Luin tätä kirjaa ja tulin googlanneeksi tekijän. Hän on ilmeisesti ollut Sussex Universityssä samaan aikaan kuin minä. Tosin hän olisi päässyt myös Cambridgeen, mutta valitsi Sussexin koska Sussex jotenkin uudistusmielinen tms., ymmärtänette mitä tarkoitan. Jos joku tietäisi, miksi minä "valitsin" Sussexin, hän nauraisi itsensä hengiltä.

Tekijä on tietenkin rasittava, mutta mitä siitä, ja suomennos parhaimmillaan hyvä, mutta ulkoasu erinomainen. Ei ketään enää kiinnosta suomennos ja rasittavuus kuuluu asiaan. Nämä eivät olleet moitteita.

Lainatkaa tämä kirja kirjastosta, älkää ostako, Teos on iso kustantamo, he eivät tarvitse yhtään enempää rahaa, mutta ostakaa jonkin ns. pienen kustantamon teos, heillä saattaa olla painolaskussakin tekemisensä.

Kirja käsittelee mm. David Wojnarowicziä, jolta minulla ei vieläkään ole mitään kirjahyllyssä, sillä lienen hullu. Andy Warholia sentään on metritolkulla.

(21.8.2024)

Katson kahta kameraa Queensista, New Yorkista. Kamerat eivät liiku. Toinen näyttää taulua. Toinen näyttää jalkakäytävää, jota pitkin ihmiset kulkevat. Jotkin ihmiset tulevat kuvaan usein. Jalkakäytävällä on katoksia. Kello on Queensissa seitsemän tuntia vähemmän.

(6.9.2024)

Ei oo vissiin tapana, tilata. Mähän ihan ilkeyttäni ostan niidenkin kirjoja, jotka ovat ekana käsi ojossa olettamassa ilmaiskappaletta. Masokismi kannattaa – kaikille. Kerroinko jo siitä, kun mun piti mennä haukkumaan eräs kustantaja, mutta päädyin ostamaan häneltä kirjan ja, koska mikään ei riitä, lähetin hänelle vielä käsikirjoitukseni hylättäväksi? Pitäsköhän munkin kirjoittaa vaikkapa Häviön kaltainen kirja, jota sitten runkataan ympäriinsä ja päälle kolmen vuoden apuraha? Sen nimi voisi olla "Häviö, tällä kertaa oikea eikä fiktiivinen". (syyskuu 2024)

Duff McKaganin elämäkerrassa oli sekin hyvä, että hänen mukaansa häpeä ei oikeastaan häviä mihinkään. Vuosikymmenten jälkeenkin humalasekoilut hävettävät. Niin se on. Ja kaikki muu häpeä. Kafkakin tästä puhui. Ei mulla muuta.

(30.9.2024)

Sueden The Asphalt World jää soimaan päähän, hyvinkin vahvasti. Se mietityttää ja tunnettaa muutenkin, hyvin vahvasti. Kenties hyvän taideteoksen merkki. Vaikuttavan.

#mitätaideon

(16.10.2024)

En tahdo olla ilkeä.

Olenhan nynny.

Se vähän outo poika Suopellosta.

No niin, pitkästä aikaa tapasin tuijotuslapsen (käytetään myös nimitystä "tuijottava lapsi"). Viereisestä pöydästä tuijotettiin, äiti oli vähän vaikeana, mutta osoitin joulumieltä enkä tuijottanut takaisin.

(23.12.2024)

Istun jonkin sekavan kauppakeskuksen kahvilassa odottamassa syömistä, kun mietin, että David Lynch on kuollut. Ei hyvä ei. Onneksi sentään lähdin aamukasilta tienpäälle, ei tätä muuten kestäisi. Toisaalta en ymmärrä kuolemaa kuin etäisesti. Jo lapsena traumatisoiduin kuolemista niin pahasti, etten osaa käsitellä menetyksiä. Silti jotenkin etäisesti ahdistaa/ masentaa.

(17.1.2025)

Kirjoitin tähän etten

muualle kirjoittaisi missä

Jumalakin taas on

Eilen kulttuuritilaisuudessa oli taas mahtavaa huomata, miten ei ole ihmisille edes olemassa. Taisin sitten sanoa, että tää on taas tätä koulukiusattujen kostoa eli pääsevät nyt potkimaan alempiaan.

En ole ihan varma, onko tuo oikea tapa käsitellä traumojaan.

Mutta niin kuin johtopäätöksenä: me ei olla enää samalla puolella. Te tämän aloititte. Minä lopetan.

Yllättävän vähän silti ahdisti, ehkä ajatus siitä, etten enää hingu siihenkään pöytään, helpotti.

(28.3.2025)

Luin TAAS Saarikosken päiväkirjoja, kun ei tämä työvuosi oikein tahdo lähteä käyntiin. Pohjois-Haagan ja Keravan päiväkirjat toimittanut Tommi Liimattakin ihmettelee:

"Hapuilua löytyy niin vähän, että virke vaikuttaa olleen kirjoittajansa mielessä valmis ennen kynän laskemista paperille."

Niin, se huono virke, sitä ei tahdo löytyä. Juomarin päiväkirjoista löytyy sekavuuksia, mutta ovat nekin aika pieniä. Olen todella kiitollinen siitä, että päiväkirjat on julkaistu kokonaisuudessaan ja ehkä vielä saadaan loputkin päiväkirjat, kokonaisuudessaan.

