helsinkiläisestä merestä, kaikesta Helsingissä ja helsinkiläisyydessä, nostalgiasta, kinnuslaisesta ironiasta, Berliinistä.

Vaikka Parkinsonin tautia sairastavilla on häiriötä aivotoiminnassa, heillä kuitenkin on vilkas Muhammad Ali -tajunta.