Eilen kulttuuritilaisuudessa oli taas mahtavaa huomata, miten ei ole ihmisille edes olemassa. Taisin sitten sanoa, että tää on taas tätä koulukiusattujen kostoa eli pääsevät nyt potkimaan alempiaan.

En ole ihan varma, onko tuo oikea tapa käsitellä traumojaan.

Mutta niin kuin johtopäätöksenä: me ei olla enää samalla puolella. Te tämän aloititte. Minä lopetan.

Yllättävän vähän silti ahdisti, ehkä ajatus siitä, etten enää hingu siihenkään pöytään, helpotti.

(28.3.2025)