Henry Darger (1892-1973) oli chicagolainen kuvataiteilija ja kirjailija. Näistä asioista tosin saatiin selko vasta kun hän oli kuolemassa ja kuollut. Dargerin asunnosta, huoneesta, löytyi maalauksia ja muun muassa 15 000 -sivuinen romaani. Darger oli hyvin herkkä ihminen ja luonnollisesti häntä on syytetty muun muassa pedofiiliksi, lapsenmurhaajaksi ja potentiaaliseksi sarjamurhaajaksi. Näin maailma suhtautuu herkkiin ihmisiin.

Lauantaina minua epäiltiin yks Kakeksi. Olin mielissäni epäilystä, mutta kykenin kerrankin olemaan rehellinen ja sanoin etten ole yks Kake, vain yks kako. Epäilijä oli kemiläinen. Kerran yksi torniolainen epäili minua urheilijaksi.

Juhlissa oli hauskaa, vaikka lopuksi olin liian humalassa ja käyttäydyin hölmösti. Katselin, etäältä, kahta raitista ihmistä ja päätin eilen että tahdon heidän kaltaisekseen.

Esitin myös Tapani Kinnuselle kirjoittamani runon, joka on itse asiassa muutettavat muuttaen Raymond Carverin runo "Ette tiedä mitä rakkaus on (ilta Charles Bukovskin seurassa)".

SÄ ET TIEDÄ MITÄ RUNOUS ON

(iltapäivä Tapani Kinnusen seurassa)

Sä et tiedä mitä runous on Kinnunen sanoi

mä oon 50-vuotias ja katso mua

kirjoitan yhä runoa timmiä

mulla menee huonosti mutta niin menee runoudellakin

joten homma on hanskassa ja niin pitää ollakin

runous menee mulle veriin enkä pääse siitä

mä yritän kaikkeni mutten pääse irti

mutta kyllä mä runoutta rakastan

kaikkea runoutta paitsi sitä yhtä

jonka kuoppasin

itkin sen perään

mutta niihin aikoihin oli itku herkässä

älä päästä mua näihin koviin juttuihin

alan vittuilla

voisin istua tässä Liljan patsaalla ja juoda kaljaa

sun kanssa vaikka koko iltapäivän

ja vetää kymmenen litraa

kuin vettä vaan

mut ootas kun pääsen koviin juttuihin

ja alan viskoa tuoppeja sun otsaan

heitän ketä tahansa myös mun kustantajaa

ja olen heittänytkin

mutta sä et tiedä mitä runous on

et tiedä koska et

ole koskaan rakastanut niin simppeliä se on

tämä Savukeidas on jees

ne kutsuu mua Fuck Kinnuseksi

Fuck ne sanoo pienellä äänellään

ja mä sanon tä?

