Itse-sarkasmi, itsensä viiltelijän suosima huumorin muoto.

Luin älyttömän hyvän kirjan, Tony Judtin Huonosti käy maan. Liberalismin petos, kalenterivuoden toinen poliittinen merkkiteos, on tavallaan tapaustukimus muutamista aiheista, joita Judtin kirjassa käsitellään. Judtin mukaan me emme välitä, ota kantaa ja annamme optiopellejen hoitaa homman. Myös analyysi tästä yksityistämisestä on lievästi sanottuna viiltävä. Lopulta yksityistäminen vie siihen, että kansa edelleen maksaa, muttei saa niitä hyötyjä joita sillä ennen oli. Eli yksityistettyjä aloja tuetaan verovaroin eikä yksityisillä toimijoilla ole mitään vastuuta, kun rautatieverkko on lopetettu, sen sijaan he saavat mahdolliset voitot, joita tosiaan on vaikka ala olisi konkurssin jälkeisessä tilassa. Hyvin intresanttia! Judtin mukaan kielemme on taas muututtava, taloussanasto heivattava sinne minne se kuuluukin ja alettava jälleen puhua moraalisin termein. Aika kiva on kanssa se globalisaatiojuttu. Tasan sata vuotta sitten oltiin samassa tilanteessa ja kahden vuoden päästä alkoi maailmansota. Järkeilijöiden mielestä sotiminen ei kannattanut, siis taloudellisesti, mutta näytti silti kannattavan. Ill Fares the Land.

kävin varissuon kirjastossa ja ostin poistomyynnistä 10 kirjaa, esim. esim. esan, mäyhän, runoja 1958-1962, onnen ajan ja mitä kaikkeaJA KOKO AJAN JANOTTI AIVAN VITUSTIse oli kivaaJA KOKO AJAN JANOTTI AIVAN VITUSTIsitten käytiin ikeassa syömässä lihapullatJA KOKO AJAN JANOTTI AIVAN VITUSTIjuotiin kahviaJA KOKO AJAN JANOTTI AIVAN VITUSTIjärjestelin kirjahyllyäJA KOKO AJAN JANOTTI AIVAN VITUSTIluin kirjaaJA KOKO AJAN JANOTTI AIVAN VITUSTIkatsoin televisiota JA KOKO AJAN JANOTTI AIVAN VITUSTI 

JAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOTTIAIVANVITUSTIJAKOKOAJANJANOT

Kaikkien niiden, joilla on sydän muutenkin kuin biologisessa mielessä, on syytä tänään klo 22 siirtyä television äärelle katsomaan jalkapalloa, kun Ison-Britannian joukkue kohtaa Senegalin. Siis Ison-Britannian joukkue, eikä Englannin, Skotlannin, Walesin tai Pohjois-Irlannin, sekin on jo hyvä syy, mutta aivan upea syy on nähdä miten Ryan Giggs tekee 38-vuotiaana arvokisadebyyttinsä. Sillä Giggs edustaa muuten Walesin joukkuetta ja Wales vain harvoin pääsee arvokilpailuihin, mutta Ison-Britannian joukkueen kautta Giggs pääsee toteuttamaan unelmansa. Käsittääkseni Giggs on avauskokoonpanossa.

Klassillisen filologin ja poliittisen historioitsijan mukaelma Rakkauden ammattilaisesta, kuvaa osuvasti sanatyöläisen elämää.

Lukemisen ammattilainen

Hän on opetellut lukemaan hän on vailla koulutusta
siksi arvostelijoissaan aiheuttaa pahennusta.
Ne häntä piikittelee mutta hän sen kestää kyllä
hän ei lukemista tee hän pitää sitä yllä

Onko väliä sen hän minne menee yöksi
hän sai ammatiksi lukemisen mutta ei tee sitä työksi.
Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä
nainen ihminen joka on lukemisen ammattilainen

Ihmissydän ajoittain kasvaa naavaa taikka kaarnaa
hän lukee vain vaan ei lukemista saarnaa.
Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen
oppilaiden typeryys siitä tekee periaatteen

Onko väliä sen hän minne menee yöksi
hän sai ammatiksi lukemisen mutta ei tee sitä työksi.
Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä
nainen ihminen joka on lukemisen ammattilainen

Lukeminen tekee katkeraa paatuneeseen omatuntoon
hän ihmistä satuttaa kun ihmisyyden hoitaa kuntoon.
Hän kantaa mukanaan kaiken julmuuden ja pilkan
saa naulat vuorollaan läpi ranteen läpi nilkan

Onko väliä sen hän minne menee yöksi
hän sai ammatiksi lukemisen mutta ei tee sitä työksi.
Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä
nainen ihminen joka on lukemisen ammattilainen

Vesissä on e-pillerien jäämiä ja miehet ja naiset lähentyvät näin toisiaan, kerrotaan. Kommenteissa on aika hyviä... kommentteja:

Jyrkillä on tähänkin ratkaisu, kiristetään välillisiä veroja?

