28.8.2017
Isä oli sittenkin oikeassa, minä olen laiska ja itkevä ihminen. 13 päivän päästä olisi niin sanottu deadline, mutten ole valmistanut työtä sitä varten vaan olen tehnyt aivan muita töitä. Lisäksi tuli itku, kun Dale Cooper. Isän mukaan miehet eivät itke ja vissiin ovat ahkeriakin. Tosin hänen toinen poikansa ainakin oli kuulemma "herkkä" ja itkeskelevä luonne, mutta se taisi olla ansio, ainakaan hänelle ei silloin vittuiltu asiasta, kun asiasta minulle kerrottiin ja jätkä istui pöydässä myös. Onkohan isä enää edes elossa? Voin luvata, etten itke, kun kuulen hänen kuolemastaan. Isä varmaan on sitten minustakin ylpeä.
Vihdoinkin. Ja jos se jätkä alkaa itkeskellä siinä haudalla niin minä, isä, lupaan, että vedän sitä homoa turpaan jotta oppii olemaan miehekkäästi.
PS: Sitten mua sanotaan hankalaksi luonteeksi.
26.8.2017
En viitti mennä nukkumaan ja siksi teen oikein kirjallisen päivityksen, vaikken mikään kirjallinen ihminen olekaan. Sitä vaan että eilen ostin sadalla eurolla Runoalueelta kirjoja ja voi vittu eihän sieltä kukaan muu mitään osta, mutta silti ja ehkä juuri siksi minulle vittuillaan kirjallisten ihmisten taholta jatkuvasti, vaikka luulisi että häpeisivät, pitäisivät turpansa tukossa ja, mikä olisi parasta, vetäisivät itsensä mahdollisimman pian hirteen. Saatana siihen meni työttömyyskorvauksesta aika suuri osa (n. 18 %), mutta menköön, sitten katsoin eräänkin kusipään kirjaa, missä hän aluksi kiitti noin kahta säätiötä, taidetoimikuntaa ja oli siinä vielä kolmaskin säätiö kiitoksen esineenä. Tuommoisen nilkin pitäisi tunkea Runoalueeseen vähintään 400 euroa, mutta tuskinpa tunkee euroakaan. Hehän eivät ajattele rahaa. Kyllä on kummallista sakkia, ei voi muuta sanoa. Mitä tulee Runoalueeseen (onko sen nimi Runoalue? siis se Poesian myyntipöytä) niin siellä oli onneksi miellyttävää, mikä johtui pelkästään siitä, että siellä oli taas miellyttävää palvelua. Ei pitäisi olla vaikeata, mutta on, miellyttävän palvelun harjoittaminen, onneksi sen muutama jo tässä kirotussa suomaassa osaa. Täällä asuu niin vittumaisia ihmisiäkin. Käyn hakemassa mehua ja kirjoitan sitten lisää. No niin. Olen tällä viikolla kirjoittanut jättiteokseeni aika tarkkaan 20 runoa, ehkä 18 (vrt. lukemat aiemmin tässä päivityksessä), ja ihmetellyt että viitsinkin yhä kirjoittaa. Ei pitäisi kirjoittaa. Kyllä minä kirjoittamisen vielä lopetan. Se on vain vaikeaa kun olen vähän niinko tottunut kirjoittamaan. Jumalauta jos näkisitte pöytälaatikkoni! Siellä sitä kirjoitusta riittää. Aivan naurettavaa, olenhan lahjaton ja täyttä paskaa, mikä on virallisesti minulle ilmoitettu ja virallisuutta minä uskon. Aika monen pitäisi lopettaa kirjoittaminen, koska kirjoittaminen ei heiltä alkuunkaan luonnistu, heillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten sanoja asetellaan, he ovat ennemminkin julistajia kuin taiteilijoita, mikä vie sitten aivan naurettaviin lopputuloksiin. Otetaan nyt esimerkiksi tämä eräs meren rannalla asuva romaanikirjailija, jonka kömpelö teksti on niin kauhistuttavaa että mieluummin luen vaikka Riikka Pulkkista kuin häntä, tosin en aio lukea Riikka Pulkkistakaan milloinkaan. Sen sijaan luin tänään Gabriel Calamniuksen Vähäisen Cocouksen Suomalaisista Runoista, sen on tehnyt pappi, joten ette voi lukea ko. kirjaa kun papit on kauheita. Ja huomenna pitää mennä Tampereelle.