mutta sä et tiedä mitä runous on

tässä mä tilitän

mut sä et kuuntele

jos runous tulisi tähän puistoon

ja pukkaisi sua perseeseen

sä et tunnistaisi sitä vaikka sanoisitkin auts ehkä

mulla oli tapana ajatella että runoillat on fuulaa

katos mä oon 50 ja tiedän mistä kana kusee

mä tiedän että ne on fuulaa

mut sanoin ittelleni Kinnunen

nälkä on pahempaa siinäs oot eikä mikään ole niin kun pitäisi

se kaveri oliko se nyt joku nuorvoimalainen

näin sen kuvan lehdessä

komea lärvi

mutta se on proffa

jessus voitko kuvitella

mutta proffa oot säkin pakosta kun et tiedä mitä runous on

tässä sitä jo ryppyilen sulle

ei enpä ole kuullutkaan hänestä

eikä se minusta

ne on kaikki murkkuja

taitaa sitä mulla olla pokkaa

olla enää enempi lukematta

näitä tyyppejä jotka tekee

uraa viidellä kuudella kirjalla

murkut

Kinnunen muija sanoo

miksi kuuntelet Led Zeppeliniä kaiket päivät

yllätys se ei voi olla

tällainenko karkea renttu

voisi digata Pink Floydia kaiket päivät

Uriah Heep Deep Purple Black Sabbath

paskat tuolla Stadissa en voisi kirjoittaa

liikaa ratikoita liian meluista

tykkään Turusta tää on mun mesta

laitan Deep Purpleni pyörimään joka aamu

ja istun koneen ääreen

sytytän sikarin ja vetelen sitä tähän tyyliin

sanon Kinnunen olet onnen poika

Kinnunen sä olet kaiken nähnyt

ja olet onnen poika

ja sininen savu leijaa pöydän yllä

ja katson ulos ikkunasta Hannunniitun Valintatalolle

ja näen ihmisten kulkevan parkkipaikalla

ja tupruttelen siggeä tähän malliin

ja pistän siggen tuhkakuppiin tähän malliin

ja huokaisen syvään

ja alan kirjoittaa

Kinnunen tämä on elämää sanon

on hyvä olla köyhä on hyvä olla peräpukamia

on hyvä olla rakastunut

mutta sä et tiedä millaista se on

sä et tiedä millaista on olla rakastunut

jos näkisit muijani tietäsit mitä tarkoitan

se heitti että tulen tänne panohommiin

se vain tiesi sen

se kertoi että tietää

paskat olen 50 ja se on vähemmän

ja me rakastetaan ja se on mustatukkainen

jessus se on komeaa

se sanoi että kynsii silmät päästäni jos tulen tänne

panohommiin

siinä teille rakkautta

mitä sä siitä tietäisit

kuules

olen tavannut linnakundeja joilla on enemmän stailia

kuin sunkaltasilla yliopistopelleillä

ja käy runoilloissa

sunkaltaset on verenimijöitä jotka tulevat tsekkaamaan

josko runoilijan sukat on likaiset

tai haisevatko kainalot

usko muhun eivät pety

mutta muistakin

että tässä puistossa on tänä iltapäivänä vain yksi runoilija

vain yksi runoilija täl pual jokkee

ehkä vain yksi oikea runoilija tässä maassa tänään

ja se olen minä

mitä sä tiedät elämästä

mitä sä tiedät mistään

ootko saanut potkut duunista

tai hakannut akkaasi

tai saanut akalta selkään

sain fudut Turun kaupunginkirjastosta viisi kertaa

erottivat ja palkkasivat taas

kolmevitosena olin niillä työllistettynä

ja sain sitten kenkää kun pöllin pipareita

mä tiedän mä oon nähnyt

olen 50 nyt ja rakastunut

pikku typykkäni sanoo

Kinnunen

ja mä sanon tä ja se sanoo

musta sä olet täys paska

ja mä sanon beibi näet lävitseni

se on ainoa nainen

ainoa tyyppi

jolta siedän sellaista

mutta sä et tiedä mitä runous on

ne kaikki palaavat luokseni lopulta

joka ikinen palaa takaisin

paitsi se josta sulle kerroin

se jonka kadotin

olimme yksissä seitsemän vuotta

juotiin aika paljon

näen raapustelijan tässä puistonpenkillä

mutta en yhtään runoilijaa

se ei mua yllätä

on täytynyt runoilla että voi rakastaa

ja sä et tiedä mitä on olla runoilija

siitä sulla kiikastaa

panes huikka

just niin tänne se pullo

kiitti

lähetääs himaan tästä

huomenna kun on äitienpäivä

Tehty Lauri Otonkosken ja Esko Virtasen Raymond Carver -suomennoksen "Ette tiedä mitä rakkaus on (ilta Charles Bukovskin seurassa)" pohjalta.

Taidan tehdä runoläpyskän. Sitä pitää sitten jaella ympäriinsä, jättää paikkoihin. Anoppilassa on ainakin yksi Juhani Tikkasen runoläpyskä, muistaakseni jouluaiheinen.

Olen kolmatta kuukautta kummi. Se on hauskaa. Olen tehnyt oudon havainnon että neekerivitsit eivät ole naurattaneet minua enää aikoihin, itse asiassa jo ennen kummiutta ne alkoivat tylsistyttää minua. Tässä kun on se, että kummityttömme on Keniasta ja hänen isoveljensä Etelä-Afrikasta, eli he ovat niin sanotusti neekereitä. Rakastan noita kahta neekeriä vallan vimmatusti. Saatan olla rasisti, kun minusta on kaunista katsella heitä lumea vasten. Se vain näyttää hienolta.

Ajatus siitä, että joku solvaisi tai kävisi käsiksi näihin rakkaisiini vihastuttaa minua. Saa minut peräänsä, jos heitä loukkaa. He ovat adoptoituja. Biologisista vanhemmista ei ole tietoa. Mutta heille kävi hyvin, kun he pääsivät hyvään kotiin Suomeen, missä heillä on rakastavat vanhemmat. Heille olisi voinut käydä köpelösti mutta eipä käynyt.

Maailmassa on riittämiin rumia asioita, mutta sitten on tällaisia kauniita asioita. Vaikka lähtökohdat olisivat kurjat, voi kuitenkin käydä hyvin. Katsellessani näitä kahta pikkuista olen aivan vakuuttunut Jumalan olemassaolosta ja tunnen kiitollisuutta siitä, että voin katsella heidän kasvamistaan.

Vätin merkkejä (2009)

Kuvat: Vaimo.

Pitää hankkia käsiin, niin sanotusti, Lohtu. Siinä henkilö antaa itselleen vuoden aikaa löytää syyn elämiselleen, muuten hän aikoo tappaa itsensä. Entä jos syitä on muttei silti jaksa? Tarkoitan, että on niin surun läpitunkema, niin katkera, niin jne.

Saatiin Kettu-viikonloppu (sen meille tarjoaa H&M)!

Juupas-eipäs-inttö sai taas uutta puhtia!

Mutta minä lähden Jarkko Laineen Syntymäpäivämatineaan!

Tänään on tullut kuluneeksi 65 vuotta Jarkko Laineen syntymästä.

Tämä viikko muuttuikin Finnair-viikoksi (sen tarjoaa meille Carlsberg - Probably the Best Beer in the World) noin keskiviikkona, mutta koska olisi taas Kettu-viikko (Lindex). Ketään ei itse kirjailija Katja Kettu kiinnosta, vaan se, miten kukin asemoituu suhteessa häneen ja erityisesti Tapaus Kettuun. Puolesta eli vastaan. Uhri vai ei. Uhristatus on tässä hullussa maailmassa saatava. Mutta ettei vain joku teeskentele uhria. Mitä ihmisestä. Ei mitään.

Joku huumemies kertoo Ilta-Sanomissa:

"- Tiedän, että asia suututtaa joitakin, mutta mielestäni Mannerheimin patsas symboloi Suomessa koettuja kauheita asioita. Kukaan ei varmasti katsoisi hyvällä, jos punakaartin päälliköitä glorifioitaisi samalla tavalla, Miettinen pamauttaa."

Kukaan ei varmasti katsoisi hyvällä? Punakaartia on glorifioitu yli 50 vuotta. Virallinen totuus on, että valkoiset tekivät ikävästi punaisille. Millaisessa umpiossa ihmisen on elettävä, että saattaa väittää tuollaisia asioita kuin tämä Miettinen väittää.

Minulle ojennettujen tietojen mukaan meillä on keikka Helsingissä perjantaina 13.4.2012.

Yhtyeen nimi ei ollut keksimäni, mutta suostuin siihen ja olen asiasta huomattavan ylpeä. Sami Liuhdon taudinkuva, juuri kukaan ei suostuisi että nimeänsä käytettäisiin noin, mutta minä olen sen verran kova jätkä että pystyn siihen. Huomionarvoista on, että nimi ei ole Sami Liuhto & Taudinkuva, mikä on hyvin perinteinen nimi, vaan taudinkuva viittaa erisnimeen, siis minuun.

Levynteko on tällä hetkellä hyvässä vauhdissa, kahdeksan kappaletta levylle on tulossa ja nyt suunnittelemme levyyn sisältyvää sanoitusvihkoa. Tai se on jo suunniteltu. Kansikuva on olemassa, se on erään kuvataiteilijan tekemä. Muutenkin ammattimaisuuden taso on korkea, vierailevat muusikot eivät ole mitään takarivin räpeltäjiä.

Tässä tehdään kokonaistaideteosta. Touko-kesäkuussa julkaistaan seuraava musiikkivideo, joka on musiikillisesti ja kuvallisesti aivan erilainen kuin edellinen video "Maamme", minkä muutamat jopa älysivät palindromiseksi.

Viime päivinä olen hionut sanoitusten muotoa, olen pyrkinyt menemään niin pitkälle kuin osaan. Itse sanoitukset kuvaavat yleisinhimillisiä aiheita kuten petosta, surua ja yksinäisyyttä. Sanoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja henkilöön meneviä ja yritämme saada erääseen videoon kommentoijaksi ko. sanoituksen alkuperäiskohteen. Saa nähdä onnistuuko. Jos ei onnistu, tyrkätään joku näyttelemään alkuperäiskohdetta.

Yhtyeemme ei ole "runo- ja rock-yhtye", vaan enemmän, se on runon, musiikin ja yleensä kaiken taiteen yhdistelmä. Ensimmäinen levymme, joka ilmestyy näillä näkymin syksyllä, tulee näyttämään uutta suuntaa suomalaisessa kulttuurissa, tällaista ei ole ennen tehty. Levyn nimi on melkoisella varmuudella P ä i v ä t  r a k a s t i  e l ä m ä ä, mutta mikään ei ole aivan varmaa ennen kuin on liian myöhäistä.

C o f f e e  T a b l e  B o o k  a b o u t  C o f f e e  T a b l e s

UHRIT

Emmekö kaikki ole syyllisiä

Otettaisiin rauhallisemmin

Kenestä on syyttäjäksi

Taivaspaikan määrittäjäksi

Jokainen meistä on uhri tässä veneessä

Tämä on ennätykseni, 3 sekuntia:

Kesä lähestyy...

lisääjä noreply@blogger.com (Kaisa Kyläkoski) , osoite: Sukututkijan loppuvuosi - 3 sekuntia sitten

Mainoksen omaisesti kopsaan Helsingin seudun kesäyliopiston kirjeestä tiedoksenne, että Uutuutena on mm. Maad kaevama! Arkeologinen kaivausleiri Viroon Ruhnun saarelle, jolle voi jo ilmoittautua. Tiedossa...

 

Lukemani blogit -runo "edelliset 12 tuntia"

Neiti Soldan

lisääjä Liisu , osoite: Liisun blogi - 36 minuuttia sitten

*Kun ensimmäisen kerran luin Neiti Soldanin se valui kuin elämä sormien välistä. Malttamattomana seurasin Tillyn kertomuksen etenemistä ja odotin jännittyneenä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Olin kokonaan...

Sodanvaara Nyt

lisääjä Timo Vihavainen , osoite: Vihavainen - 1 tunti sitten

*Sodanvaara Nyt* Upseeristo on huolissaan siitä, ettei koko Suomea enää pystytä puolustamaan. Henkilömiinoista luopumista on verrattu maanpetokseen. Malli Cajanderia ja muuta talvisodan rekvisiittaa on ...

lisääjä quijote , osoite: Mataleena - 2 tuntia sitten

Lumi on peittänyt vihreän niityn ja peittää kedon kukkaset. Silloin me nostamme silmämme ja näemme koivujen metsän. Nuori koivikko on ojentanut valkeat käsivarret taivasta kohden, latvat kuin sormet, kuin k...

Pikkuhousupaljastus

lisääjä Helmi-Maaria Pisara , osoite: Pisara - 2 tuntia sitten

VAROITUS. Tämä teksti sisältää kuvan kirjoittajan lempikirjoitusalushousuista. Jos tarvitset häveliästä lukemista, älä jatka. Jos kestät nähdä totuuden, ole hyvä. Aamu-minä ei jaksakaan olla niin kirjoitta...

"Jalat ulos"

lisääjä noreply@blogger.com (Kaisa Kyläkoski) , osoite: Sukututkijan loppuvuosi - 5 tuntia sitten

Suomen naisyhdistyksen vuonna 1896 julkaisema kirja *Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla* kertoo Anna Johanna Gellerstedtistä o.s. Bergengren: "s. 1784, oli balettiopettaja Joseph Raimond’...

lisääjä Sven Laakso , osoite: Käymälä - 9 tuntia sitten

20120314(45 20120314(55 20120314(56 20120315(1

Panttivankidraama

lisääjä Jukka Kemppinen , osoite: Kemppinen - 12 tuntia sitten

Ministeri Heidi Hautalan ja muiden kiinnostuneiden tiedoksi. Pekka Timonen on toiminut valtion edustajana Finnairin hallituksessa osakeyhtiölain mukaisesti eli oikein. Toisaalta on epäselvää, onko valti...

Taiteiljat saavat valitusoikeuden ja johtajat vallan

lisääjä Risto Niemi-Pynttäri , osoite: Luutii - 12 tuntia sitten

Täytyy toivoa hyviä johtajia Taiteen Edistämiskeskukseen, sillä uuden lakiehdotuksen mukaan johtavien virkailijoiden valta lisääntyy. Jos kohdalle sattuu huono tai pahapäinen taiteen virkailija, niin häntä...

Note so self

lisääjä Neliapina , osoite: Alussa oli sana - 12 tuntia sitten

Krääsäelokuvahelmien sanktuaari: House of Self-Indulgence.

Yö Vätissä 2009:

Kuvat: Vaimo.

Literary Death Match via Double-H.

Kinnunen joskus lausui termin i h o r u n o u s ja sitten nyrkkeiltiin. Mielestäni termi ja toteutus on hieno ja tahdoin kehittää sitä enemmän wrestlingin suuntaan, mutta ei se ottanut, niin sanotusti, tulta alleen. Litery Death Match on samalla tiellä ja jo taivaanrannassa.

Triple H:

Tämä viikko näyttäisi olevan AKT-viikko, kun viime viikko oli Kettu-viikko ja sitä edellinen AKT-viikko. Viikot nimetään skandaalien ja järkytysten mukaan. Muistamme talven 2001 Hemohes-viikot. Lääketeollisuus niitä rahoitti. Rahoittaja on mainittava viikon yhteydessä, se kuuluu sopimukseen, joten tarkennamme viikkoja:

AKT-viikko 1 (Monster Truck Jam Festival 2012);

Kettu-viikko (WSOY, Alma Media);

AKT-viikko 2 (BodyShop).

Viikot keskeytyvät mainostaukoihin ja yleensä yhteistyökumppanien (maailman suhteet ovat yhteistyökumppanisuhteita) esittelyihin. Lisäksi ovat uutiset tasatunnein, jotka näyttävät taloustaulukoita. Uutiset päättyvät säähän. Joka kolmas tunti uutisissa on pidempi, viisiminuuttinen sääosuus, jossa tutkaillaan lämpötiloja, ilmanpaineita ja valon määrää globaalisti.

Sanomista on vähän.









Helsingin Sanomista.











Apua.

Turun Länsikeskus syksyllä 2009:

Kuva: Vaimo.

Karjaa kesällä 2008, ao. kuvan ympäristöä:

Kuva: Vaimo.

Karjaa kesällä 2008:

Kuva: Vaimo.

Lainasin kirjastosta melko tarkalleen kymmenen kirjaa. Turun pääkirjaston runonurkassa oli myös esillä Turun Matadorin kirjoja, joka toi minulle kipeästi mieleen sen että ensi viikolla kirjoitan runon "Ette tiedä mitä rakkaus on (iltapäivä hra Kinnusen seurassa)". Runo on siis Raymond Carverin Bukowski-runo muutettavat muuttaen. Pistän sen sitten blogiin. Runonurkassa oli esillä myös tämän Blombergin uusi kokoelma, jonka koppasin matkaani nopeasti. Sitten lainasin neljä romaania, Lars Stenbäckin Runot ja jokusen historiakirjan. Ihmettelen, jos luen romaaneista enemmän kuin kaksi.

Tornion Putaalla heinäkuussa 2008:

Kuva: Vaimo.

Suomessa 10.7.2009.

Kuva:Vaimo.

Olen onnellisessa asemassa siinäkin, että voin lukea Kanavan kaltaisia lehtiä. Usealla ei näin hyvin ole. He eivät voi lukea Kanavaa, koska heidän ryhmänsä siitä heitä pilkkaisi. Kanavan lukeminen paitsi ironisesti on heille kiellettyä. Tämä ryhmä on se kuuluisa liberaali ryhmä. He toisinaan moittivat minua Kanavan lukemisesta, naureskelevat sille, vaikka he kunnioittavat toisten ihmisten näkemyksiä, mielipiteitä, vakaumuksia ynnä muuta skeidaa, josta he eivät välitä yhtään. Nuo nilviäiset. Kiitän huonoa luonnettani siitä ettei minusta ole tullut tuollaista opportunistia, vaan edes jotenkuten omilla jaloillaan seisova ihminen. Minulla on mielipiteitä, ihan omia, ja toisinaan uskallan niitä esittää. Uskallan myös sanoa, etten aina uskalla esittää mielipiteitäni, välillä mielistelen, itsetuntoni ei ole kunnossa, enkä muutenkaan ole täydellinen ihminen. Menen konkretiaan, enkä abstraktiin "olen vajavainen" -vollotukseen, jolla puolustellaan omia typeryyksiä silloin kun niistä on jääty kiinni. Yliopistolta näitä löytyy. Tosin löytyy sieltä järkevääkin porukkaa, esimerkiksi hän, joka sanoi sävähdyttävästi: "Kanava - lehti ihmisille, joille Suomen Kuvalehti on liian liberaali." Ilman tuollaista huumoria ei yliopistoksi kutsutussa hullujenhuoneessa taida pärjätä. Vaimon kanssa julistettiin Vätti hirmuvallattomaksi vyöhykkeeksi. Täällä eivät opportunistit juhli. Olen maininnut siitä jo muutamalle tulijalle. Myös on Vätti huumevapaa vyöhyke. Siitäkin täytyy mainita. Omat lisäykseni: ainoastaan saa käyttää suonensisäisesti heroiinia, sillä se vaatii jo kanttia ja elämän pilaamista, kun taas kannabiksen käyttö on hyvin typerää. Siihen pystyy kuka tahansa. Täällä eletään rauhallisesti ja ihmisen mielipiteitä kunnioittaen, emme hyväksy mustia listoja, boikotteja, emmekä kommenttien sensurointia. Olemme juuri sitä, mitä te tahtoisitte olla jos ette olisi pelkureita.

Mitä teen noille valmiille kirjoille, runokokoelmalle, runoelmalle, kolmelle romaanille? En mitään. Annan niiden olla. Vyöhyke, Surun virsiä, Ajatus on teko, Runkkari ja nimeämätön jatko Runkkarille saavat jäädä, puhumattakaan esseekokoelmastani Tämä on alkua. Siinä on kuusi valmista kirjaa. Runkkariin pitäisi kirjoittaa vielä toinen jatko, sitten olen päässyt siitä, siitäkin.

Nuo kirjat ovat menneisyyttä. Keskityn tällä hetkellä neljän esseen kirjaseen, jonka pitäisi olla juhannukseksi valmis (en ole kirjoittanut siitä riviäkään), ja laajaan teokseen, joka melko varmasti tulee jäämään tuntemattomaksi sekin. Tiettyä masokismia on siinä, kun kirjoittaa ihan-vain-itselleen.

Onneksi kaksi kirjoitustani, toinen antologiaan ja ensimmäinen näyttelykirjaan, ovat melkein valmiita, edellinen varsinkin on valmis, jälkimmäistä on vielä tehtävä kolme tuntia. Ne tunnit eivät ole helppoja. Olen onnellinen, että minulta on pyydetty tekstejä kirjoihin, se on eteenpäinmenoa. Ja pyydetty neljää esseetä. Vielä kun minun pyyntöihini suostuttaisiin, minähän suostun mihin tahansa.

Miksen ole lukenut Maaria Päivistä, hänen kahta romaaniaan, vaikka hänen nimellään on tultu blogiini ja kirjat vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta? Päivisen toisesta romaanista oli arvostelu Kritiikissä. Hän on julkaissut kaksi kirjaa: Silja ja Mai ja Minä rakastan sinua nuori mies. Ne ovat romaaniksi luokiteltavia kirjoja. Onko Maaria Päivinen sukua Mariaana Jäntille?

Ekumeniikan dosentti Olli-Pekka Vainio Kanavassa 2/ 2012 ("'Ne toiset ovat väärässä ja moraalisesti arveluttavia'"):

"Itsetutkistelu ei ratkaise erimielisyyksiä eikä poista niitä, mutta se voi saada meidät ymmärtämään miksi ajattelemme niin kuin ajattelemme ja miksi nuo tuolla aidan toisella puolella ajattelevat toisin. Joskus voimme saavuttaa aidon yksimielisyyden, mutta usein emme. Konsensuksen etsimisen sijasta meidän on pyrittävä löytämään yhdessä elämisen erilaisia muotoja. Meidän on opeteltava puremaan hammasta toistemme puremisen sijaan. Mutta löytyykö ketään, joka meille tällaisen taidon osaisi opettaa?"

Todella pitkän, noin puolen elämän tauon jälkeen luin Baudelairen teoksia Välähdyksiä ja Alaston sydämeni. Lainaan vähän. George Sandista Baudelaire sanoo: "Hänellä on tuo kuuluisa sujuva tyyli, josta porvarit niin pitävät." Muistaakseni kirjeessään äidilleen Baudelaire toivoo, ettei äiti enää kehuisi poikaansa sujuvasta tyylistä, sillä poika on taistellut että tyylistä tulisi epäsujuva, sujuvaton. "Kirjoitat sujuvasti" on juuri sitä ääliömäisyyttä, kun mitään ei tajuta eikä keksitä muuta sanomista. Sujuvuus on kirjoittamisen maailmassa suurimpia rikoksia.

Baudelaire, hänkin, tavoitteli romaania ja laajaa esitystä, mutta nämäkin tekstit jäivät muistiinpanojen asteelle. Se ei suuremmin haittaa, sillä idiootin tunnistaa siitä että hän saa koko ajan asioita valmiiksi. Rousseau'hon Baudelaire viittaa, he ovat sukulaisia, kun taas Flaubert oli hieman erilainen. Luin aikoinaan Flaubertin ja Sandin kirjeenvaihtoa ja ihmettelin Flaubertin pitkämielisyyttä Sandin suhteen, joka ei tajunnut mistään mitään. Mutta kuka tajuaisi. Typeryydestä Flaubert oli kiinnostunut. Baudelaire vertaa Sandia vessanpönttöön. Se lienee moderni keksintö.

"Alaston sydämeni". Siitä Baudelaire tahtoo kirjoittaa ja myös kirjoittaa. Hän kertoo millainen hänen sydämensä on. Hän muun muassa sanoo: "Julisteiden suunnaton inhottavuus." Nyt vasta, kun Baudelaire asian mainitsee, älyän, että julisteet todellakin ovat törkeitä ja kaikin puolin inhottavia.

"Suuria ihmisten joukossa ovat vain runoilija, pappi ja sotilas, ihminen joka laulaa, ihminen joka siunaa ja ihminen joka uhraa ja uhrautuu.

Muut on luotu ruoskaa varten."

Tässä on se huvitus, että myös nuo kolme saavat ruoskasta, siitä pitää Baudelairen inhoama demokraattinen kansa huolen. Malmivaaran suvusta löytyy runoilija, pappi ja sotilas, ei ihme että kansa heitä on vihannut.

Kirjoitin aikoinaan niin törkeästi kuin osasin. En edes valehdellut. Se kai pahinta onkin, mutta nyt olen alkanut ajatella että ehkä oikeasti voisi antaa anteeksi asioita, jotka ovat tapahtuneet yli viisitoista vuotta sitten. Törkeys ja armo, siinä on kirjallisuus. En kuitenkaan ole erityisen kiinnostunut omasta armonkohteena olostani, mielestäni se ei ole tehtäväni, vaan osoittaa armoa muita ihmisiä kohtaan, se on tehtäväni. Olen ollut niin katkera muutamista asioista.

Alaston sydämeni. Se on kiusallista kirjallisuutta. Rakastan sellaista kirjallisuutta hyvin paljon.

Raision Ikea 7.3.2011:

Kuva: Vaimo.