Olen tietenkin huomannut, että Saarikosken ns. perintö on lähinnä sitä, että se oli kännissä. Kansan lisäksi myös kansan tasolle vajonnut kulttuuriporukka ajattelee näin. Mutta mitäpä me heistä, Saarikoski oli loistava kirjailija ja hänen kirjojaan on miellyttävä lukea.

Päivän Saarikoski-sitaatti:

"Niin on tämä päivä täynnä kulttuuria kuin Lassi Nummella, mutta mikä siinä."

Tämä on Suomentajan päiväkirjoista, sivu 257 ja melko tarkkaan 23.10.1971.

Olen tavannut yhden älykkään vihreän. Se on yksi enemmän kuin mitä persuja olen tavannut. Ja vasemmistolaisia. Tirsk. Ei mulla muuta. Tämmöinen tuli mieleen.

En millään tahtoisi kehua, mutta faktantarkistajana olisin kohtalainen.

Mikä on Korsika, kysyy teini raitiovaunussa. He lukevat fantasiaa.

Vaimo lie ylpeä minusta.

Kantakahvilassani on uusi tarjoilija, jota kannustettiin lähipöydästä, ENKÄ SANONUT, että turha hermoilla, palvelun taso on sellainen, että sitä ei voi ihan helposti alittaa. Joskus olisin sanonut. Ihminen kehittyy.

Toki muutama viikko sitten moitin erästä tarjoilijaa pöytien liiasta siivoamisesta, ettei se kuulu täällä tapoihin, että astioiden kuuluu olla tuntikausia pöydässä.

Ironiavaroitus: jäljessä seuraava teksti sisältää itseironiaa, päivitystä ei pidä tulkita kirjaimellisesti. Kirjoittaja viittaa tekstissään käärmepelkoonsa ja tahtoo korostaa, että muilla ihmisillä käärmepelko on vakava asia, jota hän ei suinkaan väheksy. Käärmeille kirjoittaja toivoo pelkästään hyvää ja etenkin käärmeiden ystäville, jotka ovat tutustuneet esim. kyykäärmeisiin luontodokumenttien kautta. Kirjoittaja myös tietää, että jos käärme puree häntä, se on hänen omaa syytään.

Teksti:

No nyt Korkeasaaresta karkasi boa! En enää koskaan mene Helsinkiin.

Teen apurahahakemusta ja teen sitä vain siksi, että työvoimaviranomaiset ovat tyytyväisiä. Millainen aivonsa itseään koskettelemalla sulattanut tyyppi on keksinyt lauseen "kiinnostuksen ilmaus kustantajalta"? Myönnän, että nauroin ääneen. Rahaa sinne, missä sitä jo on. Ei ole todellista.

No, minähän liitän mukaan "kiinnostuksen ilmauksen kustantajalta", voisin tehdä sen vaikka itse, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Onneksi tämä taidepelleily loppuu osaltani kohta. Ei tule ikävä.

Jotenkin ihmettelin sitä, että minusta piti tulla maanviljelijä.

Naiivi aika, kun luulin olevani mielenkiintoinen.

Kaipaan enenevissä määrin "luin jostain, että" -päättelyä.

Kehotan ostamaan kirjoja. Jos olet töissä, sinulla on varaa ostaa kirjoja. Siten tuet taidetta. Kirjailija on taiteilija ja olet taatusti sitä mieltä, että nykyinen hallitus kurittaa taiteilijoita, joten mikset kerrankin tekisi asialle jotain, etkä vain jauhaisi paskaa.

Epäkorrehtuuria meininkiä.

Tässä lauseessa on kuusi sanaa.

TERASSIFLUNSSA

Ääliö menee kylmällä säällä terassille ja sairastuu.

Ks. myös TERASSIKELIT, KEVÄÄN ENSIMMÄINEN TERASSI, DARWIN-PALKINTO

"Yleistäminen on aina kamalaa."

Ihmiskunta se ei jaksa yllättää. Ihminen panikoi somessa ja ihan turhaan, ja paikalle ryntää jengiä lisäämään paniikkia. Se vaatii taitoa ja tunnistanen ihmistyypin ja pyrin pysymään heistä kaukana.

"Hei, mulla on varmaan aidsi, kun kävin yleisessä vessassa!"

"Joo, kyllä se kannattaa käydä tarkistamassa."

Rekan edessä on yhä tilaa.

Suomessa on 17 Sääksjärveä ja yksi Sääkslammi.

KOVA – KOVEMPI – KOVIN – PEKKA AALTO

Ei tässä paljon valittamista ole, koska olen ollut hänen huoltajanaan.

Kahdesti.

Mikä ilo. Mikä etuoikeus. Pekan rauhallisuus säteilee ympärille.

"Kiva kun kohta pääsee juoksemaan." Sellainen on Pekka.

"Vähän jo väsyttää." (Yli 30 tunnin juoksemisen jälkeen)

Eikä Pekka ole kova. Hän on Pekka Aalto.

Teitte minulle toistuvasti pahoin, yksinäistä potkitte ryhmässä, mutta lopuksi kävi näin. Toivon teille kaikkea hyvää, kirjalliset ihmiset, kotini on toisaalla.