Todella pitkän, noin puolen elämän tauon jälkeen luin Baudelairen teoksia Välähdyksiä ja Alaston sydämeni. Lainaan vähän. George Sandista Baudelaire sanoo: "Hänellä on tuo kuuluisa sujuva tyyli, josta porvarit niin pitävät." Muistaakseni kirjeessään äidilleen Baudelaire toivoo, ettei äiti enää kehuisi poikaansa sujuvasta tyylistä, sillä poika on taistellut että tyylistä tulisi epäsujuva, sujuvaton. "Kirjoitat sujuvasti" on juuri sitä ääliömäisyyttä, kun mitään ei tajuta eikä keksitä muuta sanomista. Sujuvuus on kirjoittamisen maailmassa suurimpia rikoksia.

Baudelaire, hänkin, tavoitteli romaania ja laajaa esitystä, mutta nämäkin tekstit jäivät muistiinpanojen asteelle. Se ei suuremmin haittaa, sillä idiootin tunnistaa siitä että hän saa koko ajan asioita valmiiksi. Rousseau'hon Baudelaire viittaa, he ovat sukulaisia, kun taas Flaubert oli hieman erilainen. Luin aikoinaan Flaubertin ja Sandin kirjeenvaihtoa ja ihmettelin Flaubertin pitkämielisyyttä Sandin suhteen, joka ei tajunnut mistään mitään. Mutta kuka tajuaisi. Typeryydestä Flaubert oli kiinnostunut. Baudelaire vertaa Sandia vessanpönttöön. Se lienee moderni keksintö.

"Alaston sydämeni". Siitä Baudelaire tahtoo kirjoittaa ja myös kirjoittaa. Hän kertoo millainen hänen sydämensä on. Hän muun muassa sanoo: "Julisteiden suunnaton inhottavuus." Nyt vasta, kun Baudelaire asian mainitsee, älyän, että julisteet todellakin ovat törkeitä ja kaikin puolin inhottavia.

"Suuria ihmisten joukossa ovat vain runoilija, pappi ja sotilas, ihminen joka laulaa, ihminen joka siunaa ja ihminen joka uhraa ja uhrautuu.

Muut on luotu ruoskaa varten."

Tässä on se huvitus, että myös nuo kolme saavat ruoskasta, siitä pitää Baudelairen inhoama demokraattinen kansa huolen. Malmivaaran suvusta löytyy runoilija, pappi ja sotilas, ei ihme että kansa heitä on vihannut.

Kirjoitin aikoinaan niin törkeästi kuin osasin. En edes valehdellut. Se kai pahinta onkin, mutta nyt olen alkanut ajatella että ehkä oikeasti voisi antaa anteeksi asioita, jotka ovat tapahtuneet yli viisitoista vuotta sitten. Törkeys ja armo, siinä on kirjallisuus. En kuitenkaan ole erityisen kiinnostunut omasta armonkohteena olostani, mielestäni se ei ole tehtäväni, vaan osoittaa armoa muita ihmisiä kohtaan, se on tehtäväni. Olen ollut niin katkera muutamista asioista.

Alaston sydämeni. Se on kiusallista kirjallisuutta. Rakastan sellaista kirjallisuutta hyvin paljon.