Jokainen sukupolvi vainoaa juutalaisensa uudestaan.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Käytiin
Ikeassa ja Lidlissä eli aivan moraalittomia oltiin. Ikeassa oli
sellainen, että tiistaisin lapset saavat ruuan ilmaiseksi eli lapsesta
saakka ihmiset ehdollistetaan Ikea Familyyn. Ikea-korporaation lisäksi
moraalittomasti voivat toimia vanhemmat ja jopa kahdella tasolla:
tulevat ehdollistuttamaan lapsensa rikokseen ja lapsia syynä käyttäen
pääsevät itse tekemään mitä kauheimpia rikoksia. Minkähän
paskahuussin ruumasta ne Ikean kuulut ruotsalaiset lihapullatkin on
pyöritelty? Siis, teimme syntiä ja ymmärrämme tehneemme syntiä, emme
kiellä sitä että tuli tehdyksi väärin. Kannustamme toisinaan myös
murhaamaan syömällä lihaa ja rikomme näin yleisintä vakaumuksellista
käskyä "älä tapa". Tai en minä tiedä, tulkitseeko vaimo näin etiikkaa,
eli sovitaan että puhun vain puolestani. 90-luvulla olin osallisena
ihmismurhaankin, kun kannustin erään neidin aborttiin, sillä abortti on
aina väärin, mutta joskus nyt vain on tehtävä väärin. Sellaista se on
kun ei harjoita joustomoraalia, joutuu kohtaamaan oman vajavaisuutensa.
Eikä oikein viitsi olla armollinen itselleenkään vaikka se onkin
viiteryhmäni suosituimpia ajanvietteitä vieraissa juoksemisen ohella.
Luin juuri, että pogromit ovat taas alkaneet. Kiitos, kaikki viattomat kusipäät. ei
tämä hulluus lopu koskaan. kyllästyttävä viha milloin ketäkin kohtaan.
syyllistä etsitään. uhristatusta. ja seuraavaksi pestään kädet. ei
jumalauta olisi pitänyt mennä jo nukkumaan. muutama viikko sitten
muutama tyyppi kävi minullekin soittamassa suutaan, kun kerroin mitä on
tulossa, mutta eihän nämä voi ymmärtää tekojensa seurauksia milloinkaan.
vihaa, sitä piisaa. vihaa. Amerikassa
biljoonakin tulee nopeammin. Enkä minä edes vihaa "amerikkalaisia",
sanoo Eki Tuomioja mitä tahansa. Puoli yö. Kenellekään kello soi. Nuo maisemat on niin täynnä vihaa. Marssikaa hulluuden lopettamiseksi Afrikassa ja Lähi-Idässä! Luin
otsikon että Libyassa kuoli sata. Syyriassa ihmishengellä ei ole
hintaa. Irak on kuolemanmaa. Sitten nämä Saudi-Arabiat ja Iranit.
Nigeriassako se Brocol Harum oli vai missä? Näitä paikkoja riittää.
Brasilian verikisat. Taidan järjestää marssin tuossa kärripolulla!
Piirrän plakaattiin: EI VIHAA VAAN RAKKAUTTA! Ja tämä Putin! Marssikaa ja kertokaa ettemme niin välitä hänen toimistaan.
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Yksi
erityisen masentava piirre porvarillisessa estetiikassa (alias
modernismi eli kevytmodernismi) on odottaminen, jonka suorittaa, toki,
taideteoksen kokija; ja tämä odottaminen ei ole, tietenkään, odottamista
ja rauhallista oleilua taideteoksen äärellä, ei, vaan taideteoksen
saapumisen, ilmestymisen odottamista. En puhu valmistumisen
odottamisesta, sillä taideteos on valmistunut ajat sitten, vaan
odottaminen on säällisen ajan odottamista, jotta taideteos voi ilmentyä
säilyttäen poeettisen uskottavuutensa. Vain ja ainoastaan tästä syystä
porvaripaskiainen ei julkaise esim. kymmentä runoteosta vuodessa. Ja
tästä samasta syystä on peräisin kaikki muu laiskottelu, päihteiden
käyttö, promiskuiteetti ja kyllästyttävien runoiltojen hirvittävyys.
