Luin romaanin. Ihmettelen että millaista paskaa sitä kustannetaankin. Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea. Ilmeisesti tuo on ihmisten mielestä hyvää kirjallisuutta. Tulkaas nyt itte selittään Keltaisen kirjaston ynnä muun sonnan lukijat, mikä tuommoisessa paskassa viehättää.

Luin kirjan, koska siinä on, yllättävästi, tiettyä juttua loppupuolella (vispoa). Ei se auttanut. Kömpelö kieli, olematon ajattelu, naurettavat juonenkäänteet, sentimentaalinen idiotia. Jos olisin kustantaja ja tulisi tuollainen käsikirjoitus niin vastaisin että vaihda ammattia, tää nyt ei oo sun ala ollenkaan. Sama ajatus tulee aika usein. Miksi, sanotaanko, Anna-Leena Härkönen kirjoittaa, kun se on niin huonoa sitten? Hän ei sentään ole kömpelö, mikä on kaikkein kammottavinta, hän on vain laiska ja ennustettava.