19.8.2017
Isä oli sittenkin oikeassa, minä olen laiska ja itkevä ihminen. 13 päivän päästä olisi niin sanottu deadline, mutten ole valmistanut työtä sitä varten vaan olen tehnyt aivan muita töitä. Lisäksi tuli itku, kun Dale Cooper. Isän mukaan miehet eivät itke ja vissiin ovat ahkeriakin. Tosin hänen toinen poikansa ainakin oli kuulemma "herkkä" ja itkeskelevä luonne, mutta se taisi olla ansio, ainakaan hänelle ei silloin vittuiltu asiasta, kun asiasta minulle kerrottiin ja jätkä istui pöydässä myös. Onkohan isä enää edes elossa? Voin luvata, etten itke, kun kuulen hänen kuolemastaan. Isä varmaan on sitten minustakin ylpeä.
Vihdoinkin. Ja jos se jätkä alkaa itkeskellä siinä haudalla niin minä, isä, lupaan, että vedän sitä homoa turpaan jotta oppii olemaan miehekkäästi.PS: Sitten mua sanotaan hankalaksi luonteeksi.
26.8.2017
En viitti mennä nukkumaan ja siksi teen oikein kirjallisen päivityksen, vaikken mikään kirjallinen ihminen olekaan. Sitä vaan että eilen ostin sadalla eurolla Runoalueelta kirjoja ja voi vittu eihän sieltä kukaan muu mitään osta, mutta silti ja ehkä juuri siksi minulle vittuillaan kirjallisten ihmisten taholta jatkuvasti, vaikka luulisi että häpeisivät, pitäisivät turpansa tukossa ja, mikä olisi parasta, vetäisivät itsensä mahdollisimman pian hirteen. Saatana siihen meni työttömyyskorvauksesta aika suuri osa (n. 18 %), mutta menköön, sitten katsoin eräänkin kusipään kirjaa, missä hän aluksi kiitti noin kahta säätiötä, taidetoimikuntaa ja oli siinä vielä kolmaskin säätiö kiitoksen esineenä. Tuommoisen nilkin pitäisi tunkea Runoalueeseen vähintään 400 euroa, mutta tuskinpa tunkee euroakaan. Hehän eivät ajattele rahaa. Kyllä on kummallista sakkia, ei voi muuta sanoa. Mitä tulee Runoalueeseen (onko sen nimi Runoalue? siis se Poesian myyntipöytä) niin siellä oli onneksi miellyttävää, mikä johtui pelkästään siitä, että siellä oli taas miellyttävää palvelua. Ei pitäisi olla vaikeata, mutta on, miellyttävän palvelun harjoittaminen, onneksi sen muutama jo tässä kirotussa suomaassa osaa. Täällä asuu niin vittumaisia ihmisiäkin. Käyn hakemassa mehua ja kirjoitan sitten lisää. No niin. Olen tällä viikolla kirjoittanut jättiteokseeni aika tarkkaan 20 runoa, ehkä 18 (vrt. lukemat aiemmin tässä päivityksessä), ja ihmetellyt että viitsinkin yhä kirjoittaa. Ei pitäisi kirjoittaa. Kyllä minä kirjoittamisen vielä lopetan. Se on vain vaikeaa kun olen vähän niinko tottunut kirjoittamaan. Jumalauta jos näkisitte pöytälaatikkoni! Siellä sitä kirjoitusta riittää. Aivan naurettavaa, olenhan lahjaton ja täyttä paskaa, mikä on virallisesti minulle ilmoitettu ja virallisuutta minä uskon. Aika monen pitäisi lopettaa kirjoittaminen, koska kirjoittaminen ei heiltä alkuunkaan luonnistu, heillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten sanoja asetellaan, he ovat ennemminkin julistajia kuin taiteilijoita, mikä vie sitten aivan naurettaviin lopputuloksiin. Otetaan nyt esimerkiksi tämä eräs meren rannalla asuva romaanikirjailija, jonka kömpelö teksti on niin kauhistuttavaa että mieluummin luen vaikka Riikka Pulkkista kuin häntä, tosin en aio lukea Riikka Pulkkistakaan milloinkaan. Sen sijaan luin tänään Gabriel Calamniuksen Vähäisen Cocouksen Suomalaisista Runoista, sen on tehnyt pappi, joten ette voi lukea ko. kirjaa kun papit on kauheita. Ja huomenna pitää mennä Tampereelle.
