Soitin tänään kitaraa Piritorilla kahdeksan tuntia mutta sain vain turpaani. Kummallista. Edelliskerran kymmenen euroa tuntuu nyt unelmalta, jota en enää saavuta. Kävin myös soittamassa kuusi tuntia Harjutorilla, mutta siellä ei kukaan edes huomannut. Viimenä yönä soitin kymmenen tuntia Torkkelinmäellä ja olin hiljaa. Nämä ovat vastuksia. Luullakseni olen jo Jimi Hendrixin tasolla soittamisessani.

Täytyy vissiin vaihtaa alaa näin kypsällä iällä, vaikkei huvittaisi, muttei mahda mitään. Ostan huomenna kitaran ja rämpytän sitä sitten Piritorilla. Tulokertymää en uskalla arvioida, mutta luulen että entisestä tulen etenemään rikkauden suuntaan. Olen vasenkätinen joten hankalaa se rämpyttäminen tulee olemaan mutta mitä olen katsonut kyseisen alan ihmisiä, niin taidot eivät ole ensinkään pääroolissa vaan en tiedä mikä. Ajatuksellisesti vaaditaan enemmistön mielipiteitä ja yllättäviä muistamattomuuskohtauksia. Eiköhän se onnistu.