&

Niin tai sitten pakkoruotsia lisää kaikille.

Mielestäni nämä kommentoijat ymmärtävät ajastamme olennaisuuksia. Kai on toivoa niin kauan kuin on irvileukoja? Edes muutama näkee tämän saatanallisen hulluuden. Luin oliko eilen, että "sosiaalisen median" ansiosta voi vielä puhua muutamista asioista, tosin ilman "sosiaalista mediaa" kaikkea hulluutta ei olisi, eli lopputulos kenties on +-0. Mutta kuitenkin.

Ominaisuudettoman ihmisen luonnostelua

Hän ei kuulu piiriin, hän on sitoutumaton, &c.

Hän ei ota mitään karvoineen kaikkineen, vaan lajittelee. Hän ei omistaudu.

Hänelle on opetettu, aivan oikein, että massaliikkeet ja ylipäänsä liikkeet vievät tuhoon ja siksi hän kieltää kuuluvansa piiriin, vaikka piiriin hän totta vie kuuluu jos johonkin, sillä hän ei uskalla olla yksin ja toista mieltä.

Erimielisyys vaatisi myös paneutumista asioihin, lukemista ja ajattelemista, eikä hän tahdo sitä vaan hän menee kokoukseen, hän pakenee kokoukseen ettei joutuisi kaksi omien ajatustensa kanssa.

Lukeminen ja ajatteleminen on vaivalloista. Harharetkiä on paljon. Hän kertoo käyttävänsä puolisoaan esilukijana, että saa sitä kautta tietää mitä on hyvä lukea. Hän rationalisoi.

Kielifilosofia, "kieli ei kuvaa maailmaa". Kehitettiinkö 1900-luvun kielifilosofia ominaisuudetonta ihmistä varten?

Postmodernismi, "ei ole mitään uutta". Kehitettiinkö 1900-luvun lopun estetiikka ominaisuudetonta ihmistä varten? Esimerkkinä valmisrunot ja Leevi Lehdon Ulysses-suomennos, jossa hän käytti Pentti Saarikosken suomennosta "pohjatekstinä".

Poliittisen korrektiuden filosofia. Kehitettiinkö poliittisen korrektiuden filosofia ominaisuudetonta ihmistä varten? Senkin avulla hän voi olla sitoutumatta.

Hän ei ota mitään vakavasti, muttei kuitenkaan kykene nauramaan, varsinkaan itselleen.

Katsoin televisiota.

Luulosairaalla on ainakin yksi sairaus.

Nyt on sanottava että Sielun Veljien ensimmäinen albumi on parhaita suomeksi tehtyjä alansa levyjä.  Seuraavat kaksi ovat samaa tasoa, mutta sitten seuraa kaksi hieman heikompaa levyä, mutta on niissäkin hetkensä, hetkiä on monia. Kaksi viimeistä taas täyttä neroutta. Suomi-Finland on oikeastaan yhtä hyvä kuin ensimmäinen levy, albumi. Sitten on vielä muut projektit. Ostaisipa joku minulle Mustan laatikon, se on niin upea kokonaisuus että otan sen sille kuululle autiolle saarelle jos vain voin. Mutten voi!

Maaria P. unohtaa ansiokkaassa esityksessään erään tavan tulla kirjailijaksi:

Anna persettä Pentti Saarikoskelle.

Sanoihan The Poet of Finland, että kirjallisuustieteen approbatur-vaatimuksiin kuuluu pesänjako Pentille, niin kuuluu se näemmä naiskirjailijankin vaatimuksiin. Muuten emme olisi Tuula-Liinasta milloinkaan kuulleet. 

Ja Sydneyn olympiakisoissa v. 2000 ainoa skandinaavinen naisten pikaviestijoukkue oli Suomelta (Manuela Bosco, Sanna Hernesniemi-Kyllönen, Johanna Manninen ja Heidi Hannula). Tarinankertojasta on artikkeli Wikipediassa englanniksi - ja suomeksi. Kohtelias teko.

Iltalehden keskustelufoorumilta löytyikin linkki tähän:

 

Soi

Stone

Get Stoned

Intro tosiaan muistuttaa erään yhtyeen myöhemmin tekemän kappaleen introa. Nykynuorisokin on kuullut sen kappaleen.

Necromancer

Downfall

Youtubessa ei ole vieläkään Necromancerin Downfall / Liquid Sky -EP:n toista kappaletta, eikä minulla enää ole koko kirottua EP:tä! Tämä katkeroittaa.