19.8.2017
On tämä kummallinen maa. Yrität vähän terrorisoida niin saat joukon perääsi ja poliisi joutuu suojelemaan sinua lynkkaukselta. Eikö Neuvostoliittokin jättänyt Suomen valloittamatta, koska täällä olisi ollut jatkuvaa kahnausta jengin kanssa. Ja maailman tyhmimmät kommunistit (Komintern taisi näin tämän maan punaisen aatteen kannattajat määritellä & hyödyllisiä idioottejakin on vähän). Ja kun maailmansotien välillä oli kommunistit eristetty heille kuuluvaan paikkaan niin innostunut äärioikeisto asetettiin siihen käpälälautaan, jota he olivat ihan itse kommunisteille vaatineet. On tämä kummallinen maa.
Varmaan turvapaikanhakijaltakin ensimmäiseksi kysytään, oletko valmis ajamaan takaa idaria jos tarve vaatii. Tämäkö on se Suomen tiukka turvapaikanhakulinja? Kaveri sekoittaa Suomen Ruotsiin ja alkaa, "en tietenkään, mä en millonkaan kannata väkivaltaa..." kuulustelija keskeyttää jo tähän, "SEURAAVA!"
10.8.2017
TIEDOITE. VAPAA JULKAISTAVAKSI HETI
En aio lukea tätäkään Kjell Westön kirjaa. Jos tänä syksynä julkaisee myös Juha Itkonen, Miika Nousiainen, Anna-Leena Härkönen tai joku muu näistä Suomen paulaustereista niin en aio lukea heitäkään.
10.8.2017
Pureudun seuraavaksi hirvittävään ongelmaan. FB-kavereinani on naisia, joilla on sitten niitä "naisten juttuja" (lapset, vaatteet), joita kovasti tahtoisin tykätä, mutten aina kehtaa, kun olisin ainoa miestykkääjä ja pidettäisiin sitten outona kun tykkään, näin luulen, kenties sopimattomanakin, mitä pahoin pelkään. Äsken juuri tykkäsin ihan periaatteesta "naisten juttua", kun on vapaa maailma jne. Vähän raivostuinkin siinä tykätessäni, että on tämä yhtä perkelettä kun akat tykkää ja äijät tykkää. Minulla on sellainenkin periaate vähän, että en tykkää aina, joskus vain, ettei pervoksi luulla. Että jaaha, jätkähän stalkkaa, no en kyllä stalkkaa. Yksi MIES mulle kerran sanoi, emme olleet edes esittäytyneet (ed.: eipäs kun tämä sattui juuri esittäytymisen jälkeen), tämä tapahtui ns. livenä ja Turussa Kirjan talolla, että sä oot se, joka Fesessä vähän kommentoi. Olin että mitä vittua (tämäkin ilmaus on loattu kiitos erään "median", toki on se vähän mediakin, kun täällä vapaassa tiedonvälityksessä jää aina jotain kertomatta, mutten käy sen sivuilla ihan PERIAATTEESTA, mutta kopioituja juttuja luen pariltakin foorumilta, heh heh saatana, en tarkoittanut sitä Hommafoorumia, missä en myöskään käy PERIAATTEESTA). Vittu kun täällä ei voi olla! No, ei tunnu missään! Jaahas... jos lähtis hipsterikahville.