Sanotaan, että Italiassa ei mikään toimi mutta menkääpä Trenitalian sivuille ja homma pelaa heti, mutta Tanskan vastaavat sivut on ihan karmeat. Etsin puoli tuntia yhtä pientä tietoa, enkä ollut ainoa joka oli confused, miten voi olla niin hankalaa laittaa vähän eri kielillä sivut kuntoon ja helpoiksi. Sitten kieli. Suomalaiset nolostelevat tankeroaan, mutta siitä nyt taitaa saada selvää, mutta tanskalaisten räkimisestä ei saa mitään tolkkua. Kööpenhaminan keskusta on selkiytymätön. Pilvessäkö ne on? Vai muuten vaan tyhmiä? Muutenkin Italia-räksytys on ihan naurettavaa, siellä TOIMII KAIKKI, sekä ihmiset ymmärtävät hyvän päälle, näille asioille voi olla kausaliteetti, Suomessahan ei toimi mikään eikä ymmärretä mistään mitään. Tanskalaiset voisivat miettiä sitä rumaa kieltään ja tehdä sille jotakin, esim. vaihtaa italiaan tai edes saksaan, ruotsi on kans jees ja norja hellyyttävää siinä lapsenomaisuudessaan, vaikka norjalaiset onkin rasittavia dopingisteja ja ne rumat villapaidat päällään rykivät tuntureissa oksettavasti.
Olen
sanonut tämän ennenkin ja sanon taas: en millään muotoa kannata esim.
Proustin, Bernhardin tai vaikkapa Malaparten (lisä)suomentamista, sillä
suomennoksista seuraa vain ja ainoastaan se, että keskinkertaisuudet ja
siitä alempi väki "innostuvat" näistä neroista ja kohkaavat heistä ja
yrittävät raiskata heidän neroutensa, mihin he eivät onneksi pysty.
Suomennettakoon Keltaisen kirjaston tasoista kamaa, jotain
brooklyniläistä mätäpaisetta, mutta jätetään nerot rauhaan!
Natsiesteetikon
psykopatologia kaikessa kaavamaisuudessaan (äitisuhteen deprivaatio,
hintelä fysiikka, naissuhteiden deprivaatio) on niin kyllästyttävä, että
juuri siksi natsismi menestyy, kun ei siihen kyllästyneisyyden vuoksi
ole viitsitty puuttua. Kuka idari olisikaan ottanut Hitlerin tosissaan?
Sitten se olikin jo vallassa ja muut noloimmat tyypit, joille oli
naurettu siihen saakka.
ollapa nyt ryssän helvetissä. sitä ehkä nimitetään someksi.
autiomaasta ei kanneta veroa.
Eikö kuumalla tehdä pankkiryöstöjäkin, ellei hevoset ole jo ammuttu?
Jos kärpäsen toivottaa helvettiin niin eikö se ole teologisesti perusteltukin toivomus.
Vasenkätisellä on sekin etu, että hän on jo valmiiksi maailmaa kohden väärin. Oikeakätinen joutuu taistelemaan pois hyvien ihmisten suosta.
Ainoa ero minun ja hullun välillä on, että tiedän olevani hullu.
Valehtelijassa on säälittävintä se, että hän jatkaa valehteluaan, vaikka hän itsekin tietää, että kaikki tietävät hänen valehtelevan.
hänen toimintansa on sellaista ettei tarvitse kysyä montako kertaa viikossa hän näkee unta
Luin
tänään Helsingin Sanomia ja ymmärrän nyt miksi lehti ärsyttää noin
kaikkia. Siellähän sanotaan ihan mitä tahansa. Ihan vääriäkin
mielipiteitä. En muista mikä se oli mutta sunnuntaisivuilla oli pieni
juttu jostain aiheesta ja aihetta käsiteltiin aivan väärin. Ei Suomessa,
Natsikodossa, tämmöiseen ole totuttu, rahvas ei tiedä miten olla ja
"sivistyneistöä" voi vain äiti auttaa. Sitä Karilan juttua en viitsinyt
lukea mutta varmaan siinäkin oli taas premissit vituillaan tai jotain
muuta kaiken uskottavuuden jutusta vievää. Lohdutuksen sana: olen
toimittajakoululaisen pentu, joten ei minun mielipidettäni tartte
huomioida.
Ei
tarvitse keksiä myyttistä alkuaikaa, vaan on tarve keksiä realismia
myyttiin, ettei ihan valheena pidettäisi, kun on niin rationaalinen
aikakausikin. Ongelma on ehkä siinä, että jos esim. kysyy, uskotko
neitseelliseen sikiämiseen, niin vastaus on että en usko sen olevan
mahdollista. Siis ihan ylioppilaat ja pidemmällekin ehtineet voivat
puhua näin.
perjantai 25. heinäkuuta 2014
on niin kuuma ettei
jaksa edes runoa kirjoittaa
ja kolmantena päivänä
alkoi toinen kierros
jokaiselle dosentille vero
kortilla pantavaksi niin
kansallisarkistossa kuin myös
suomen historian kirjastossa
älköönkä kukaan jokainen tämän
tietää vaietko nyt vaan
avatkoon leipäläpensä ja huutakoon
vaikka ikuisuuden sillä
sillalla koska bjoernsoneja
emme ole id-zeniläisiksi
emme halua tulla
olkaamme siis mitä
kukin tahtoo olla vaikka
bjoerk kuusi haapa tai
henrik ibsen sitten
luostarissa infernossa tai
yleisessä hullun puolustuspuheessa
jonka morsian laulaa muttei
kaskaana siritä kun pöytähän
käymme nauttimaan toistemme
seurasta enemmän kuin lain
suomin mahdollisuuksiin
enkä tunnista tätä kappaletta
café wiklundilla
myös täällä on
kahdeskymmenesviides
heinäkuuta
kaksituhattaneljätoista
matkalla kirjastoon
en tunnista laulajaa
se oli kitara perjantaina
nämä ihmiset menevät mökille
kuin askeetti autiomaahan
ehkä mökillä on kylmä
kellarissa hometta rannassa
hyvänlaatuista levää hyvinkin
laulajattaren tarpeisiin
sitä totisesti toivon ja uskon
rakkauteen
lakka karmii
liki karkama
liikamarkka
limakikkara
karkkimaila
kakki marila
rakkia milka
kiimal kraka
lakki kirmaa
markkaa liki
kilimakkara
karmia ikka
karma kaikil
kalkkia rima
kalkkiraami
karmi likkaa
kilimarkkaa
kari makkila
mari kakkila
kalmarakkii
kaimal arkki
rikkimalkaa
jaksa edes runoa kirjoittaa
ja kolmantena päivänä
alkoi toinen kierros
jokaiselle dosentille vero
kortilla pantavaksi niin
kansallisarkistossa kuin myös
suomen historian kirjastossa
älköönkä kukaan jokainen tämän
tietää vaietko nyt vaan
avatkoon leipäläpensä ja huutakoon
vaikka ikuisuuden sillä
sillalla koska bjoernsoneja
emme ole id-zeniläisiksi
emme halua tulla
olkaamme siis mitä
kukin tahtoo olla vaikka
bjoerk kuusi haapa tai
henrik ibsen sitten
luostarissa infernossa tai
yleisessä hullun puolustuspuheessa
jonka morsian laulaa muttei
kaskaana siritä kun pöytähän
käymme nauttimaan toistemme
seurasta enemmän kuin lain
suomin mahdollisuuksiin
enkä tunnista tätä kappaletta
café wiklundilla
myös täällä on
kahdeskymmenesviides
heinäkuuta
kaksituhattaneljätoista
matkalla kirjastoon
en tunnista laulajaa
se oli kitara perjantaina
nämä ihmiset menevät mökille
kuin askeetti autiomaahan
ehkä mökillä on kylmä
kellarissa hometta rannassa
hyvänlaatuista levää hyvinkin
laulajattaren tarpeisiin
sitä totisesti toivon ja uskon
rakkauteen
lakka karmii
liki karkama
liikamarkka
limakikkara
karkkimaila
kakki marila
rakkia milka