Hanakala sana

youtube

youube

yputube

yourube

yourybe

ypytibe

yoitube

ioutube

uoytube

Eikö Arktinen Banaani ole julkaissut sitä Henna Helmi Heinosta? Tuli mieleen, kun luin tämän. Tässä kohdin pitäisi sanoa, että sellaista elämä on, näitä tapauksia on paljon, muttei se kokijaa lohduta, ainoastaan saattaa alkaa vituttaa enemmän, että olen vain yksi monista jne. Niinpä en sanokaan niin, minusta sellainen puhe on kyynistä, vaan sanon että voimia ja parempi onni ensi kerralla, uutta julkaisutahoa etsimään ja yksikin kerta on liikaa.

Aikoinaan minulla oli muutamakin käsikirjoitus Ntamolla, muuten, mutta otin ne pois kun olin kerran ns. suuttuneessa tilassa. Siitä on jo aikaa. Tarjosin kahta käsikirjoitusta muualle, mutta muualta tuli hylkäävä tuomio. Sekin vähän sattui. Toinen käsikirjoitus käsitteli aihetta, josta niin kuin ilmeni, oli muualla jo teksti tulossa, sekin vähän sattui. Sekin vähän sattui, kun kirjoitin laajan ylistyslaulun Matti Klingen päiväkirjoista ja tarjosin laajaa ylistyslauluani Kanavaan, mutta heillä oli jo kirjoitus Matti Klingen päiväkirjoista, joka sittemmin ilmeni ja oli todella keskinkertainen. Ei tämä mitään, mutta Klinge mainitsee tämän todella keskinkertaisen kirjoituksen edellisessä päiväkirjaniteessään ja oli vielä soittanutkin kirjoittajalle. Tämä se vasta sattui.

Olisi syytä perustaa sattujien piiri, paitsi ettei enää ole olemassa piirejä. Sattujien piirin nimi voisi olla Poesiantamo, kun ei sitä nimeä kukaan muukaan ole huolinut.

Toisinaan toivon, että Saarikoski ei olisi mennyt sinä yhtenä iltana 60-luvun toisella puoliskolla Vanhalle Ylioppilastalolle. Ei tarvitsisi kuunnella sitä yhtä kääkkää.

Haulla

sami liuhto on yks tyttö

on taas saavuttu tänne, tähän blogiin. Jotenkin sovinistinen haku, joka pitää sisällään oletuksen tyttöyden alisteisuudesta esim. poikuuteen, miehyyteen ja naisuuteen nähden. Tälle hakijalle / näille hakijoille annan ohjeeksi lukea 2000-luvun sukupuolentutkimusta, joka on poistanut kokonaan sukupuolten välisen eron ja kerrankin tutkijat itse ovat näyttäneet oivaa esimerkkiä, sillä heitä ei voi tunnistaa ei miehiksi eikä naisiksi, ainoastaan sukupuolentutkijoiksi.

Lauseen sami liuhto on yks tyttö kirjoittaja on mitä ilmeisimmin epävarma omasta seksuaalisuudestaan. Jos hän on vanhakantaisesti sanottuna mies, hän kokee pitää yllä heteronormatiivisuutta ko. lauseen kaltaisilla aggressiivisilla ulostuloilla, eikä hän anna olla itsensä muuta kuin heteroseksuaalinen lihaa syövä länsimainen mies. Jo ajatus homoseksuaalisuudesta eli tyttöyden lähentyminen ahdistaa häntä ja hänellä on luultavimmin ongelmia isäsuhteessaan, hänelle isä on jäänyt vahvaksi valloittajaksi ja oidipaalinen konflikti ei ole päässyt edes alkamaan.

Isän omnipotenssi on hänelle ainainen uhka ja niin verbaalinen kuin fyysinen aggressiivisuus muita kuin isää kohtaan on hänelle korviketoiminto, jolla hän kokee päästä eroon epävarmuudestaan muttei kuitenkaan pääse, eikä hänellä ole uskallusta kohdata isäänsä, jolloin tilanne saattaisi laueta.

Isän omnipotenssi on tehnyt hänestä pelokkaan ja avoimeen vuorovaikutukseen kykenemättömän henkilön, joka esim. ironian keinoin kokee päästä eroon hankalista tilanteista. Mieluiten hän on näkymätön, eikä voi olla ihmisten parissa aitona itsenään vahvuuksineen ja puutteineen, vaan hän suojautuu, koska on siirtänyt omnipotentin isän pelkonsa muihin ihmissuhteisiinsa.

Ilmeisesti hän ei kykene muodostamaan heteroseksuaalista parisuhdetta tai homoseksuaalista parisuhdetta, sillä parisuhteen vaatima luottamus jää hänen osaltaan vailinaiseksi. Hän on tavan takaa ikään kuin piilossa, sillä hän pelkää että kumppani, johon hän on siirtänyt omnipotenttia isää kohtaan tuntemansa pelon, jättää hänet jos hän näyttää itsensä kokonaisuudessaan.

Tämä miehen osalta. Naisen osalta en osaa sanoa mitään.

Siirtelin kirjoja hyllyissä aakkoselliseen järjestykseen ja kuuntelin sen ajan musiikkia, kun maailma oli vielä mallillaan. Löytyi muutamia kaksoiskappaleita, siis hyllyistä, ja Vätin Kustannus lahjoittaa niitä jatkossa ellen sitten ole mieltynyt näihin kaksoiskappaleisiin. Vaikka Urban Dictionaryn määritelmä kenties on vähän pielessä, sanon silti minäkin:

With your bitch slap rappin' and cocaine tongue you get nothin' done.

*

Linkolan opus on melkein puolessa.

*

Vätin Kustannus tiedottaa, että sen seuraava julkaisu Vain verkot koetaan 1 julkaistaan elokuussa. Vain verkot koetaan jakautuu kahtia painoteknisistä syistä ja on ensimmäinen osa Inho ja melankolia -trilogiasta, jonka kolmas osa Surun virsiä on jo järkevillä kuluttajilla. Myös trilogian toinen osa julkaistaan kahdessa osassa syksyn mittaan, saattaa mennä talvenkin puolelle. Mistä sitä tietää.

Turun Sanomissa on näköjään eli kuulemma lukijankirjoitukseni jonka otsikko taisi olla "Täällä on oikea Suomenkansa". Se on Pikku-Postillan viimeisen luvun lyhennelmä, itse en sitä lyhentänyt, enkä jaksanut lukea lyhennelmää mutta kai se on ihan mallillaan. On niin hankala keskittyä minuutiksi ja lukea 2 500 merkkiä. Sen verran vilkaisin lehteä, että epäsuorat kehuni Päivi Räsäselle oli poistettu. Niin oli varmasta hyvä, parempi, paras.

Päivi Räsäsestä tuli mieleen, että hänessä on ainutlaatuista miten häntä inhoavat sekä ateistit että teistit. Pidän saavutusta tavoittelemisen arvoisena. Joku Peräsuon vs. armovuodensaarnaaja saattaa saunan pimeydessä yksikseen sanoa myötämielisen sanan Päivi Räsäsestä, mutta siinä se kannatus sitten onkin. Päivi Räsänen on hyvä vihollinen, löysän ja laiskan ajattelun kohde, kun taas saman ajattelun ykkösrakkaus on Erkki Tuomioja.

Luen kohta taas Pentti Linkolaa.

Jos joskus kirjoitan kirjan, mitä virhettä välttelen, ja kirjalle vaaditaan ääniraitaa niin tämä kappale on sillä:

Kappale on ajalta, joilloin vielä oli miehiä ja naisia. Täytyykin miettiä tarkemmin kirjani ääniraitaa. Luin sivulle 70 (noin) Linkolaa, kirja on päänimeltään Voisiko elämä voittaa, mutta alaotsikosta en ole varma. "Ja millä ehdoilla"?

Nyt alkaa tasaantua, toivottavasti. Ei ole ihan pieni pinkka tuo 20 liuskaa. Kohta luen sen, ehkä se on täyttä sontaa! Iski sellainen pelko. Kun on tämä heikko itsetuntokin.

Lainasin kirjastosta Linkolan viimeisimmän, jonka nimi on hankala, mutta sisällöltään toiveikas. 400 sivua siinä on. Lainasin myös Antti Nylénin esseeteoksen nro 2. Siellä mainittiin hintelät hämäläiset esseistit, se oli hauskasti sanottu.

Join puoliltapäivin, vähän jälkeen, kupin kahvia ilman maitoa mutta kahdella ruskealla sokerilla. Maito oli loppu mutta muistin että sokeria voi panna, kun jotkut panevat sekä maitoa että sokeria. Niin minäkin aiemmin mutten enää. Sitten minua nauratti Neekeri-merkintäni ja kissa katsoi että mikä sillä nyt on.

Sitten lähdin tänne työhuoneelle. Edellisessä lauseessa, joka on myös virke, on modernistisesti ajatellen liikaa. Paitsi ettei ole, vaan on. Ajattelin, että pitäisi syödä edes leipä, mutten viitsinyt ja niinpä nälkä yllätti. Kiva sitten oli täyttää päivän tavoitetta mutta pinnistelin.

Vasta tavoitteen saavutettuani siirryin tälle koneelle, jolta on reitti kierotautiseen maailmaan. Heti oltiin yllyttämässä ja haukkumassa. Mietin sarkastisia vastauksia mutten onnistunut muovaamaan hyvää vastakommenttia. Sitten alkoi vituttaa puhe myötähäpeästä.

