Sivut

tiistai 22. toukokuuta 2012

Lähes kaksi liuskaa.

Sitten menin puutarhakeinuun lukemaan Wislawa (L:ssä pit. olla sellainen vinoviiva kuin ortodoksien ristissä) Zymborskaa ja Kristian Blombergia. Kissa söi heinää. Zymborskassa oli kaksi hauskaa kirjoitusvirhettä mutta Blombergilla niitä ehkei enää voi olla. On se aika hyvä tuo Itsekseen muuttuva, siinä oli kaikenlaista kieroa, ja suoraa.

Zymborskan suomennos haiskahtaa, mutta onneksi todella harva Suomessa osaa puolaa. Suomennoksessa Zymborska kirjoittaa kuin Raymond Carver, enkä millään usko että ratkaisu on perusteltu. Teksti on sammunutta. Olen varma, ettei Zymborska kirjoita puolaksi "vaan". Onneksi en osaa puolaa.

Rentosuomennoksissa on se ongelma, että ne ovat rentosuomennoksia. Sitten on ns. Google-suomennoksia (mikä on myös kamala Google-suomennos).

Mitäs noista. Paskoja suomennoksia on tehty maailman sivu, harvempi on tehnyt Maailman sivua. Mietin, että kovat paineet ottaa itselleen, jos alkaa kirjoittaa em. kirjan kaltaista runoa, se on niin epäsopivaa, Maailman sivun kirjoittaminen. Ei kukaan sellaista tee.

Huomenna, kun olen kirjoittanut kaksi liuskaa, luen puutarhakeinussa Cantosia paitsi jos on kylmä ja sataa vettä. Kissaltakin jää silloin heinä syömättä. Ei se sateesta pidä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jo piti tämäkin päivä nähdä, että rupeat kehumaan noita jyväskyläläisiä, vaikka joskus syyttelit HH:ta kun se niitä ymmärtää.

Mitä pitemmälle menemistä tuo on, hä?

Kehu nyt vielä ne kaikki muutkin samaan syssyyn.

Sami Liuhto kirjoitti...

Mutkun se on hyvä opus. Sanon myös, jos on paskaa. Savukeitaasta sanominen on aika riskipeliä, kun Savukeidas on turkulainen kustantamo.

HH teki nähdäkseni virheen ylistäessään Vastakaanonia, mitä ei pidä ylistää vaan alistaa, mutta kukapa meistä ei tekisi virheitä. Olen anteeksiantavainen luonne!

Luoma-ahon Remora on kans hyvä. Sanakuplia en jaksanut enkä niitä, sanos nyt, Palladiumin painamia juttuja. Järkyttävintä on kuitenkin se, että Teemu Helteen Mustat lehdet on hyvä. Olisin niin toivonut että olisin päässyt rusikoimaan (tämä oli huumoria, kerrottakoon).

Oikeastaan "rusikoiminen" on turhaa, vaikeneminen kultaa. Paitsi jos Jari Tervo taas keksii että maailmassa on vialla että naisia kohdellaan ikävästi. Eikö se persettä kotona muuten saa?

Jonkun aloittelevan tekijän kirjan lyttääminen on täyttä paskaa. Paitsi jos aloitteleva on yli 50-vuotias maailmaa nähnyt pöljä, joka kirjoittaa Kerettiläisesseet. Koko opus oli vastuuton teko. Tosin arvosteluni jäi keskinkertaiseksi, mutta ilmoitinpa että haistakoon vitut. Löytyy Kiiltomadosta.

Jyväskylästä ei kyllä milloinkaan tule mitään hyvää. Paitsi Matti Nykänen. Ei Blomberg ole sieltä kotoisin, vai onko. Pitäisi lukea B:n väitöskirja, ja on suomentanut tätä yhtä ransmannia, en ole sitäkään lukenut. Mutta runoteoksessa oli hauskoja juttuja, kakenlaisia "tiloja". Kakenlaisia.

Yksi asia vielä. Tästä Luoma-ahosta. Jos lukee hänen blogiaan, ei uskoisi, että sama persoona kirjoittaa Remoran kaltaisia kirjoja. Tarkoitan: ihme tyyppi. Vai onko siinä blogiminä, runominä, ja mitä kaikkea.

Timo kirjoitti...

Blombergin kirjassa viitataan Müsiliin. Sickety sic.