kiimal kraka
lakki kirmaa
markkaa liki
kilimakkara
karmia ikka
karma kaikil
kalkkia rima
kalkkiraami
karmi likkaa
kilimarkkaa
kari makkila
mari kakkila
kalmarakkii
kaimal arkki
rikkimalkaa
torstai 24. heinäkuuta 2014
tämä kuumuus kuin
ukrainan vehnäisillä
aroilla poltetun maan
taktiikka ei tänäänkään
ole kaukana musta
on multa näillä seuduilla
kuka tahansa on vihollinen
miten kansainvälinen yhteisö
viitsiikin facebookissa päättää
perinteisesti tässä autiomaassa
on tapettu ihmisiä
kuormajuhdat viimeiseksi
syödään pohjanmaan kautta
kenenkin vaari niissä joukoissa
seisoo kuin orpo bestman
hääkirkossa sormus kotona
saisinpa sormustimellisen
kirkkoviiniä lausuu kaaso
jokaisella korkokengällään
kiovan rusj vai moskovan rusj
mutta moskovan etymologia
epäselvä peräti varpusvuorella
urku auki parvella
mikä on totuus
ja ne marimekon pöllimät
kuositkin tässä vielä
tshernobyliä milloinkaan unohtamatta
babi yaria ynnä muita ynnä muita
inhimillisyyksiä
tuhat syytä vähintään
kysyä totuutta
ukrainan vehnäisillä
aroilla poltetun maan
taktiikka ei tänäänkään
ole kaukana musta
on multa näillä seuduilla
kuka tahansa on vihollinen
miten kansainvälinen yhteisö
viitsiikin facebookissa päättää
perinteisesti tässä autiomaassa
on tapettu ihmisiä
kuormajuhdat viimeiseksi
syödään pohjanmaan kautta
kenenkin vaari niissä joukoissa
seisoo kuin orpo bestman
hääkirkossa sormus kotona
saisinpa sormustimellisen
kirkkoviiniä lausuu kaaso
jokaisella korkokengällään
kiovan rusj vai moskovan rusj
mutta moskovan etymologia
epäselvä peräti varpusvuorella
urku auki parvella
mikä on totuus
ja ne marimekon pöllimät
kuositkin tässä vielä
tshernobyliä milloinkaan unohtamatta
babi yaria ynnä muita ynnä muita
inhimillisyyksiä
tuhat syytä vähintään
kysyä totuutta
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
neljäs mahti meitä huijaa
kaikki ovat nukkuvat
tyydyttyneinä sukua nimellisessä
unessamme missä on totuus
eikä sitä ole eikö
nyt jo ärsyttää vittu
mainen juttu ei ole
kuin luottamus henkilöitymättä
kehenkään mihinkään tai
tämä armo henki
löytyen ristiltä laskettuun
galilealaiseen anarkistiin
sanoi että rakkaus
oli törkeää puhetta
siitä tapettu rakkaudesta
millä asiat hoituvat
eikä rakkaus huijaa mutta
mahtia rakkaudessa piisaa
suurimmassa jokaisessa valtiossa
niin herran kuin narrin rakasta
rouvaamme unohtamatta madamea
valkoista viiniä oli
hänelle tarjolla häissässänsä
missä rakas rouvamme oli
morsiamena on jo ilta
kun sulhanen on vasta aamussa
miettien yötöntä yötä
ja navetan takana haavikko
sitten pelto ja koivikko
ilmoittaa auringon kellon tarkkuudella
milloin uni tulee
ne mitään aurinkoa tavoittele
haavat tai koivut kunhan kasvavat
mäntyjen kuusten tapaan
emme tunne puiden genealogiaa
sen vertaista onko
paalujuuri tupsujuuri vai
juurikin pelkkä paluu
olemme lukeneet vain nietzscheä
deleuzea guattaria derridaa
ja viime vuosi
tuhannella kerraten klaus theweleitia
nyt katsomme haavikkoa ja
pellon takaista koivikkoa
oksat limittyvät ehkä rungotkin
en minä näe minä kusen
silmät kiinni rengillä jo aamu
piialla vasta ilta ja mieleemme
tulee tunteiden historian kertomus
käsikirjoituksessa kustiin karjalan
koivuun käellä nojaten siis kädellä
pohdittiin suurta suomea
tämän meille kertoi hovi
oikeuden neuvos nykyään
professori se oli ollut
sota romaani aikansa veli kultia
ja haavojen viivat risteävät
anarkistin ihossa kurkottele
aurinkoon tai mistä
sitäkään tietää
tietoa enintään arvelu
kuin palsan yksi hulluimmista
reissuistani vai oliko puu
karjalan mänty saataisiin
lisäfraasi kokoelmiin
miten en kuollut sodassa
se on häpeä kuulle
torpparin isälle auringolle
vaan on pohjolan ilta
ja liikenne eteläisestä hämeestä
pohjanmaalle saakka siististi
cool ja kanki
kourassa kuin sacher-masoch
turkiksissa
kaikki ovat nukkuvat
tyydyttyneinä sukua nimellisessä
unessamme missä on totuus
eikä sitä ole eikö
nyt jo ärsyttää vittu
mainen juttu ei ole
kuin luottamus henkilöitymättä
kehenkään mihinkään tai
tämä armo henki
löytyen ristiltä laskettuun
galilealaiseen anarkistiin
sanoi että rakkaus
oli törkeää puhetta
siitä tapettu rakkaudesta
millä asiat hoituvat
eikä rakkaus huijaa mutta
mahtia rakkaudessa piisaa
suurimmassa jokaisessa valtiossa
niin herran kuin narrin rakasta
rouvaamme unohtamatta madamea
valkoista viiniä oli
hänelle tarjolla häissässänsä
missä rakas rouvamme oli
morsiamena on jo ilta
kun sulhanen on vasta aamussa
miettien yötöntä yötä
ja navetan takana haavikko
sitten pelto ja koivikko
ilmoittaa auringon kellon tarkkuudella
milloin uni tulee
ne mitään aurinkoa tavoittele
haavat tai koivut kunhan kasvavat
mäntyjen kuusten tapaan
emme tunne puiden genealogiaa
sen vertaista onko
paalujuuri tupsujuuri vai
juurikin pelkkä paluu
olemme lukeneet vain nietzscheä
deleuzea guattaria derridaa
ja viime vuosi
tuhannella kerraten klaus theweleitia
nyt katsomme haavikkoa ja
pellon takaista koivikkoa
oksat limittyvät ehkä rungotkin
en minä näe minä kusen
silmät kiinni rengillä jo aamu
piialla vasta ilta ja mieleemme
tulee tunteiden historian kertomus
käsikirjoituksessa kustiin karjalan
koivuun käellä nojaten siis kädellä
pohdittiin suurta suomea
tämän meille kertoi hovi
oikeuden neuvos nykyään
professori se oli ollut
sota romaani aikansa veli kultia
ja haavojen viivat risteävät
anarkistin ihossa kurkottele
aurinkoon tai mistä
sitäkään tietää
tietoa enintään arvelu
kuin palsan yksi hulluimmista
reissuistani vai oliko puu
karjalan mänty saataisiin
lisäfraasi kokoelmiin
miten en kuollut sodassa
se on häpeä kuulle
torpparin isälle auringolle
vaan on pohjolan ilta
ja liikenne eteläisestä hämeestä
pohjanmaalle saakka siististi
cool ja kanki
kourassa kuin sacher-masoch
turkiksissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)