Nälkäkin oli hävinnyt. Panin soimaan Whitesnakea ja aloin odotella nälän palaavan. Ei palannut. Se oli kummallista. Tajusin, että olin pelannut riskipeliä mainitessani 20:stä liuskasta ja uhotessani että useimpien kirjailijoiden olisi vaihdettava ammattia. Muistelin uhoajien kohtaloa. Alkoi pelottaa. Tämä tilanne olisi käännettävä, vaikka väkisin, kannaltani edulliseksi mutta milläpä kääntää kun ei osaa.

Pohdin sitä. Sitten tuli mieleen Neekeri- ja Nigger-merkintäni. Illmanin Mika saattaisi suuttua, se kun oli sellaiseen taipuvainen. Millainen mies Mika mahtaa olla? En tiennyt. Niin helposti menee vittuiluksi. Mutta kun maailma on tämmöinen, asiallista lausetta näistä ei voi muodostaa. Ja, pahinta kaikesta, olin jo ajat sitten luvannut lopettaa vittuilun mutta ei ollut loppunut, vittuilu. Vittuilussa on sekin, että se on niin ilkeän kuuloista kun puhutaan vittuilusta.

Päätin lukea Linkolaa.

Viikon työt tehty. Tavoite täytetty. 20 liuskaa kirjoitin vaikka pahaa usein tekikin. Tein huomion, ettei aina kannata suunnitella sitä mitä kirjoittaa kovin paljon, koska jos on tarkat suunnitelmat niin on hankala lisätä tekstiin kaikenlaista mieleenjohtumaa kirjoittaessaan. Niinkun. Päätin kirjoittaa neljässä päivässä 20 liuskaa ja päivässä noin viisi liuskaa ja eilen muistin urakan loppupuolella että olin unohtanut sen toisen asian jonka olin ajatellut eilen kirjoittaa. Sain sen juuri ja juuri mahtumaan mutta jouduin jatkamaan asiasta vielä tänään ja siksikin mietin täksi päiväksi vain yhden kirjoitettavan asian.

Ensi viikolla jatkan projektiani ellen huomenna ota hieman etulähtöä. Projektini on kirjoittaa neljänä perättäisenä viikkona 20 liuskaa ja katsoa mitä siitä syntyy, ts. siitä syntyy romaaniksi kutsuttava sanakasauma. Tuskittelin viime viikolla, ettei ole mitään tekemistä paitsi tekemistä joka minua vähän ahdistaa eli pitäisi saada ja saattaa valmiiksi kaksi vuotta kirjoittamani teos, eikä se minua lainkaan innostanut, joten keksin tällaisen hätäratkaisun.

Niin moni huono kirjailija kirjoittaa aivan liian tylsiä kirjoja, joten siksikin on syytä kirjoittaa parempaa kirjallisuutta, jopa neljä viikkoa. Ei se vaikeata ole. Tietenkin jos on erilainen oppija, joita kirjailijat näyttävät järjestään olevan, hankalaa voi olla. Luullakseni useimmat kirjailijat ovat väärällä alalla, esim. luokanopettajina he voisivat olla päteviä mutta kirjallisuus on heille aivan liian ongelmallista. Aionkin näyttää, mitä on hyvä kirjallisuus ja kehotan monia vaihtamaan ammattia.

Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger Nigger

Kun yllyttivät. 

Omistan tämän kokeellisen runoni FA:lle.

Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri Neekeri

Varsin mielenkiintoinen kirjoitus. Nykyään kun on tämä sananvapaus niin saa olla tarkkana mitä suustaan päästää ettei ole valtionsyyttäjä & hänen hengenheimolaisensa perässä. Mutta viittaamani kirjoitus ei sentään käsittele poliittisia vaan kirjallisia asioita.

Mietin sellaista koetteellista runoteosta, joka koostuisi neljästä kirjaimesta N, E, K, R ja I. Viisihän niitä on. Joka tapauksessa näitä kirjaimia pyöriteltäisiin mitä monituisimpiin asentoihin muutama kymmenen sivua ja runoteos olisi tietenkin omistettu valtionsyyttäjälle.

Minä en viitsi tuollaista tehdä, mutta jos on ideantarve niin siitä vain. Vaikka jos olet tekemässä runoteosta kuukaudessa niin saattavat ideat käydä vähiin.

Olen alkanut miettiä, että ehkä kummityttömme on tuotu täyteen hulluuteen. Luulin, että oli hyvä että pääsi sieltä Afrikasta pois. Saatoin olla väärässä. Jos tämä meno jatkuu niin aikuisena hän joutuu kokemaan niin naurettavia asioita, ettei niitä osaa edes kuvitella. Paitsi että silloin on jo uudet naurettavuudet. Nuorisolla on jo uudet kujeet mielessään. Ihan malttamaton olo tässä odotellessa että mitä mahtaa tulevaisuuden nuoriso keksiä.

Vaikuttaisi siltä, että paraikaa eletään niin sanottua vuoden 1934 aikaa eli ajanmukaisten porukasta ovat lähdössä muutamat (ns. Heidegger-siirto) kun taas rahvas on alkanut toden teolla innostua ajanmukaisista kujeista.

Oli kyllä aika kiva kirjoittaa omistuskirjoituksia. Suosittelen.

Mistähän tuo ajoittainen huimaus on lähtöisin? Varmaan on kasvi päässä. Millaista olisi olla leikkauspöydällä, juuri nukahtamassa, kun olisi elossaheräämisen tsäänssit niinku fiftisiksti? Kuolleenaheräämisestä on vähän kokemuksia.

Luin Uutta Jerusalemia. Tekstistä voi löytää kohtia, joihin on päivässä kirjoitettu, ilmaukset voivat toistua. Sellaisia on hauska etsiä.

Isäntämme kertoi että Pesärikko kuvaa Ylistaroa, enpä sitäkään tiennyt. Kuulemma ensimmäinen hautauksensa oli ollut tämä taksisuhari. Virtuaalisista puutarhoista löytyy gradu aiheesta. Ei enää olla kaltevalla pinnalla, kun mietitään ns. todellisuuden yhtymäkohtia fiktioon, se on täyttä pudotusta se.

Runopiireissä on hauska vitsi sanoa runon minää runoilijaksi itsekseen, kuulijoiden ilmeet ovat epäuskoisia: vielä vuonna 2012 voi joku olla noin taukki.

Ottaen huomioon viher-vasemmistolaisten narsismin asteen, maailma olisi yhtä rakkautta jos he edes osaksi toteuttaisivat ohjetta rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kenties tämän mahdottomuuden vuoksi he ovat mitä ovat. Kuka tässä lähimmäisestä välittää vittujakaan, mutta jos edes yritettäisiin.

Perussuomalainen kansanedustaja Anssi Joutsenlahti käy erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa myymässä kenkiä ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Kansanedustajan palkkansa hän lahjoittaa hoitotyöntekijöiden palkkaamiseen. Tällainen persu. Mutta jauhetaan vaan jostain pösilöstä, ettei kuva perussuomalaisista vahingossakaan monipuolistu. Kulttuuriväki menee kiimaan Juha Eerolasta, mutta tutustukaapa tähän Joutsenlahteen, hänellä on asiaa, jota ei voi ohittaa. Se asia on: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Teen nyt hirveän tunnustuksen, enkä tee sitä mielelläni:

Vuonna 1994 äänestin Suomen EU-jäsenyyden puolesta.

Jonkinlaista nuoruuden idealismia siis. Nykyisin en äänestäisi kuin suojeluskuntien henkiinherättämisen puolesta.

Ostin lauantaina kengät varapuhemieheltä, 40 euroa maksoivat, tuotto menee kai pakanalähetykseen. Leveä lesti, hyvät jalassa. Lueskelin Antti Tuuria kirjastossa, minulla oli Uusi Jerusalem autossa mutta opus löytyi kirjastostakin. Se toi hyvän mielen.

Artsi kritikoi Kiiltomadossa Menomatkaa. Opus oli keväimellä Nummen kirjastossa mutten lainannut. Pääkirjastossa lueskelin Kamarimusiikkia ja pidin suomennoksesta, mutta kamarimusiikki itsessään on mielestäni tylsää, joten jäi lainaamatta sekin nide.

Mikähän siinä on, ettei Savukeitaassa voi olla omia taittajia, oikolukijoita ja sen sellaisia? Puolipäivätyönä joku suomen ja taiton osaava voisi hoitaa asian. Kapteeni keskittyisi enemmän laivansa johtamiseen kirjallisella menomatkallamme.

Jonkinlainen kauhun hiljaisuus on ollut olemassa liittyen näihin Savukeitaan suomennoksiin ja taittoihin. Minäkään en sano enempää! vaan lähden katsomaan Kyllikki Saaren suohautaa.

Lueskelin kymmenen vuotta vanhoja Parnassoja. Pitkiä haastatteluja, vielä pidempiä esseitä ja muita tekstejä. Ei se huono lehti ollut vaikka niin on sanottu. Marginaalit oli aika kapeat eikä kuvia paljon. Pääkirjoitusta ei ollut. Ostin Parnassoja kirjaston poistomyynnistä.

Miksi kirjallisuuslehdessä on oltava kuvia? Ei romaaneissakaan ole kuvia paitsi joskus. Siis kuvia, isoja kuvia, ja tekstistä isoja nostoja. En kaipaa sellaista. Kirjallinen kuvalehti ei miellytä minua. Ostan Hustlerin jos olen kiinnostunut kuvista.

Voi nauta, tuli mieleen jos olisi Parnasson Playmate... Kansikuva saisi uusia ulottuvuuksia. Olen vissiin niitä ainoita, jotka joutuvat kuvittelemaan runoilijoita alasti, muut ovat nähneet.

Porno-Parnasso. Levikki ainakin lisääntyisi ja sehän ratkaisee. Lukijankirjeissäkin olisi uutta voimaa. Ei se lehteä huonontaisi. Onko Nuoressa Voimassa ollut porno-teemanumero? Kaikki muut teemat on jo kai käyty läpi. Janne Kortteisen hölinätkin löytäisivät oikean aihepiirin. Antti Nylénin esseetä kasvistelusta yritin lukea, kun sitä taas oli kehuttu, mutta minulla oli niin huono omatunto lihansyömisestäni että keskeytin. Ei jumalauta lihansyönti on sairasta! Ja silti syön, koska olen heikko.

Etsin, kun en viitsi tehdä töitä, internetin huuhamaasta niin sanotun vihapuheen määritelmää ja jo löytyi:

Vihapuheella tarkoitetaan ilmaisua, jonka oikeilla mielipiteillä varustettu kuulija kokee epämiellyttävänä tai kiusallisina. Vihervasemmistolaisilla, Helsingin Sanomien toimittajilla, yhteiskunnan tuilla elävillä kansalaisaktiiveilla ja maahanmuutto-asioissa RKP:llä on yksinoikeus määritellä oikea mielipide. Toisaalta perussuomalaisten puhe on aina vihapuhetta, ellei toisin kussakin tapauksessa osoiteta.

Noin sen minäkin olen ajatellut, kokemukseen nojautuen. Neuvostoliitossahan oli samanlaista menoa. Kommunismi sitten voitti.

Jotkut sanovat, monet, että Paavo Arhinmäen pitäisi erota ministerin ja puoluejohtajan virasta, hän kun syö sanaansa ja kääntää takkiansa minkä ehtii. Minä en ole tätä mieltä. Puolestani Paavo Arhinmäki saa olla ministerinä ja puoluejohtajana niin kauan kuin Vasemmistoliitto on olemassa. Lasken, ettei Vasemmistoliittoa enää ole olemassa vuonna 2015, kun ministerinposti näillä näkymin on taas kaupan, sillä Paavo Arhinmäki tulee tappamaan Vasemmistoliiton. Siinä Paavo Arhinmäen elämän ainoa hyvä työ.

Koska noin tusinaa poikkeusta lukuunottamatta suomalaiset naiset olisi hävitettävä maailmankartalta, minua ilahdutti tämä uutinen:

Vielä julkaisemattoman, Audiapron toteuttaman tutkimuksen mukaan naisten alkoholin takia menetettyjen elinvuosien määrä on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Miehet menettävät alkoholin takia kuitenkin yhä tuplasti elinvuosia naisiin verrattuna.

Eli tulevilla sukupolvilla saattaa olla sellainen onni, ettei tuo inhottava kavala pikkuhuora enää astele maankamaralla. Ks. myös.

Oliko tää nyt vähän rujosti kirjotettu? No, ainakin tuli sydämestä. Tarkoitin todella mitä kirjoitin. Se siinä on paha. Miten joskus muistuukaan mieleen ne loukkaukset! Ei ole kansantalouden ja evoluution kannalta hyvä muistella menneitä. Mielestäni voi olla katkera jos siltä tuntuu, samoin kuin sääli ei ole sairautta. Ihminen suojaa itseään tolkottamalla että tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee. Mielestäni padot voi aukaista jos vituttaa, ettei sitten mene sijaistoimitteluksi elämä. 

Menin kirjastoon ja halusin lainata Benedict Andersonin Kuvitellut yhteisöt. Katselin asiakaspäätteitä ja näin että yksi asiakaspäätteistä oli sijainnissa, josta voi etsiä kirjojen sijainteja. Laitoin hakusanaksi kuvitellut yhteisöt ja kuvitellut yhteisöt löytyikin ja sitten nuori mies tuli sanomaan, että olin hänen koneellaan enkä pystynyt sanomaan, että voinko tarkistaa kuviteltujen yhteisöjen sijainnin. Siinä ei menisi kauan. Poistuin koneelta ja menin viereiselle koneelle. Kirjoitin tunnukseni ja salasanani ja kone, siis ohjelma, ilmoitti että minun on syytä ottaa yhteyttä asiakaspalvelijaan, joka lisää tiliini syntymäaikani. Menin asiakaspalvelijan luo. Hän sanoi että minulla on jo tilissäni syntymäaika että minun pitäisi mennä toiselle tiskille. Päätin mennä etsimään hyllyistä kuviteltuja yhteisöjä. Yhteiskunnan tienoilta se löytyisi. Nainen sanoi kaiuttimista, että kirjasto sulkee ovensa kymmenen minuutin kuluttua. Ei löytynyt. Kävelin ensimmäisen tiskin ohi ja vieressä oltiin sulkemassa asiakaspäätteitä ja muistin, että niiltä asiakaspäätteiltä ainakin kerran aiemmin oli päässyt ilman tunnuksia hakemaan kirjojen sijainteja. Kävelin ohi, ei minusta ollut kysymään että voisinko etsiä kirjojen sijainteja. Menin toiselle tiskille. Minua palveltiin. Asiakaspalvelija ilmoitti, että syntymäaikani on tilissäni, eikä pitäisi olla muitakaan ongelmia, mutta seuraavalla kerralla asiaa voitaisiin tutkia tarkemmin, kun olisin kirjautumassa asiakaspäätteellä tiliini. Kävelin ovesta ulos.

Panu pahoitti mielensä, kun ei päässyt tapaamaan Jenniä. Voin kuvitella sanailun presidentin residenssissä:

- Ihan periaatteesta en taho SENRUROITU sitä tavata.
- Ei se niin paha oo.
- Enkö oo sulle jo tarpeeksi monta kertaa kertonu, mitä tytöt on mulle kertonu.
- Ai niin, voi vittu, mutta kaupunginjohtajalla käydään.
- Se sopii.

Neuromaani

Euromaani

Uromaani

Romaani

Omaani

Maani

Aani

Ani

Ni

i

Raamatun sisäiset ristiriidat ja muut kummallisuudet. Luuleeko joku tosiaankin, etteivät Raamatun kustannustoimittajat ole huomanneet että kaikki ei välttämättä aina pidä ihan kirjaimellisesti paikkaansa? Ajatella, jos Raamatun olisi kustannustoimittanut Harri Haanpää, se olisi nyt poikkeilematon tarina aavikkokansasta, jolla oli kränää Jumalansa kanssa ja sitten Jumala toi poikansa aavikkokansan keskuuteen, joka tappoi Jumalan pojan muttei tämä kuitenkaan kuollut, vaan lehahti takaisin taivaaseen. Sen pituinen se. 150 sivua. Aineksia ei ole enempään. Kai se tekstiviestiin mahtuu, vrt. Kadonnutta aikaa etsimässä yhdessä virkkeessä selvitettynä (vai oliko kymmenessä sekunnissa).

Sitäkin olen kummastellut, että jotkut jotka todistettavasti ovat kirjoittaneet ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen aineessa 95-99 pistettä, eivät saa muualla kirjoitetuksi tolkullista lausetta. Tuo muualla on mysteerin avain. He osaavat kokeissa, testeissä ja yleensäkin silloin kuin pitää. Luin lehdestä erään koulukaverini selostusta juoksukilpailuista, eikä selostuksessa edes kerrottu missä kilpailut järjestettiin ja tämä kaveri oli takuulla laudatur-tasoinen kirjoittaja lukiossa. Sellaista se on. Voi vittu sentään.

Menen lukemaan Ikitietä.

Tästä loistavasta kappaleesta puhuimme muutama päivä sitten:

Omassa ilmaisussani pyrin yhdistämään Twin Peaksin ja Malaparten.

Kirjoitin juuri elämäni ensimmäisen omistuksen elämäni ensimmäiseen ei-omakustanteiseen kirjaan. Vitun hieno hetki. Laaja jiddishinkielinen romaanituotantoni (suom. Vihjeitä keskiluokalle, Jumalalle ei sanota ihan mitä tahansa, Kuolen ennemmin kuin elän kanssanne, Miksi Puola on kansani, jne.) on kohtuullisen tunnettu Sarmatiassa, mutta Veikseliltä länteen kukaan ei ole niistä kuullutkaan. Osasyy tuntemattomuuteen on kielen lisäksi teosteni laajuus, esim. Tarpeet, ja kohteet on pituudeltaan 1 100 sivua. Näissä kirjoissa ei myöskään ole kappale- ja lukujakoa. Olen kirjoittanut ne yhteen massaan. Lisäksi käytän kussakin romaanissa vain kolmea neljäsosaa kirjaimistosta, kussakin omaa kolmea neljäsosaansa. Saadut lahjat, 1 450 -sivuinen yhdentunninromaani, käyttää vain puolta kirjaimistosta.