Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Onko tämä nyt sitten sellaista kehopositiivisuutta lisäävää maalaustaidetta, joka on tällä kertaa dokumentoitu runosäkeeksi? Ehkä se lisää myös maalarin rakastajankykyjä. Tai sitten kyse on siitä, että maalari on voimaton tekemään muuta, mutta onpa kuitenkin ihminen, normaali miesoletettu (jos siis oletamme että siemenet ovat maalarin omia ja hänen omalla kädellään).
Tämä säe tuli mieleeni kävellessäni Kirkkokadulla jos se Kirkkokatu on Topelian ja ison kirjaston välissä. Tahdoin säkeelläni kosketella globaaleja ongelmiamme, onhan hyvä presidentti Obamakin tänne tulossa vai menikö jo. Erityisesti pohdin aikamme sankarin, piispa (emerita, Luojan kiitos) Irja Askolan ajatusmaailmaa.
kiitos kirjoista - tänään kävin ne noutamassa, junassa niitä jo selailin ja luin myös sieltä ikiomaa emeritaamme käsittelevän tekstin! mulla meinaa mennä tässä emeritat ja eremitat sekaisin pitkän viikon jälkeen, eikä se viikko suinkaan lopu tähän.
Kyllä, S.K.n jäljissä... Olisi vähän toisenlainen Täysinpalvellut kuin tämä In vino veritas -emerita. Tai mistä sitä tietää. Joisi ainakin omaan laskuunsa.
No niinpä ne vaalit tuppaavat olemaan - kura lentää ja kiviä käännetään tarpeellisten matojen ja muurahaisten varalta, vaikka vallitsisi kaunis ja aurinkoinen vaalipäivänsää. Sinänsä hyvä juttu, että tuohon Laajasalon luottokortin käyttöön saatiin vähän rotia vaikka tarkoitus oli tietenkin paljon suurempi. Tuskinpa edellistenkään viranhaltijoiden ostoja on noin tarkkaan ja omantunnon pakottamana syynätty.
Kysyin eräältä sisäpiiriläiseltä, miksei Jaakko Heinimäki koskaan sano yhtään mitään. Se ei kuulemma kykene, on jotenkin halvaantunut. Ja viihdepappi Kari Kanala polskii taiteiden yössä. Tässä tuntee itsensä viidesläiseksi tänä aikana.
No, mitäpä näistä. Eilen joku sanoi, että me olemme välisukupolvea, nuoriso on taas fiksumpaa. Toivotaan. Meillä ei ole luonnetta.
9 kommenttia:
Onko tämä nyt sitten sellaista kehopositiivisuutta lisäävää maalaustaidetta, joka on tällä kertaa dokumentoitu runosäkeeksi? Ehkä se lisää myös maalarin rakastajankykyjä. Tai sitten kyse on siitä, että maalari on voimaton tekemään muuta, mutta onpa kuitenkin ihminen, normaali miesoletettu (jos siis oletamme että siemenet ovat maalarin omia ja hänen omalla kädellään).
Tämä säe tuli mieleeni kävellessäni Kirkkokadulla jos se Kirkkokatu on Topelian ja ison kirjaston välissä. Tahdoin säkeelläni kosketella globaaleja ongelmiamme, onhan hyvä presidentti Obamakin tänne tulossa vai menikö jo. Erityisesti pohdin aikamme sankarin, piispa (emerita, Luojan kiitos) Irja Askolan ajatusmaailmaa.
Sami,
kiitos kirjoista - tänään kävin ne noutamassa, junassa niitä jo selailin ja luin myös sieltä ikiomaa emeritaamme käsittelevän tekstin! mulla meinaa mennä tässä emeritat ja eremitat sekaisin pitkän viikon jälkeen, eikä se viikko suinkaan lopu tähän.
Nimimerkillä Voittoisa Täysinpalvellut voisi oman aikamme eksistentialisti kirjoittaa.
Kyllä, S.K.n jäljissä... Olisi vähän toisenlainen Täysinpalvellut kuin tämä In vino veritas -emerita. Tai mistä sitä tietää. Joisi ainakin omaan laskuunsa.
Hyvin ikävä oli myös piispanvaali Helssinkissä vuosi sitten.
No niinpä ne vaalit tuppaavat olemaan - kura lentää ja kiviä käännetään tarpeellisten matojen ja muurahaisten varalta, vaikka vallitsisi kaunis ja aurinkoinen vaalipäivänsää. Sinänsä hyvä juttu, että tuohon Laajasalon luottokortin käyttöön saatiin vähän rotia vaikka tarkoitus oli tietenkin paljon suurempi. Tuskinpa edellistenkään viranhaltijoiden ostoja on noin tarkkaan ja omantunnon pakottamana syynätty.
Ja kuka siellä oli taas mestaroimassa. Niin.
Kysyin eräältä sisäpiiriläiseltä, miksei Jaakko Heinimäki koskaan sano yhtään mitään. Se ei kuulemma kykene, on jotenkin halvaantunut. Ja viihdepappi Kari Kanala polskii taiteiden yössä. Tässä tuntee itsensä viidesläiseksi tänä aikana.
No, mitäpä näistä. Eilen joku sanoi, että me olemme välisukupolvea, nuoriso on taas fiksumpaa. Toivotaan. Meillä ei ole luonnetta.
Sami, todellakin toivoa sopii, että nuoriso on fiksumpaa. Muuten tämä menee ihan päin vittua / persettä miten kukin nyt sopivaksi katsoo lausua.
Lähetä kommentti