8.8. 2017
Äsken mulle soitettiin Työvoimatoimistosta (en tiedä, mikä on paikan virallinen nimi, siis joskus kai oli Työvoimatoimisto) ja oikein hyvä keskustelu oli. Rouvan mielestä minulle oli oleellista tehdä apurahahakemus, kun kysyin että haenko töitä väkisellä tyyliin poliittisen historian professuuri Turusta; hänen mielestään, näin tulkitsin, oli typerää tehdä työhakemus mistä ei seuraisi mitään, joten verkostoituminen ja piilotyöpaikat ja apurahojen hakeminen tärkeää. Hyvin rohkaisevaa.
Mitä tulee polhojen professuuriin niin meneehän se AIVAN OSAAMISALUEENI ulkopuolellekin. Rentola, hyvä mies, kai jäämässä tai jäänyt eläkkeelle. Hän istuskeli Turun kaupungin pääkirjastossa joskus, melkein menin kiittämään hyvistä luennoista ja kirjoista mutten kehdannut, koska olen maalaismoukka. Varmaan odotteli bussia tai junaa kohti Helsinkiä tai kai se ihan asuikin Turussa. Jotkut tykkää käydä kirjastoissa, Turun kaupungin pääkirjasto on upein kirjasto kunnallisista kirjastoista mitä Suomessa tiedän. Tukholmassa on kans loistava.
Loppuun vielä työilmoitus: PITÄSKÖ SULLA JÄRJESTÄÄ ARKISTO, MÄ VOIN TEHDÄ SEN, OLEN TÄSMÄLLINEN JA TARKKA.
22.7.2017
"Runouteni tulee koostumaan yksinomaan hyökkäyksistä ihmistä vastaan, joka on pelkkä villieläin, sekä Luojaa vastaan, jonka ei olisi alun perinkään pitänyt luoda mokomaa vitsausta. Teosten pino tulee kasvamaan kasvamistaan, ja kuitenkin niissä tulee näkymään tämä yksi ainoa ajatus, joka on alati mielessäni läsnä." - Comte de Lautréamont
12.7.2017
Lainasin viimeinkin kirjastosta L. Onervan Siivet. Runoja vuosilta 1945-1952, toim. Hannu Mäkelä. Viimeisinä vuosikymmeninään, noin 1942-1972, L. Onerva kirjoitti yli satatuhatta runoa eikä niitä tietenkään oikein saanut julki. Minusta on hienoa, että sotien jälkeen oli L. Onerva, hullu akka, ja Marja-Liisa Vartio, ns. rempseä savolainen, haittaamassa anhavalaista hiontapoetiikkaa laajoine muotoineen. Siinä riitti fasisteilla työsarkaa. Kiltit pojat toki sopeutuivat heti tai vähän varhemmin, mutta näiden kahelien ämmien kanssa tämän maailman anhavoilla ja laitisilla oli tekemisensä. Siirrynkin lukemaan nyt L. Onervaa, jota rakastan.
8.7.2017
Vierailin eilen paikassa #Kallionkirjasto, Helsinki. Minulle on ystävällisesti Kallion kirjaston taholta ilmoitettu, että voin katsoa heidän sivuiltaan, ettei heillä ole konsertteja tai muita meitä konservatiiveja (lue: natseja) haittaavia tilaisuuksia, vaan me voimme käyttää kirjaston palveluja perinteisesti eli natsisti. Mutta, kehveli sentään, unohdin katsoa, onko Kallion kirjastossa paraikaa menossa suvaitsevainen teko, muttei siellä ollut, joten kaltaiseni misogyyninatsi sai kuin saikin käyttää kirjaston palveluja fasistisella tavallaan. Lainasin kaksi kirjaa: Marja-Liisa Vartion Runot ja proosarunot & Twin Peaksin salatun historian.
Homofobinen natsihetero kiittää.
Juuri nyt soi muuten Mana Manan Neljä Ruusua -cover.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti