"in all this excitement"

I know what you're thinking. "Did he fire six shots or only five?" Well, to tell you the truth, in all this excitement I kind of lost track myself. But being as this is a .44 Magnum, the most powerful handgun in the world, and would blow your head clean off, you've got to ask yourself one question: Do I feel lucky? Well, do ya, punk?

Nyt koko maailma tietää, miksi Hyvinkäällä tämä katsottiin ainakin kerran viikossa.

Ei yksityistä blogia pitämällä voi saada Julkisen Sanan Neuvoston langettavaa päätöstä. Kantelun ohjeissa sanotaan mm.:

4. Jos kantelu koskee lehteä, on siihen liitettävä kyseisen lehden numero, leike tai kopio siitä. Kantelun kohdistuessa radioon tai televisioon on vastaavasti mainittava minä päivänä, miltä kanavalta ja mihin kellonaikaan ohjelma lähetettiin. Internetistä on mainittava sivun linkki. Neuvosto voi käsitellä vain sellaisia tiedotusvälineita, jotka ovat sitoutuneet JSN:n perussopimukseen -- 

Höh. Mutta huomatkaa "tiedotusvälineita". Eli Vätin Sanomat voi ilmoittaa JSN:lle, että Vätin Sanomat SITOUTUU JSN:n ohjeisiin ja sitten voi JSN käsitellä. Näin on toimittava. Ei muuta kuin häväistyskirjoitus, kantelu ja langettava päätös!


Langettava päätös. Kuulostaa hyvältä. Hytönen, ei kuitenkaan Ville vaan Mattiesko, on saanut kerralla kaksi (2) langettavaa päätöstä. Muistaakseni joku performanssitaiteilija ja tämä kirjailija Härköinen olivat valittaneet. Tällaiset naiskirjailijat hermostuvat herkästi, muttei enää viitsisi häiritä Härköisen, Landerin, Snellmanin ym. sukupolvea, vaan tätä uudempaa.

Jutun otsikko olisi jotakin aivan kamalaa, tähän tapaan:

 "X:LLÄ ON LÖYSÄ PIIP", SANOO ERÄS HÄNEN KANSSAAN MUHINOINUT

X tietenkin alkaisi muistella niitä noin kahtasataa miesmuhinakumppaniaan ja kehittelisi monia salaliittoteorioita, kunnes joku kuiskaisi X:n korvaan kolme kaunista kirjainta: "J, S ja N." Onkohan JSN:ssä kantelijalla minkäänlaista todistevelvoitetta eli päästäisiinkö tarkastikin tarkastelemaan onko se löysä vai ei. Kantelussa voitaisiin kyllä mainita löysyyden subjektiivisuudesta eli jos on kovin pieni PIIP niin PIIP saattaa vaikuttaa löysältä. "Vain suomalaiset jätkät on valittaneet." tms.

PS: äskeisen merkinnän PIIP tarkoittaa emätintä, paitsi toiseksi viimeisellä kerralla, jolloin se tarkoittaa siitintä.

VAROITUS! KIRJOITUS SISÄLTÄÄ JSN-KAMAA!

Minua harmittaa, kun en ole Parnasson linkkilistalla. Kaipa nyt täytän vaatimukset? Jotkut sinne pääsevät heti. Olen niin mieli pahana tästä. Sanoin Papskun kaveria Karri Kokkoa kerran mielensäpahoittajan kaupunkiversioksi, mutta tämänkin sanoin vain itsekseni eikä ketään ollut kuulosalla, eikä asia ole näin ollen päässyt leviämään, joten ei tämänkään pitäisi haitata tai sen, että mielestäni Kaisa Neimala on rasittava kirjoittaja, joka käyttää mummomuotoaan hyväkseen, kun en ole sitäkään kenenkään kuullen sanonut, joten mitään syytä paitsiooni ei pitäisi olla. Vaadin selitystä! Minua tukahdutetaan. Ei ole sananvapautta. Mielipiteenvapautta. Ei mitään! Menisin Otavamedian eteen osoittamaan mieltäni jos vain tietäisin missä on Otavamedian edus. Papsku löytyy sitten Otavamedian takaa. Anteeksi, tuli vain mieleen ja oli pakko kirjoittaa sitten. Siinäpä hauska pilapiirros Parnassoon. Ne Tuomas Kyrön piirrokset ovat tai olivat vielä huonompia kuin kaverin yhäjatkuvat kolumnit Veikkaajassa. Otavamedia voisi olla Kyrön oloinen talomöhkäle, pieni blogisti edessä vaatimuksiaan osoittamassa ja Kyrö kumartuneena tätä kohti että mitä se pöljä vikisee ja Papsku siinä takana hollillla. Pieni blogisti on samanlainen epäuskoisia mielikuvia herättävä termi kuin pieni lukija.

Käyn Facebookiksi sanotulla koulunpihalla toisinaan, kun tällä koneella on Facebookin käyttäjä, joka saattaa jättää tilinsä (Muistatko aikaa, kun oli vain pankkitili?) auki. Keksin Facebookista hauskan piirteen eli

tyhmät sukulaiset ja muut henkilöt, joista mieluiten olisit julkisesti vaiti, mutta he ovat pyytäneet päästä Facebook-kaveriksesi, etkä ole voinut sanoa ei.

Keskustelet vaikka runoudesta ja sukulaisesi tulee kertaamaan omia Tommy Taberman -muistojaan. Tai miten hän aina lukee jokavuotisen Arto Paasilinnan romaanin ("Se Seppo Sorjonen on hauska"). Jne. Erityisesti muutamalla on tätä riesaa jatkuvasti.

Oikeastaan näitä tunnelmanpilaajia pitäisi yllyttää, etenkin tietyt Nuoren Voiman Liiton ikinuoret aktiivit olisi hauska nähdä kiemurtelemassa kommenttilootassaan. Luulen että olisi kyse tunneista kun he lopettaisivat jollakin jylhällä syyllä ("Facebookin antamat mahdollisuudet ovat tyhjentyneet") Facebook-tilinsä.

12 tuntia sitten – Tekeillä olevan Parnasson päähenkilö on James Joyce, joka on nyt ajankohtainen (mm.) kuolemansa takia: viime vuonna tuli kuluneeksi 70 ...

Olet käynyt tällä sivulla monta kertaa. Viimeisin käynti: 29.5.2012

 

Ilmoita väärinkäytöstä

olet käynyt tällä sivulla liian monta kertaa

ilmianna tai edes anna

tarkoititko taudinkuva?

näytä tulokset haulla tauskinkuva 

ilmianna käytöstä monta kertaa

in so many ways tongues &c...

olet tullut tällä sivulla monta kertaa

viimeisin tulo 29.5.2012

et alii ad omnia 

 

Selailin Tammikuuta, Helmikuuta, Maaliskuuta ja Huhtikuuta. Lainasin kirjastosta yhden Juha Kulmalan ja yhden Ville Hytösen, nim. sen aforismikirjan. Luin Kulmalaa ulkona. Ihan vitun pihalla.

Yritin etsiä hyllystä muttei ollut Tennilän toista runokirjaa. Siis Tenniläkin on menossa, kuten viime syksynä ennustin, kokeellisille laduille esikoisensa kevytmodernismin päälle. Sama juttu Luoma-aholla. Ja Joutsijärvellä. Henriikka Tavilla on mennyt vähän toisin päin, Esim. Esan jälkeen kolmas kirja Toivo on täyttä kevytmodernismia.

1. opetellaan vanhaa muotoa

2. opetellaan uutta muotoa

Kirjastossa ei voi enää tarkistaa kirjojen sijainteja ellei "loggaudu" tietoiseen järjestelmään, eikä asiakaspalvelijoilta ole voinut enää vuosiin kysyä hevon vitun yhtikäs mitään. Muistan ne mutkattomat ajat. "Tietotekniikka on tehty helpottamaan ihmisten elämää."

Katselin eilen Eurosportilta wrestlingiä (vaimo tykkää enemmän UFC:stä, mutta yhteinen intohimo meillä on potkunyrkkeily) ja Starba muistutti että uusimmassa NYT-liitteessä (a.k.a Jugend-liite) on etusivu ja kaksi aukeamaa omistettu lajeista jaloimmalle, wrestlingille. Taidankin suksia kirjastoon lukemaan, mitä pojat ovat puhuneet. Youtubesta löytyy suomalaista wrestlingiä, eikä se todellakaan ole huonotasoista, vaan kunnon meininkiä, veri lentää ja yleisö ulvoo.

Postilaatikossa oli kirje Poesiasta. Ei kuitenkaan kirjepommi, vaan lähetys sisälsi Tammikuun, Helmikuun, Maaliskuun ja Huhtikuun. Tuli mieleen, että Reijo Mäen Huhtikuun tytöistä on olemassa harvinainen erhepainos nimellä Hutikuun tytöt.

Mutta wrestling se on poikaa! Jos olisin nuori ja edes auttavasti terve, alkaisin harjoitella tavoitteenani Pohjois-Amerikan ammattilaisareenat. Nuoruus meni pesäpalloon, jääkiekkoon ja juoksuun! Naurettavaa. Wrestlingissä yhdistyy urheilu ja taide baletin tapaan. Suomalainenhan ei voi tätä ymmärtää, kun suomalainen on semmoinen realisti. Vitun ääliö. Kokeellisen runouden kannattaisi seurata wrestlingiä, siinä kun muodostuu todella omituisia kulmia todellisuudeksi kutsuttuun sekavuuteen. Asioiden realismiarvo vaihtelee. Se on hienoa. Mikä on käsikirjoitettua ja mikä ei. Myös yleisöllä on rooli (se vuorovaikutus, interaktiivisuudesta muutama vuosi takaperin puhuttiin).

Löysi linkin tällaiseen artikkeliin, kun pyöriskelin internetissä. Käsittääkseni ihminen ei päätä kuolemasta, näin minulle on sanottu. Eräs mainitsi, että meitä vierestä seuraavia ahdistaa katsoa kuolevia ja siksi toivomme heille pikaista loppua.

Juurikuolevaa on hankalampi käydä sairaalassa katsomassa kuin vastasyntynyttä.

Thomas Bernhard kertoo tästä Hengityksessä, omaelämäkertansa kolmannessa osassa. Eikö ole syvästi vittumaista käydä katsomassa kuolevaa, se on kuin näkisi oman tulevaisuutensa?

Esko Valtaoja puhuu omasta puolestaan, kun häntä luonnollisesti ahdisti ystävän kuoleminen. Hän on jäävi sanomaan mitään.

Paras kannanotto, minkä olen aiheesta lukenut on se, että pyrittäisiin saamaan ihminen kuolemaan arvokkaasti eli ei välitettäisi, jos viikon tai kuukauden päästä kuoleva addiktoituisi opiaatteihin, vaan annettaisiin kivunlievennystä ihan kunnolla. Ei ole mitään tolkkua, jos annostelua rajoitetaan kun potilas on kuolemassa.

Päivi Räsänen yritti televisiossa sanoa, mihin viime vuosisadalla nämä eutanasiatouhut johtivat, muttei häntä tietenkään kuunneltu. Sitten häntä syytettiin populismista, luonnollisesti. Vaikka jos mikä on populistista niin kannattaa eutanasiaa. Minä en sitä kannata. Enkä kuolemanrangaistusta.

Mitä nämä idiootit tällä viikolla keksivät? Milloin Vihreät ovat ehdottaneet jotakin järkevää? Vihreiden toiminta osoittaa selvästi, mihin kannabiksenkäyttö vie, todella sekavaan käytökseen. Tästä syystä olen vältellyt erilaisia kannabistuotteita parhaani mukaan ja voin ylpeänä todeta, etten ole käyttänyt mitään kannabistuotteita tänä kalenterivuonna 2012. Jos en käytä koko vuonna, niin kuin tavoittelen, on se ensimmäinen kerta sitten vuoden 1993. Viime vuonna yritin kovasti ja joskus onnistuinkin, mutta muutamaan otteeseen otin vastaan minulle tarjotun savukkeen. Joulukuussa 2011 viimeksi.

Kannabikseen minut tutustutti eräs nykyinen dosentti miehensä kanssa. Oli se aikaa! Hetken kuluttua möyrin ojassa eivätkä he olleet tunnistavinaan. Mitä siitä. Mutta nauratti, kun he kielsivät kaiken. En ole ollut aikoihin heidän kanssaan tekemisissä, mutta kuulemma heillä menee hyvin. Se on mukava kuulla, yleensä ihmiset selviytyvät, selviävät, ja mitä tulee kannabikseen, se oli heille teatteria, kapinaa ja muuta sensellaista.

Väittämä "Euroviisuissa on huonoja kappaleita" saattaa olla maailmanhistorian surkeimpia väittämiä.

Ko. väittämä on samantapainen kuin "Reijo Mäen romaani on taiteellisesti vähäarvoinen".

Tai, tarkimmin sanottuna: "kaksi plus kaksi on yhtä kuin neljä."

Tai: "Aamulla nousee aurinko."

Niin, minulla on approbatur filosofiasta. Voi vaikka perustella väitteitään, mutta niitä täytyy perustella vain niille, jotka eivät perusteluita ymmärtäisi ja ne jotka perustelut ymmärtävät jne.

Aamulla nousee auringon lisäksi siitin ja jos ei nouse, ei nouse aurinkokaan. Siinä on tärkeysjärjestys ja syy-seuraus-suhde.

Kälyllä on vissiin huomenna kiireinen duunipäivä. Kuulemma oli tänäänkin. Iltatöiksi oli mennyt. Sattui saarnavuorokin huomiseksi. Mitähän meinaa kertoa ihmisille? Siellä Hyvinkään kirkossa. Eipä käy kateeksi.

Nuo papit yhdessä poliisien, sairaanhoitajien, ambulansseeraajien, lääkärien ja keiden kaikkien kanssa saavat hoitaa nuo raskaimmat hommat. Hyvä täällä on kelata (forwardilla) Euroviisuja.

Tähän merkintään tuli taas kaikenlaista yhteensopimatonta.

In so many reviews
magazines from so many languages
far more than thousand years every day

eh... what's up doc?

In so many cunts
In so many porn magz
From so many positions
From so many cunnilingus
Over thousand prostitutes
Every day
Every hour
Every minute
Every second
come to my mouth

That's up, doc.

Syntymäkaupungissa on tapettu ihmisiä. Kauankohan menee, että joku älyää että Jokelaan on Hyvinkäältä matkaa kymmenen kilometriä. Milloin koko paska kaadetaan riihimäkeläisen Päivi Räsäsen niskaan? Tämä yksittäistapaus.

Hyvinkää ei ole aivan terve paikka. Olen siitä puhunut parikymmentä vuotta, eivätkä ihmiset ole uskoneet tarinoitani todeksi. Kyllä ne tosia ovat. Ihmisiä kiusataan, kidutetaan, piinataan todella rankasti. Luullakseni Hyvinkää kuitenkin on poikkeustapaus, yksittäistapaus, mutta vissiin sitä osataan muuallakin. Ja tietenkin tämä tähtääjä oli paikallisen oppilaitoksen oppilas. Muistoni niistä ovat sellaisia että hyvä kun hengissä selvisi. Kaikki eivät selvinneet.

Toinen kuolleista oli Hyvinkän Tahkon pelaaja. Käykääpä joskus Hyvinkään Pihkalassa katsomassa varsin kelvollista miesten Superpesis-ottelua. Tunnelma on hyvin erikoinen. Kauden kotiavauksessa poliisit oli soitettava paikalle. On aivan tavanomaista, että yleisön painostuksesta tuomarit muuttavat tuomioita. Eikä ole yllättävää, että tämä talousrikollinen Tapani Yli-Saunamäki häärää taustalla. On siellä muitakin saman tason veijareita.

Kuitenkin Hyvinkään Tahko on minulle ja monelle muulle todella tärkeä seura. En voisi milloinkaan kannattaa mitään muuta pesäpallojoukkuetta. Olen kasvanut Tahkon kanssa. Kun menin ensimmäiselle luokalle, Tahkon miehet voittivat ensimmäisen Suomen mestaruutensa. 1980-luvun alussa Tahko oli sitä mitä Sotkamon Jymy on ollut sittemmin, tosin Tahko oli sitä vielä ylivoimaisemmin, Tahko oli aivan pitelemätön joukkue. Sitten olikin vaikeampaa luvassa. Mutta ei kannattaminen mihinkään katoa.

TIEDOTE SURUN VIRSIEN TILAAJILLE!

Surun virsiä on TAAS kopioitu laajoin määrin ja tungettu kirjekuoriin, mutta kas, kirjekuoret ovat yhä pöydällä, joten maanantaina pääsevät matkaan.

Jotta odottavan aika ei olisi ihan vitun pitkä, tässä vähän kasarirockia ikävöiville:

"Alright Wembley Stadium. Get the fuck ready to get your asses kicked. And the high and almighty SKID ROW!"

Laululuettelo:

Slave to the Grind
Big Guns
Pieces Of Me
Riot Act
18&Life
Psycho Love
Seb's Rant
Get the Fuck Out
Monkey Business
I Remember You
Youth Gone Wild

Vai on Metallica paskaa? Ei voi olla, kun viimeisen kahdenkymmenenneljän vuoden aikana ovat tehneet yhden hyvän biisin:

No Leaf Clover

Suurimmalla osalla yhtyeistä ei ole näin hyvää biisiä. Niin.

Kausi helvetissä kusi helvetissä kasi helvetissä kui helvetissä kas helvetissä kai helvetissä ka helvetissä au helvetissä ku helvetissä ks helvetissä k helvetissä si helvetissä i helvetissä us helvetissä a helvetissä u helvetissä

*

On se aika kamala. Luin pieniä pätkiä ja kuulemma surulliseksi tekee. Se on tarkoituskin. Kirja on yhtä lukukierrosta vaille valmis. Eli kahta. Sen mutta vain sen verran tiedän itseäni.

*

Tilaustyöstä puuttuu noin neljä liuskaa ja pari lukukierrosta. Alle neljäkymmentä liuskaa rivivälillä yksi ja puoli. Sanon siinä aika ikävästi parista asiasta ja ainoa puolustukseni on: näin tunnen. Yritä siinä sitten olla.

*

Vätin Kirjalliseen Vuosikirjaan 2012 tulee anonyymien kommenttiosasto, jos anonyymit kommentoivat. Etukäteisvastineita julkaistaan. Voi myös kertoa mielipiteensä, nimellä tai ilman, ihan mistä tahansa. Anonyymien kommenttiosasto on pituudeltaan enintään 40 sivua ja tavaraa otetaan vastaan niin kauan kuin tilaa riittää. Sittenkin otetaan vastaan ja kommentit sijoitetaan Vätin Kirjalliseen Vuosikirjaan 2016. Eli:

Jos tahdot kirjoittaa Vätin Kirjallisen Vuosikirjan 2012 Lukijalta-osastoon, lähetä minulle postia tai ilmaise asiasi tämän blogin kommenttilootassa. Varmaan älyät merkitä asiaasi, että tämä sitten sinne VÄKKiin.

Vätin Kustannuksessa suunnittelemme olympiadeittain ilmestyvää Vätin Kirjallista Vuosikirjaa (VÄKK). Baron Pierre de Coubertinin olympiadin päätös 2012 on nyt työn alla eli

VÄTIN KIRJALLINEN VUOSIKIRJA 2012

Teemana on tällä kertaa

Turkulainen katupoetiikka ja turkulainen roskaproosa

Kokoamme olympiadeittain ilmestyvään vuosikirjaamme turkulaista katupoetiikkaa ja turkulaista roskaproosaa. Haastattelemme tekijöitä, kokijoita, luentaansa väsähtäneitä. Vätin Kirjallinen Vuosikirja 2012 - Turkulainen katupoetiikka ja turkulainen roskaproosa on omistettu turkulaisen kriitikon Putte Wilhelmssonin kantapöydän kantatuolille turkulaisessa entisessä taiteilijaravintolassa Uudessa Apteekissa.

Hän on Suomen arvostetuimpia kirjailijoita. Hänen kommenttinsa vaikuttavat vähä-älyisiltä. Hänellä on kolumnipalsta Suomen ainoassa luettavassa viikkolehdessä ja tuntuu ettei hän osaa solmia kengännauhojaan. Silloin harvoin kun hän käsittää, hän käsittää väärin. "Mutta hyvänen aika" on hänen argumentaatiotaan. Hänen kirjojaan ylistetään.

Kyllä tässä maassa asuu oikein erityisen typerä kansa. Tai niinkuin Linkola sanoi Kerberoksessa 2002:

huomattavan typerä kansa

Tulostin tuon haastattelun, ihmeellistä etten ole ennen tulostanut.  En kai, kun olen suomalainen.

löytöruno

Kemppinen

Dr.

Jukka 

Kemppinen, 

b. 1944, former professor (Information Law), former judge (Court of Appeals), reader (German "Dozent") (IPR, Information Law, Cultural History). Author (poetry, fiction, non-fiction) and translator from so many languages; far more than 1 000 articles in reviews, journals, magazines,  

newspapers; television, broadcasts.  

Please, feel free to comment.

"

"Eh... 

what's up, doc?"

Jukka Kemppinen

Kirkkonummi, Finland

Lawyer, historian, author, translator,independent blogger. Long time average 14 000 visits, 21 000 views a week. Every day, all year.

Photos by the 

blogger

if not otherwise indicated.

Tarkastele koko profiilia

Tunnisteet

Kirjallisuus (323) Filosofointi (226) Historia (215) Media (208) Kulttuurihistoria (167) Oikeuskäytäntö (87) Tekijänoikeus - Copyright (82) IT (71) Musiikki (71) Informaatio (38) Kauhava (37) Oikeushistoria - Tuomarit (35) Tuomioistuinlaitos Tuomarit (33) Blogit (32) Runot (29) Muistelo (26) Tavarat (24) Elokuva (22) Intellektuellit (22) Patentit - Patents (18) sota (18) Yksityisyys (13) Sananvapaus (12) Sarjakuvat (11) J.S. Bach - Sir John Eliot Gardner (10) Väinö Linna (10) Verkkoyhteiskunta (9) Populaarikulttuuri (7) Tietotekniikka (7) Verkostot (7) Jatkosota (6) Nimet (6) People (6) Vacation (6) Virkamiehet (5) Design (4) Ilmastonmuutos (4) Karjala (4) Sananparret (4) Sosiologia - Ranska - Saksa (4) Tekstiilit (4) Hulluus (3) Kirkkonummi (3) Lappeenranta (3) Mineraalivedet (3) Päätalo (3) Douglass North (2) Mannerheim (2) Modesty Blaise - Sarjakuvat (2) Puukot (2) Haastattelu (1) Joulu (1)

SITE METER

3,603,665

● BACH Home Page

● Encyclopaedia Britannica 1911● HIIT● KEMPPINEN Digitaaliongelma● Nordisk Familjebok Konversationslexikon- och realencyclopedi

● Otavan Pieni tietosanakirja 1925-1928

● PERSEUS - klassikot latinaksi ja kreikaksi

● Project Gutenberg EBOOKS

● Tekijänoikeuslaki NYT

Blogiarkisto

▼ 2012 (96)

▼ huhtikuu (5)

Projektio

Tintti-elokuva

Nielaistu puhe

Vale

Tohtori Brusiinin oikeusopillinen elämä

► maaliskuu (31)

► helmikuu (29)

► tammikuu (31)

► 2011 (357)

► 2010 (351)

► 2009 (315)

► 2008 (348)

► 2007 (354)

► 2006 (376)

► 2005 (131)

 

Muistatko aikaa, alkuvuotta, kun ei ollut olkiukkoja?

Muistatko aikaa, kun ei ollut yhteistyökumppaneita?

*

Kuka vastuuton tuon olkiukon keksi? Nyt sitä on kaikkialla. Ajatella, jos puhuttaisiin olkiakasta.
Olkiukko on natsikortti. Siihen vetoaja häviää heti, vaikka rahvas luulee, että siihen vetoaja voittaa heti.

Olkiukko - kortti niille, jotka ovat ihan vitun idiootteja

PS: Tekisi mieli kopioida lehtimainoksemme kommenteista. Anonyymien kommentit ja minun. Onko anonyymejä enemmän kuin yksi vai vähemmän kuin yksi? Sanon nyt, etten ole kertaakaan kirjoittanut blogiini anonyyminä, vielä, ehkä joskus. Jos joku anonyymi nyt kokee aikeeni uhkaavaksi (feels offended), en toteuta aiettani. Tämä on melkein kuin Kemppisen blogi jo, tein siitä pienen kuvarunon, jonka tässä joskus ehkä julkistan. Tarkoitan, että se on semmoinen visuelli. Saa nähdä, miten se blogiin taipuu.

Minua yllätti, että Antti Nylén pitää lausuman sisältävistä teepaidoista. Vätin Kustannus saattaa vielä painaa lausumateepaitoja.

Tuo vitsailuni, että suosin anonyymejä kommentteja, osuu vielä kipeästi omaan nilkkaani. Monenlaista metsänreunasta räkyttäjää käy ilmaisemassa mielipiteensä. Niin kauan meni hyvin kun kukaan ei ollut Minua vastaan.

Tein merkittävän päätöksen:

tänään en kirjoita.

Kai vähän ambivalentti ilmoitus.

Mutta tuli postista Bernhardin omajne. osat 2. ja 3. Kakkosen luin talvella, mutta nyt se on omananikin, kolmosen lukemista aloittelin. Tuli myös näyttelyjulkaisu Minä ja Majakovski, viisi kappaletta niitä saapui. Tyylikäs ulkoasu.

On tuo Bernhard hurja. Kaveri ei juuri peruuttele (vrt. menee pitkälle ja menee loppuun saakka).

Kopioitiin myös Surun virsiä noin neljäkymmentä kappaletta. Nyt niitä on Suomen kulttuurihistorian (uusin versio) alla kymmenisen kappaletta oikoistumassa. Huomenna kirjekuoriin, kirjekuoriin osoitteet ja postimerkit (valitettavasti ilmaveiviä ei ollut) ja kirjekuoret postilootaan.

Siinä onkin huomisen työ.

Syötiin Ikeassa, Ikea Family Card on loistava. Söin lihapullien lisäksi prinsessaleivoksen, olenhan monarkisti.

Lähden katsomaan Emmerdalea. Toivottavasti Cain on kuvissa, mies, joka kommentoi itseään:

"I never did a good thing in my life."

Kirjoita niin, että siihen voi sanoa vastaan.

Lähes kaksi liuskaa.

Sitten menin puutarhakeinuun lukemaan Wislawa (L:ssä pit. olla sellainen vinoviiva kuin ortodoksien ristissä) Zymborskaa ja Kristian Blombergia. Kissa söi heinää. Zymborskassa oli kaksi hauskaa kirjoitusvirhettä mutta Blombergilla niitä ehkei enää voi olla. On se aika hyvä tuo Itsekseen muuttuva, siinä oli kaikenlaista kieroa, ja suoraa.

Zymborskan suomennos haiskahtaa, mutta onneksi todella harva Suomessa osaa puolaa. Suomennoksessa Zymborska kirjoittaa kuin Raymond Carver, enkä millään usko että ratkaisu on perusteltu. Teksti on sammunutta. Olen varma, ettei Zymborska kirjoita puolaksi "vaan". Onneksi en osaa puolaa.

Rentosuomennoksissa on se ongelma, että ne ovat rentosuomennoksia. Sitten on ns. Google-suomennoksia (mikä on myös kamala Google-suomennos).

Mitäs noista. Paskoja suomennoksia on tehty maailman sivu, harvempi on tehnyt Maailman sivua. Mietin, että kovat paineet ottaa itselleen, jos alkaa kirjoittaa em. kirjan kaltaista runoa, se on niin epäsopivaa, Maailman sivun kirjoittaminen. Ei kukaan sellaista tee.

Huomenna, kun olen kirjoittanut kaksi liuskaa, luen puutarhakeinussa Cantosia paitsi jos on kylmä ja sataa vettä. Kissaltakin jää silloin heinä syömättä. Ei se sateesta pidä.

Onko luulo tiedon väärt(t)i:

Törmään usein siihen luuloon, että Parnasso antaisi erityiskohtelua Otavan kirjailijoille, koska tässä ollaan samaa konsernia; mutta moista vaatimusta en muista esitetyn. Outohan sellainen vaatimus olisikin, muttei näköjään ennenkuulumaton.

Varmasti erityiskohtelu tule luonnostaan.

Löysän, fraasisen ja populistisen ajattelun malliesimerkki:


Erkki Tuomioja on just hyvä, kun se sanoo suorat sanat Israelista.

Olen kuullut tuon monelta (kahdelta) oikeastikin järkevältä ihmiseltä ja tahdon nyt varoittaa heitä sortumasta tuollaiseen latteuteen.

Aksiooma:

Jos rahvas on samaa mieltä kanssasi, olet väärässä.

Lueskelin pitkästä aikaa Antti Nylénin ensimmäistä esseeteosta. Siinä on kovaa tekstiä. Luen kohta sen toisenkin. Olen sitä kaihdellut, toivottavasti turhaan, kun Nylénistä on vähän tullut sellainen katolilaisten Jaakko Heinimäki, jota ruoskii kiitettävästi ensimmäisessä esseeteoksessaan. Ehkä olen väärässä.

Vihan ja katkeruuden esseet. Kovin laimeita tunteita eivät ole viha ja katkeruus. Ei Nylén kirjoita edes hallitusti vaan suoltaa kaikenlaista sekavaa ja kontradiktorista paperille minkä ehtii. Ei sellaista tahtia jaksa pitkään. Haavistolaistuu. Sitten kun liikkuu näiden pösilöiden seurassa, alkaa väkisinkin lievennellä kannanottojaan, ettei pöytäseurue häiriinny. Siksi on syytä erakoitua. Linkolalla on hyvä tilanne.

Katson Emmerdalea. Vitun hyvä sarja.

murheen laakso

kertaisesti viimeisen vrk:n aikana. Myös truckers festival 2012 karis jatkaa steadycomerina &c.

ALEXANDER STUBB EREKTIOHÄIRIÖT

Saatasko tuosta jotakin. Ja näistä.

HUUMEET SALAKULJETUS JYRKI KATAINEN

ERKKI TUOMIOJA NATSIT

TUIJA BRAX CAN'T GET IT

Anonyymit minut nyt hirttävät.

On pyövelilläkin huppu päässä.

Sen kuitenkin puolustan, että on minussa vähän rohkeutta. Sanoisin. Jos näitä tekstejä lukee. Tai muita tekstejä. Mutta joskus pelottaa. Mutta sopeudun nopeasti.

Haukun Sofi Oksasen vielä valtakunnallisesti, sen lupaan!

En pysty rehellisyyteen kun vasemmistolaiset paskiaiset pelottavat!

Olen taas myynyt itseni ennen kuin kaupat aukesivat.

Mutta sentään tohdin yhä kannattaa ja eläytyä urheiluun. Minä en seuraa sivusta. Ei se paljon ole.

sorruin pelkoon. mutta taistelen.
olkoon tuo alkuperäinen otsikko. sorruin pelkoon. typeryyteen. valheisiin.

Onko joku lukenut Hitlerin kirjan Taisteluni? Olen joskus sitä selaillut. Siitähän pitää jo näkemättä sanoa, että kömpelö ja tosi huono muutenkin. En muista millaista teksti oli, luin suomennosta, olin silloin nuori. Entä jos kieli on loistavaa? Silloin voi vedota, että se on saneltu, mutta kun kirjurinakin oli Rudolf Hess. Hankalaa olisi.

Luin englanninkielisestä Wikipediasta Ezra Poundista ja hänen Cantosistaan. Cantos-käsittely aloitettiin fasismi-varauksilla ja lopetettiin. En edes viitsi käydä katsomassa, mitä Wikipediassa sanotaan Maon runoudesta. Tai Saarikosken. Saarikoski sentään kannatti voimissaan olevaa suurvaltaa, brezhneviläistä Neuvostoliittoa, kun taas Mussolinin Italia oli, no, vähän semmoinen Mussolinin Italia.

Miten minusta tuntuu, että kulttuurivasemmisto on häpäissyt itsensä lisäksi myös suuren osan länsimaisesta kulttuurista? Niitä jatkuvia varauksia, viime vuonna tämä Klarsfeld motkotti Ranskassa niin että Célineä ei otettu mukaan johonkin "kansakunnan juhlavuoteen" tai muuhun sellaiseen. Céline kuitenkin oli tärkeimpiä viime vuosisadan kirjailijoita.

Ei näiden Ryssiin reissaajien kohdalla vaadita unohdusta, heidän N-liitto-filiaansa pidetään vain naiivina. Kävi muuten Célinekin N-liitossa. Hamsun oli höperö. Oliko? Ehkä hänellä oli mielipide. Miten se ostalgia on niin hyväksyttävää, vaikka toistellaankin ettei ole, mutta kuitenkin on? Itä-Eurooppa oli noin 1945-1990 hirmuvallan alla ja nämä meidän taistolaiset vaativat armahdusta jo ennen tuomiota. Joku saatanan näyttelijä-ämmä ei kadu mitään. Eihän sellainen edes osaa katua.

Menen lukemaan Radetzky-marssia.

Kulttuuriämmien juhlahetki kun miesjellonat jäivät neljänsiksi kotikisoissaan.

Ottaen huomioon heidän hanakkuutensa mulkulle, heidän miesvihansa on hämmästyttävää.

Fuck that & u most certainly will.

Minut valittiin koulunpihalla joukkueeseen ensimmäisten joukossa ellei ensimmäisenä.

Anonyymi kirjoitti 20.5.2012 klo 14.47 merkintääni blogini vuodenpituisuudesta:

Älä nyt marise!

Mitä perkeleen pitemmälle menemistä tuo tuollainen on? Helvetin laimeaa on pitää ensin blogia ja sitten lopettaa se. Vähän niin kuin että ollaan kirjoittavinaan vittumaisesti ja suoraan, mutta sitten vedetään takaisin ja lopetetaan. Eli ei ollakaan kaiken aikaa ja ikuisesti ja leppymättä vittumaisia ja suoria. Tyydytään vain ilkkumaan muille, etteivät he ole. Vaikket ole itsekään.

Ehdotukseni: laita tähän blogiin uusi otsikko: "Taisteluni!" Ja sitten: ei muuta kuin menet helvetin pitkälle ja rehellisesti ja kompromisseitta ja vittuilet kaikille, jotka eivät mene helvetin pitkälle, eivät ole rehellisiä ja tekevät kompromisseja, eli kaikille muille paitsi sille yhdelle esseistille, joka ei saanut pildee, vaikka nyt ilmeisesti saa.

Äläkä muuten anna enää haastatteluja radioon, kun et kuitenkaan uskalla olla sössöttämättä ja laimentamatta ja vesittämättä kaikkea, niin kuin silloin siinä yhdessä haastattelussa. Mitä pitemmälle menemistä se sellainen on, että ilkkuu Sofille täällä mutta ei ilku radiossa, jossa pitäisi ilkkua vielä helvetin paljon rankemmin. Että voisi sanoa menneensä pitkälle ja katsoa lunastaneensa oikeuden vittuilla niille, jotka eivät uskalla mennä.

Nyt vähän ryhdistäydyt hei!

Anonyymin kehotuksesta, vaatimuksesta muutankin blogini nimen muotoon  

läskikaupungillajamaassa eli TAISTELUNI neljäkymmentä vuotta valheita, typeryyttä ja pelkuruutta vastaan

Kiitän anonyymia. Olen hyvässä asemassa kun minulta vaaditaan tarkempaa toimintaa!

Asiallisuus vittuun.

*

Muokk.: otsikko mahtui muodossa

läskikaupungillajamaassa eli TAISTELUNI 40 vuotta valheita, typeryyttä ja pelkuruutta vastaan

Hähhähhää. Tuosta voi joku pöljä suuttua. Se on pelottavaa kun pöljä suuttuu!

*

Muokk.: Otin 40 vuotta pois. En pitänyt noista numeroista, enkä ole ollut aina taisteleva mistä anonyymikin huomautti. Onko mielistelyä sanoa, että minulla on loistavat kommentoijat! Juuri anonyymiys takaa sen, ettei sitten saa kaikkia pöljiä kimppuunsa.

Hähhähhää. Toinen erä tähän meni.

Tänä vuonna oli tuo karkauspäivä. Myös blogivuonna, jos ajattelee tämän blogin ajanlaskua. Tammikuun alussa aloitettu. Lopetan tämän blogin kun vuosi tulee täyteen, siis kun seur. päivänä olisi blogin yksivuotispäivä. Sitten jätän tämän blogin roikkumaan moderneihin virtuaalisiin riippuviin puutarhoihin. Jälkipolvien ihmeteltäväksi!

On vain ajan kysymys, on ajankysymys, milloin muutun entistä valheellisemmaksi, muutosta tapahtuu kokoaikaisesti, ja on syytä jättää nähtäville ruostunut monumentti niiltä ajoilta, kun en ollut lopullisesti valheellinen, sillä vielä yhä kykenen ajoittaiseen rehellisyyteen.

Saatan sittemmin aloittaa uuden blogin, vaikka toivon etten aloita, sillä vihaan internetiä syvästi. Mutta liha on vitun heikko.

Yksi ärsyttävä asia on, kun ihmiset fiilistelevät ryyppäämisellä. Amatöörit. Sitä joutuu jatkuvasti kuulemaan etenkin ns. akateemisissa piireissä, vaikka niissäkin ihmisiä sankoin joukoin kuolee viinaan. Minulta on kaksi akateemista opettajaa kuollut viinaan. Taiteilijapiireissä on se ero, että siellä ryypätään rehellisemmin ja tunnustetaan että alkoholismi uhkaa tai se on jo todellisuutta. Akateemisissa piireissä ei ole tätä alkoholismin vaaraa, sillä ihmiset siellä ovat niin pelkureita, ettei heistä ole edes juomaan liikaa. He ovat laimeita. He ovat kuin keskiolut. He ovat keskiolut ja vedellä laimennettu valkoviini. Nämä hyväkkäät ovat syyllisiä siihen, että alkoholi on niin suosittua akateemisissa piireissä, että ne jotka voivat viinaan jäädä koukkuun, siihen myös jäävät. Nuo iloiset veljet ja sisaret, jotka lähtevät ajoissa kotiin. He ovat kutsuneet tulevan alkoholistin ravintolaan, jonne tämä taukki jää hyvien perheiden pentujen häivyttyä. Hän ihmettelee että miksi keskeyttää hauska ilta. Hänellä ei ole kotona odottamassa mitään. Muutaman hetken päästä häntä ei enää kutsuta ravintolaan, mutta hän on siellä jo, alkoholisoituneena ääliönä, joka kuvottaa kaikkia. Syy-yhteys on niin vitun ilmeinen, ettei kukaan sitä uskalla edes ajatella: nuo varmaa elävää elävät paskiaiset ovat heittäneet taukkimme alkoholismin syövereihin. He voivat fiilistellä. Hyvän kasvatuksen vuoksi heillä ei ole vaaraa kaatua ojaan, missä taukkimme konttaa. Eikä kukaan milloinkaan sano heille, että heidän sietäisi hävetä. Heidän on pakko ymmärtää tekonsa, edes jotenkin, edes joskus ja jossakin paikassa, kun heidän tekonsa on heidän turpansa edessä. Nuo vitun juuston ja viinin maistelijat. Heidän elämänsä on: maistelua. Mitään he eivät tee kunnolla, täysillä ja loppuun saakka. Nämä tyypit tunnistaa muutamin pistokokein. Jos kaveri on, sanotaanko, käynyt Italiassa ja Caprilla, kysäise, kävikö hän Casa Malapartella. Jos hän sinnikkäästi jatkaa Munthe-inttöään, on hän maistelija. Vältä häntä. Katkaise kaikki suhteet häneen. Poista hänet matkapuhelimesi numeroluettelosta ja estä hänen sähköpostinsa. Näiden veijarien kanssa ei voi olla liian tarkkana. Hän on hengenvaarallinen, hän yrittää tappaa sinut ilman pelkoakaan rangaistuksesta.

Jännä, miten nämä Jalosen leijonat joskus häviävät rökäleesti, esim. USA:lle olympiavälierässä 2010 ja 2012 alkusarjassa USA:lle myös, ja nyt Venäjälle. Sitten he kuitenkin voittavat, myös rökäleesti tai taistellen niin kuin toissapäivänä. USA oli pakko voittaa ja voittohan tuli. Ja kuten hitaampikin on jo älynnyt, olympialaisissa 2010 Suomi oli ehkä kahdeksanneksi paras joukkue, mutta pronssit kaulassa pojat Vancouverista lähtivät. Se on ruotsalaista ja suomalaista on hävitä tshekeille puolivälierän viimeisellä minuutilla niin kuin ruotsalaisille torstaina kävi. Mainos kehottaa "brake the spell" ja Jukka Jalosen Suomi tosiaan on yhden kirouksen voittanut. Kotikisakirousta se ei voita, mutta todella hajanainen ja vaikea joukkue taisteli tiensä neljän parhaan joukkoon. Se on upea saavutus.

Sitten. Ei kai umpisurkea Mika Saukkonen huomenna selosta Suomen peliä ja finaalia meille, joilla ei ole Mertaranta-kanavaa käytössä? Epäilemättä Mertaranta-kanava on suosittu, jos vaihtoehtona on MTV3:n ikioma Hoopi Hänninen Mika Saukkonen.

Kannatan illalla Slovakiaa. Slovakian maailmanmestaruus olisi inhimillisyyden voitto. 6-2. Joonas Järvinen. Granlund ohjasi kiekon maaliin. Mika Saukkonen ei osaa edes jääkiekon sääntöjä. Korkeata mailaa ei voi videolta tarkistaa. Vittu mikä idiootti. Vidiootti. Videoton.

Tästä on hyvä lähteä huomiseen pronssipeliin. Olen ylpeä näistä jätkistä!

Muokkaus: katsoin sääntökirjasta, Saukkonen oli oikeassa. Miten joskus jossakin väitettiin toisin? Onko SM-liigassa sääntö toisin?

IIHF:n sääntökirjasta:

330 - VIDEO GOAL JUDGE SYSTEM
a) Video Goal Judge System (VGJ) shall be applied only by at the request of the Referee
or the Video Goal Judge.
b) The following are the only situations subject to review by the Video Goal Judge
1. Puck crossing the goal line.
2. Puck in the net prior to the goal frame being displaced.
3. Puck in the net prior to or after the expiration of time at the end of a period.
4. Puck directed into the net by hand or kicked into the net.
5. Puck deflected into the net off a game official.
6. Puck struck with a high stick above the height of crossbar by an attacking
player prior to entering the net.
7. Establishing the correct time on the official clock, provided the game time is
visible on the Video Goal Judge’s monitor. 

Kotikisain kirous jatkuu, perkele.

Teokseni dispositiointia:

Mielipiteeni

1. osa: Henkilöistä


2. osa: Asioista
- ensiksi käsitellään henkilökohtaisuudet, tuo mantra "henkilökohtaisuudet eivät olet hyvä juttu" on erittäin löysää ajattelua; tosin ei se ole edes ajattelua, se on vain toisten huutamisten toistelua, ryhmäkäyttäytymistä
- ryhmäkäyttäytyminen

Aloin lukea Joseph Rothin Radetzky-marssia, johon kirjallisuuskriitikko vastaa: "Mä diggasin siitä Portnoyn taudista." Kirjoja on taas useampi kesken ja oli tietenkin viisasta aloittaa uusi. Parin viikon päästä on toivottavasti tilaustyö valmis ja voi keskittyä muihin puuhiin. Ehkä joskus olen niin vireänä että jatkan Mustien lehtien analysointia, nyt en ole jaksanut vaikka paperikasa on tuossa lähellä. Antaa sen olla siinä. Sen on hyvä olla siinä. Seuraavaksi on analyyseerauksessa tyhjä sivu ja ehkä se helpottaa tuloa rimalle.

Olen myös ja muun muassa lukenut Petter Sairasen hurjaa kirjaa Muisti on unta. Kirja on hyvin tiivis, sävy on jatkuvasti uhkaava ja lukija tietää että uhka toteutuu. Varmaan voisi puhua dynamiikasta ja uhan poetiikasta mutten viitsi. Kirja on niin hieno ettei sitä ole syytä pilata typeryyksillä.

Runokirjoja voi pitää maksimiajan lainassa, kun ei niitä kukaan muu kuitenkaan lainaisi. Runoilija on luomakunnan ravintoketjussa ylin ja alin, runoilijalla ravitaan ja runoilija saa myrkyt itseensä.

Kyllä on kiehtovaa seutua Keski-Eurooppa Münchenistä itään. Se on Sarmatiaa. Sleesia. Silesia. Böömi. Mustaa multaa.

No niin. Vuoden jännittävin ja kamalin hetki on alkamassa, GAME 7, joka tosin tällä kertaa on vasta kahdeksas peli.

Aion olla urhea, jos Suomi häviää, en edes suuremmin mökötä saati riko paikkoja. Mutta uskon että Leijonat voittavat tänään.

Yritin kirjoittaa, mutta heikkoa oli kun jatkuvasti olin miettimässä Mäenpään ja Hietasen toimintaa tänä iltana omalla puolustusalueella Ilmalassa. Vehaseen luotan! Pojat perkele, voittakaa!

Edellinen USA-ottelu ei kerro mitään. "Läksy on luettu ja osataan", kerrotaan Leijona-leiristä. Luotan suomalaisen miehen sanaan. Tästä syntyy vielä suuri kertomus, kertomus siitä, miten pohjalta ponnistetaan maailmanmestariksi! "Break the Spell", sanotaan mainoksessa ja siihen mainokseen luotan.

Olen hyvin jännittynyt. En pysty keskittymään muuhun kuin tulevaan koitokseen. Elän täysillä mukana ja annan kaiken tukeni urheille sankareillemme!

ERRATA!

Ad omnia: kirjoituksessani "Ja vasta sun luona mä löysin sataman" (Kerberos 1/2012) on virhe: Frau Lina Manninen (ent. Heydrich, o.s. von Osten) ei ollut runoilija Lassi Nummen käly, vaan Frau Lina Manninen oli hallintovirkamies etc. Antero Mannisen ja runoilija Sulevi Mannisen käly. Tosin runoilija Sulevi Manninen oli kälysuhteen alkaessa jo kuollut. Pahoittelen virhettä.

Voisiko ajatella, että oikeistolaisuudessa on muutakin kuin totalitarismia, mutta vasemmistolaisuudessa ei voi olla. Rahvas kun ei ilman pakkoa tottele. Oikeistolaisuus on luonteeltaan yksilöllisyyttä. Ja se pelottaa rahvasta. Itsenäinen ajattelu ja toiminta on uhka hölmöille.

En pidä demokratiasta. Enkä kommunismista. Enkä fasismista. Samaa paskaa eri (?) paketissa.

Luonnollista ylpeyttä ja kunniaa ei enää ole. On perverssiä tasa-arvoa. 1900-luku tappoi yksilöllisyyden. Se on saavutus,  josta ei voi olla ylpeä.

Onko vasemmistolaisuus luonteeltaan äärivasemmistolaisuutta? Vrt. oikeistolaisuuden synonyymisyys rahvaan mielissä äärioikeistolaisuuden kanssa.

Mitä ihmettä kaduntallaaja tekee äänioikeudella? Hänellä kun ei ole mitään velvollisuuksia. Hän nauraa velvollisuuksille.

Rahvas, hölmöt, kaduntallaajat, niitäkö pitäisi poliitikon kuunnella?

Muistatko aikaa, kun ei voimaannuttu?

Muistako aikaa, kun kommenttisi ei odottanut hyväksyntää?

Muistatko aikaa, kun et joutunut sanatarkistukseen?

Ilmeisesti filosofian maisteri Nylén vihaa internetiä, mikä onkin internetille ihan oikein. Käsittääkseni Nylén vihaa ja rakastaa, ei ole laimea niin kuin liian monet. Tosin en ymmärtänyt hänen haavistolaisuuttaan mutta mitä ihminen yleensäkään ymmärtää. Minä rakastan Pekka Haavistoa. Mutta minua kauhisti nämä Tavastian kaverit. No, mitäs niistä.

Lueskelin Kerberoksesta Carl Schmittistä, joka ei tainnut olla postpoliitikko. Hyvin kiinnostava hahmo. Ehdotan, että kaikki vihaan ja rakkauteen kykenevät ihmiset tilaavat Kerberoksen.

Kerberos - lehti niille, joille Kanava on liian liberaali

Breivik ja Mladic ovat oikeudessa. Jotkut riemuitsevat: "Voitettiin ne!" En tunne omakseni moraalia, joka juhlii vastustajan, joka on tehnyt kauheuksia, tuomitsemista (tai tarkemmin sanottuna tuomitsemisprosessia, mutta menin nyt vähän edelle tapausten kulkua). Nuo kaksi kaveria ovat saaneet aikaan kauheuksia, eikä se ole kuin surullista, myös heidän tuomitsemisensa. Nähdäkseni näiden tapahtumasarjojen osallistujien sielujen puolesta on rukoiltava. Syytä iloon en näe.

On tietty ihmistyyppi, joka jatkuvasti ilostuu siitä, että joku hirmuhenkilö saa tuomion. Eikö tuollainen ole sairasta? He ovat kostajia, kostajia sillä tavalla varmasti, että kohde on mahdollisimman kaukana omasta elämästä. Jotakin Mladicia voi vihata kuka tahansa. Entä nämä arkielämän hirmut? Sanokaa niille jotakin.

Neljä liuskaa. Neljä liuskaa. Tänään. Hurjaa menoa. Ja kohta tulee Kerberos! Näyttelyjulkaisua ei ole näkynyt. Kerberos näkyy. Näyttelyä ei.

Millaista vilauttelua on näyttely.

Kirjailija kysyi minulta jokin aika sitten: "Muistatko aikaa, kun silmälaseja ei saanut vahvuuksilla?"

Yritin viikonloppuna etsiä, josko olisi lehdissä juttua Jyväskylän Galleria Variantin Palsa-näyttelystä "Minä ja Majakovski" mutten löytänyt.

Kuokkalan Kartanon sivuilta kopioin tämän:

Kalervo Palsan taidetta on kesällä esillä sekä Jyväskylässä että Mäntässä.
Jyväskylän näyttely Minä ja Majakovski Galleria Variantissa, Viitaniementie 13, on avoinna toukokuussa torstaista sunnuntaihin kello 12 - 17 ja kesäkuukausina samaan aikaan tiistaista sunnuntaihin. Lipun hinta 5 €.
Palsan työt ovat keskeisesti esillä myös Mäntän Honkahovin kesänäyttelyssä Pohjoinen ulottuvuus. Näyttely alkaa 10.6. ja on auki elokuun loppuun joka päivä. Lipun hinta 7 €.

Jännittää, onko tekstini näyttelyluettelossa.

Mäntän Honkahovin sivut kertovat:

Palsa-näyttelyn kuraattorina toimii Maj-Lis Pitkänen. Hän oli Palsan ystävä, jolle taiteilija testamenttasi jäämistönsä. Palsa-näyttelyiden luettelossa on Palsan töiden ohella vanhoja valokuvia ja Palsaan liittyviä tekstejä mm. Rosa Liksomilta ja Maj-Lis Pitkäseltä.

Toivottavasti tekstini nyt on kirjassa. Käsittääkseni ei siinä ole kuin kolme tekstiä, Liksomilta, Pitkäseltä ja minulta. Olen odottanut julkaisua, kirjaa, luetteloa 12 päivää eli eiköhän se tässä ihan lähipäivinä saavu. 2. toukokuuta sain viestin, että näyttelyjulkaisu oli tullut painosta. Odottavan aika on pitkä mutta onneksi on muutakin tekemistä kuin odottamista. Seppo Salmella kyllä pokka pitää aika kiitettävästi, ei ole millänsäkään vaan kylmänviileästi lähettää minulle viestiä asioiden etenemisestä. Varmaan tottunut olemaan hullujen kanssa tekemisissä. Enkä nyt edes tarkoittanut itseäni.

Helkutti, ansaitsisin sen kirjan jo, kun avajaisetkin olivat toissaperjantaina ja minulla on siinä teksti tai pitäisi olla teksti. Olen tottunut siihen, että minua kohdellaan kuin paskaa, odotan sitä, mutta saisinpa sen kirjan jo! En tunne ketään Jyväskylästä, joka voisi käydä sen ostamassa, vai löytyisikö se kirjakaupasta. Näkisipä edes kannen. Mikä opuksen nimi on?

Jos joku blogini lukija on käynyt Galleria Variantissa Jyväskylässä, niin voiko kertoa, onko sellaista näyttelyjulkaisua olemassa saati onko siinä tekstini? Hankalaa tämä on, mutta näin puskaradioitse jos onnistuisi. Mäntän Honkahovissakin voi näyttelyjulkaisu olla.

Sven Laakson merkinnän viimeinen kappale:

Proust kuvaa Charlusin hahmossa homoseksuaalisuutta niin kuin mystikko sitä kuvaisi. Mystikko ei voi ymmärtää homoseksuaalisuutta oman tunne-elämänsä kautta vaan jonkinlaisena analogiana tai rinnakkaisuutena. Suoraa myötäelämistä ei ole. Samoin homoseksuaali tuskin tunne-elämänsä kautta käsittää mystikon fantasiaa, jonka kautta kaikki asiat merkityksellistyvät. Mystikolle maailma on merkityksetön ilman keinotekoista fantasiakeskipistettä. 

Sven Laakson mukaan Proust ei ollut homoseksuaali. Tämä on totta. Se on niin totta että siitä ei voi puhua. Mikä kaikki tässä maailmassa kaatuisi, jos ihmisille kerrottaisiin, että Proust oli ei-homoseksuaali? Länsimainen kulttuuri viimeisen sadan vuoden aikana pohjautuu paljolti aksioomalle "Proust oli homoseksuaali".

Proustille Charlusin paroni on ivan kohde. Kertojalle ensin ihmetyksen, sitten ivan. Nykyaika luokittelisi Proustin homonvihaajaksi ellei kulttuurimme aksiomaana olisi "Proust oli homoseksuaali". Harmi että näin on käynyt ja tällä aksioomalla on nyt elettävä. Jos kuitenkin jää epäilys kalvamaan, on syytä siirtyä Thomas Manniin. Mutta hänellä oli vaimo ja kirjailijan vaimo on uhri. Kafka oli jutku. Niitä vihaamme.

Oikeastaan voisi muodostaa kenttiä ja näin luoda kattavan kuvan länsimaisesta kulttuurista. Kuka on missäkin, aksiomaattisesti.

Nimi teokselle: Kyyni syyttä

KAN-sillissosialismi. Ruotsinkielisten kristillisten alkoholistien ja narkomaanien vappuaatteilua.

Muistatko aikaa, kun ei muodostettu yhteyttä, internal server erroria ei tullut?

Pidän tästä kappaleesta.

Dust in the Wind

(Mark Klingman)

Tell everybody that I am sorry, truly sorry
For all the wrong I've done
I never meant to hurt nobody, no no
Lord I never want to do no wrong

And I have lied, and I have begged and I have cheated
And I know my ship, it won't be coming in
And as I lay me down to take my rest
I can see that it's just dust in the wind

Take hold my hand, and hold it tighter, ever tighter
You must believe that I love you still
But my strength, it grows weaker, and weaker
And my body has lost its will

'Cause I have lied, and I have begged and I have cheated
And I know my ship, it won't be coming in
And as I lay me down to take my rest
I can see that it's just dust in the wind

Oh Lord, I have lost once again
And there's no one to help me find my way home
Lord and I, Lord I never want to hurt nobody
And I, Lord I never want to do no wrong

'Cause I have lied, and I have begged and I have cheated
And I know my ship, it won't be coming in
And as I lay me down to take my rest
I can see that it's just dust in the wind


Melankolisuuteen taipuvainen mieleni rakastaa tällaista musiikkia. Löysin kappaleen cover-versiona:

Pidän sortuneista sankareista. Siksi preferoin Diego Maradonaa enkä Peleä. Matti Nykästä enkä Janne Ahosta. Siksi kirjoitin nimeni Mika Myllylän muistokirjaan, vaikka tekoani sanottiin "nationalistiseksi". Melko kyynistä eikä siitä tulla heitä milloinkaan moittimaan.

Hyvin kiusallista, kun olet suojatien äärellä, autoja menee ohi paljon ja sitten yksi pysähtyy. Kävele siinä yli, kun autoista mulkataan. Seuraavaksi jäät kaistojen väliin odottamaan ylitystä, ja taas autot, joista toivoo ettei kukaan pysähdy. Kannattaakin jo kaukaa katsella, että kerkiää tielle ja tien yli silloin kun autoja ei ole niin lähellä että joutuisivat pysähtymään ja parhaimmassa tapauksessa heidän ei tarvitse edes jarruttaa. Tai siis paras tapaus olisi, ettei autoja edes näkyisi, kun olet tietä ylittämässä. Autojen ei tarvitse nähdä jalankulkijaa.

Leijonat kunnioittavat suomalaisia äitejä omalla tavallaan. Onko Leijonien otteisuus alitajuista vihaa suomalaista naista kohtaan? Tätä mieltä me olemme teistä, puheissa kehumme, mutta näin sanomme että haistakaa vittu.

Äitienpäivä. Voi vittu. Tunsin äitiäni vähän ja minkä tunsin en olisi tahtonut tuntea. Televisiota katsoesamme hänellä oli tapana kertoa, keiden uutistoimittajien kanssa oli pannut. Ja kuka oli sonni ja kuka ei. Naapurin rouvalle hän valitteli, että tuli kuukautiset kun hän lähti aurinkorannalle, "että vitutti". Äitini oli sika. Hän ei ollut lehmä. Hän oli aivan kamala ihminen. Elämäni ensimmäisiä muistikuvia on, kun hän vei minut vieraan miehen luo. Minä ihailin ja rakastin isää. Silloin. Isäni on kiltti ihminen, eikä potkinut heti alkuunsa ulos kavalaa naista. Äiti kertoi, mitä mieltä hänen terapeuttinsa oli minusta. Mitä kukakin oli sanonut. Hän oli toimittaja. Vihasin häntä. Kerran hän toi miehen kotiin ja he panivat olohuoneen lattialla. Kahdesti. Olin oven takana ja yritin nukkua. "Onko toi poikas insinööri", jätkä uteli. "Hehe", äiti vastasi. Olin silloin lukiossa. Aamulla ihmettelin, miksen tapa äitiäni juuri nyt. Hän ei ollut millänsäkään. Äijä oli luikkinut pois. Sitten äiti lähti vihityn aviomiehensä luo. Näin äidin viimeisen kerran äitienpäivänä yhdeksän vuotta sitten. Sitten hän "hukkui" eli uskalsi kännissä tappaa itsensä. Sitä ennen olin puolitoista vuotta kuullut viikottain terapiassa, miten hän ymmärsi minua ja toivoi minun antavan anteeksi hänelle. Minulla oli samalla avioero menossa. Vihasin äitiäni todella paljon. Kun äiti oli saanut rauhan, hän tappoi itsensä. Minä olisin tahtonut tappaa äitini. Hän livisti. Huora aavisti aikeeni. Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille hyville äidille. Minun äitini ei ollut hyvä äiti, mutta luullakseni moni äideistä on hyvä äiti. Esimerkiksi vaimoni äiti tai entisen vaimoni äiti. He ovat ihania ihmisiä. Kuitenkin vähän katkeroittaa että oma äitini oli kapinen huora. Tiedän kipeästi että näistä asioista ei pitäisi puhua. Mutta minulla on oikeus kertoa totuus. Älkää suuttuko minulle. Äitienpäivä ahdistaa minua edellä mainitsemistani syistä. Antakaa minulle anteeksi.  Velipojalle äiti oli hyvä, hyvähkö. Olen siitä tyytyväinen. Mutta minulle aivan kamala.

Teboilin unelmakääretorttu houkutteli heikkoa sieluani.
Teboil on kymmeneen auki. Jos pienen kävelylenkin tekisin ja sitten hakisin unelmakääretortun.
Olen yhden unelmakääretortun vaiheilla.
Teboililla on mukava palvelu. Tuskin on siihen johtajuus- ja asiakaspalveluseminaareja tarvittu, ollaan vain ystävällisiä ihmisille. Osasyy on taatusti se, että omistaja on ns. ulkomaalaistaustainen, eikä nyrpeä suomalaispösilö.
Tänään olen tuntenut kaunaa suomalaisia kohtaan. Aamulla ilahduin, kun luin, että ruotsalaisetkin olivat hävinneet. Niin helppo on ihminen.
Teboilin unelmakääretorttu on haettava. Niitä oli siellä ainakin kolme jäljellä. Ehkä on haettava heti, ettei ota ohraleipä, jää käteen kaluttu luu.

Vitunhauskat kotivideot.

Kyllä on hankala olo.

Lukisiko Cantosia.

Kävin Teboililla, myyjällä noin ensimmäinen työpäivä. Yritin olla kannustava. Olisi rikollista hyökätä kokematonta myyjää vastaan, etenkin kun myyjä myi hyvin, mutta jännitys oli suuri.

Miksi tuolla on noin koleaa. Eikö se juuri viittaa pohjoisten napajäätiköiden sulamiseen? Onko sulaminen hyvä asia?

Tajusin Teboililla, että olen siinä mielessä antoisassa asemassa, että tunnen ns. liberaaleja ja ns. konservatiiveja. Siis vasemmistolaisia ja oikeistolaisia. Se on hyvä asia. Jotenkin en kuitenkaan ilahtunut, muttei se on libejen ja konsejen syytä vaan ongelma on siinä, että muuten vain hankaloittaa.

Avaisinko television. Koko päivän olen roikkunut netissä. Kuin hirressä. Aikasilmukka on hirttosilmukka.

Suomen Kuvalehdessä oli juttua Kirsti Kunnaksesta, Kunnaasta, ei kai se ole Kirsi, ei ole. Tuli mieleen turkkalaisittain, että olisi pyhäinhäväistys häväistä Kirsti Kunnasta, hän on suurin piirtein samassa asemassa kansallista alitajuntaamme kuin edesmennyt prinsessa Diana ylikansallista alitajuntaamme. Luin ihmisten kommentteja uutisesta, jossa mainittiin Diana-kriittistä puheenvuoroa, monilla meni primitiivireaktio päälle.

On ilkeätä kiusata ihmisiä. Ibsen tästä puhui.

Wittgenstein kirjoittaisi nykyisin blogia.

Tieteessä tapahtuu -lehdessä puhuttiin, keskusteltiin, ns. climategatesta ja onko se ilmasto lämpenemässä vaiko eikö. Vanhat herrat, dosentit ja professorit emeritukset, ovat sitä mieltä että ilmasto ei ihmisen ansiosta lämpene.

Miten tämä kuulostaa niin usein kuullulta? Ollaan raakoja realisteja. Sellaisia jotkut vanhemmat herrat ovat. Tosin tässä saattaa olla koko maapallon tulevaisuus kyseessä, mutta kannattaa kieltää kaikki. Eikö nyt kuitenkin kannattaisi varuiksi vähentää päästöjä, jos ei ihan täyttä varmuutta kuitenkaan ole? Muutenkin sellaiset kaasut ynnä muut ovat vaarallisia, että kannattaisi vähentää ihan yleisen terveydenkin puolesta? Ei kannata emeritusten mielestä.

Muistan, miten tärkeää oli eräälle vanhemmalle herralle päästä sanomaan, kun talon kissanpentu oli kadoksissa, että "se kuitenkin on vaan kissa". Ollaan sellaisia raakoja realisteja. Ja ihan pihalla. Kissanpentukin löytyi pihalta. Miten se miehisyys on niin herkässä, että on oltava kova ja raaka?

Ei ihminen ajattele kuin itseään. Tai ainakaan vanhempi herra ei ajattele. Hyi helvetti että minua inhottaa noiden emeritusten ajattelu. Todella kyynistä menoa, "ilmastokyynisyydestä" tämä joku tutkija puhuikin. Ongelma vanhoilla herroilla ei ole maapallon keskilämpötilan nousu, vaan oman erektion lasku. Ja sen tähden me kaikki tuhoudumme.

Ensimmäinen painos meni!

Suuren suosion vuoksi otan ensi viikolla Surun virsistä toisen painoksen. Ensimmäisen painoksen viimeinen kappale livahti juuri kirjekuoreen. Kun päältä ottivat ystävät, sukulaiset, kylänmiehet ja Kansalliskirjasto niin runoteokselle laaja neljänkymmenen kappaleen painos kului nopeasti ohkaiseksi ja pois. Mietin, että jos kymmenen tilausta tulee niin on jo paljon. Saavutin tavoitteeni!

Noin neljätoista, ehkä kolmetoista tilausta on tullut. Ja sopii tilata yhä jos siltä tuntuu. Ulkomaillekin on mennyt. Vaimo puolestaan meni lentokentälle, Turun kv.:lle, olin saatilla, ja päätin kotiin tultuani mennä sähköpostiin, kello on nyt 6.14 lauantaiaamuna, ja sähköpostissa pyydettiin kappaletta Runon virsiä. Kunhan jostakin löydän postimerkin, vien kirjeen postilootaan.

Sanotaan, ettei runous ole suosittua. Paskapuhetta. Torstaina oli väki hurmoksessa Turun Linnankatu 14:ssä ja minä joudun ottamaan toisen painoksen runoteoksestani Surun virsiä. Alan ymmärtää, miltä Heli Laaksosesta tuntuu. Mitä monetaariin tulee, niin runokustantaminen rikastuttaa. Runoilijat taas asuvat hienostoalueilla, esim. Turussa Hannunniitussa ja Lausteella, ja heillä on varaa ostaa sukkahousuja vaimojensa lisäksi myös itselleen.

Tietenkin tässä henkilökohtainen yhteiskuntavastuu korostuu, kun on merkittävä kansakunnan jäsen. Joudun jatkossa äänestämään vihreitä tai kokoomusta. Ei voi mitään.

Ei edes väsytä kun ensimmäinen painos meni. Nyt tiedän, miltä Jari Tervosta tuntuu. Minäkin harmittelen, etten ole käynyt armeijaa ja olen huolestunut rasismista. En minä oikeasti ole huolestunut rasismista, mutta teeskentelen huolestunutta kun niin kuuluu nyt olla. Itse asiassa en välitä kuin läskistä perseestäni. Olen huolestunut läskistä perseestäni. Jari Tervohan näyttää ihan leskikuningatar Elisabethilta.

Lueskelin pari päivää sitten K. Kontion raporttiromaania (keksin luonnehdinnan itse) Kausi helvetissä, missä Turkka kehottaa menemään henkilökohtaisuuksiin. Porhoja kohtaan on oltava henkilökohtainen. Taidan katsoa nyt, mitä Turkka sanoi neljä vuotta sitten Levengoodin haastattelussa, joka löytyy Elävästä Arkistosta. Olen niitä harvoja, jotka uskaltavat vuonna 2012 sanoa pitävänsä Jouko Turkasta ja hänen asenteestaan. Jälleen kerran olen edellä aikaani ja jäljessä. Sitä nimitetään rehellisyydeksi.

Uskaltauduin kommentoimaan Agricolaan. Olen arastellut sinne kommentointia, kun en ole ammattihistorioitsija enkä ahkera historian harrastaja, vaikka minulla Bloominpäivästä 2011 saakka on ollut filosofian maisterin tutkintotodistus, jossa on pääaineena kulttuurihistoria ja sivuaineena Suomen historia. Koen kuitenkin olevani historian parissa vieraalla maalla ja tunnen syyllisyyttä historiaa tutkivien edessä. Jo Juha Siltala puhui "runoilukaudestani" ja Juha Sihvola viittasi Bukowskiin. Olen ulkopuolinen. Enkä toisaalta ole kirjallisuuspiireissäkään, kun olen opiskellut historiaa enkä kirjallisuutta.

En ole käynyt kirjoituskursseja Orivedellä enkä Kriittisessä korkeakoulussa ja nyt kurssit ovat osaltani jo menneet. Timo Hännikäisellä on toisin päin, hän on suuntautunut kirjallisuudesta historiaan, mutta tuskin kokee tilannettaan hankalaksi, Timo kun on pärjääjä luonteeltaan. En ymmärrä sellaista. Löysi hyvän vaimonkin, no, se meillä on sama, siis sekin. Eihän tässä voi perkele valittaa mistään!

Sitä valitan etten ole tänään tehnyt töitä.

Ei vieläkään.

Sven Laakso mystiikasta. Sattumoisin olen näitä asioita miettinyt viime päivinä myös, vähän eri kantilta.

Golgate - ylikansallinen yritys sekaantunut Israelin rangaistuskäytäntöön.

Tuli tämä-tuo aamulla mieleen, kun patistin itseäni lukemaan Pahan kukkia ja jättämään Ezra Poundin Cantosin myöhemmälle. Olen jo kaksi päivää omistanut teoksen The Cantos of Ezra Pound. Vähän olen lukenut, myös silmäillyt vähän.

THE CANTOS

OF

EZRA POUND

lukee nimiösivulla ja alla vielä

A NEW DIRECTIONS BOOK

Hayden White Suomessa! Siis ollut, en tiedä onko enää. Ei se auta, kun kerrotaan että eilen oli Hayden White Suomessa. Aikoinaan olimme Pariisissa ja aamulla kävin ostamassa lehden (varmaan Le Figaron) ja luin että Toni Morrison, josta White oli puhunut, oli edellisenä päivänä ollut Shakespeare & Companyssa. No niin. Noin kolmen korttelin päässä.

Miksen jälleenlue Pahan kukkia? vaan kirjoittelen vallan surkeasti blogiin?

No niin. Keikka oli jonkinlainen, ensimmäinen kappale "Peut-être qu'un jour" meni vähän niin ja näin, mutta "Miksei musiikki soi" jo soi, niin sanotusti. John Cagen "4'33" oli mielenkiintoinen, kun puhetta piisasi, myös yhtyeen taholta. Kyllä siitä hyvä livelevy tulee, kun täräytämme 8-10 versiota tästä kappaleesta. Jokainen versio on todella erilainen.

Sitten soitimme ja lausuimme ja lauloimme "Balladin valmiiksi kuolleesta rakkaudesta". Se on sellaista tasapainoilua banaalin rajoilla, että  kappale on jonkinlainen yhtyeemme tavaramerkki. Sitten luin Parnassoa ja viimeiseksi soi "Lasista hiekkaa". Kai osa yleisöstä piti. Sitä toivoo.

Kerkisimme paikalle kun Esa Hirvonen lausui. Juha Kulmalaan emme kerinneet, mutta Tapani Kinnunen sukkahousut päässä oli hieno näky. Meitä ennen lausui vielä Jonimatti Joutsijärvi, olin siinä vaiheessa niin jännittynyt etten oikein pystynyt keskittymään runoon, joka oli pitkä. En kuitenkaan hihitellyt nurkassa.

Hauskaa, kun oli selvin päin. Muistaa mitä tapahtui. Esa Hirvonen kertoi palindromeista ja yritin oppia. Joku nainen kertoi kirjoittavansa palindromeja Rauman murteella.

Tällainen keikka. Esityksemme jälkeen nuori nainen luki koskettavan runon ihmisestä. Kun meidän jutussa osaltani on kaikenlaista pelleilyä, niin pisti nuoren naisen runo miettimään elämän asioita. Puhuin papinkin kanssa. Sitten lähdimme kotiin.

Guns N' Roses 2. helmikuuta 1988 The Ritz (New York, New York)

"The best there is, the best there was, the best there ever will be."

Silmälääkäri sanoi virallisesti, että minun on katsottava enemmän etäälle ja vähemmän lähelle eli narsistisesti itseeni. Sitä ennen hajosi mokkulaksi sanottu kierotautinen laite. Mutta nyt on uusi laite.

Viime viikolla sain aikamoisen sählingin ja jahkailun päätteeksi tulostetuksi Teemu Helteen neljännen runoteoksen Mustat lehdet. Tulostin yhdelle puolelle paperia ja sivun per paperi. 112 sivua tulostin. Lauantaina illalla noin puoli yksitoista aloin lukea.

Sain siis teoksen lukemisekseni (tai niin kuin kommenttilootassa sanottaisiin: luentaani) PDF-muodossa, kun runoilija omassa Neonvalot-blogissaan kirjoitti, Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoitukseen pohjautuen, tähän malliin:

"Entäpä jos antaisinkin teille tekstitiedostona tuon teokseni [Mustat lehdet], ilmaiseksi. Asiassa on vain yksi koukku. No, ehkä kaksi koukkua. Pyydän, että luette sen. Ja oikein onnelliseksi minut teette, jos kirjoitatte siitä jonnekin jotakin (ja ystävällisesti vinkkaisitte minulle linkin sinne). Tekstitiedostoa ei tietenkään tarvitse palauttaa, eikä siitä siis tarvitse maksaa mitään."

Tällaisia ehdotuksia ei kannata minulle esittää, tartun niihin kuin mutapohjaisen lammen ahven matokoukkuun. Mietin, että kirjoitan kuin Penjami Lehto Mari Kosken runoteoksesta Sch, mutta lienee kaikille selvää etten moiseen kykene. Minulla on kuin tieni.

Teemu Helle on sanonut verkkokeskusteluissa, hän on varsin aktiivinen keskustelija muun muassa Luutiissa, että hän ei ole erityisen l'avant garde, minkä todentaa myös Mustat lehdet. Mielestäni hauska nimitys, eikä mitenkään vähättelevästi, kevytmodernistinen, sopii Mustien lehtien runoilijan laatuun. Mustista lehdistä löytyy ns. kikkoja, mutta ne eivät todellakaan ole vallitsevassa osassa. Ehkäpä käytämme kolmannen vuosituhannen suomalaisista avantgardisteista nimitystä kikkamodernistit?

Mustat lehdet on alaotikoltaan "poème noir", tumma runo vai onko se runoelma, joka tapauksessa kritiikkikurssilla kehutaan, jos alaotsikon vaiheilla vihjaa film noiriin. Se on sitä diskurssin hallintaa ja hyväksyttävää toimintaa se. Mustat lehdet on kustantanut ntamo, josta toisinaan käytetään muotoa Ntamo, en tiedä mikä on oikea muoto, mutta Mustissa lehdissä on ntamo. Helsinkiläinen Kirja kerrallaan on suorittanut painotyön.

Runoteos (ei se ole kokoelma eikä runoelma, ehkä enemmän runoelma) on omistettu ihmisille. Sitten ilmoitetaan että sitaatti sivulta 19 on Otto Manniselta. Emme vielä tiedä missä yhteydessä sitaattia käytetään. Sitaatti-ilmoituksen jälkeisellä sivulla on:

ennen kuin mittaat äärettömän turvasi,
ennen kuin ääri soittaa ovikelloa

sitten tyhjä sivu ja odotuksia nostattavasti:

Merenneidot olivat ajautuneet rantaan.
Niiden kylkiä puhkoivat valaanpyyntialusten harppuunat,
laiturilankkujen väleistä pilkisti karkuun päässyt
lapsivesi.

Jotenkin vahvaa ja sekavaa. Merenneitojen kyljistä on muodostunut meri, heidän lapsivedestään. Tämä tulkinta tuli mieleeni. Nyt taas kirjoitetaan tuli mieleeni -kritiikki. Jeesukselta pääsi senkka, kun ristillä pistettiin.

Aarne Kinnunen sanoi Päätoimisessa elämässä, että paras tyyli on, että otetaan yksi kirja ja analysoidaan se. Käynkin sivujärjestyksessä läpi Teemu Helteen Mustat lehdet, että mitä tulee mieleen vai tuleeko mitään.

Tyhjä A4 on seuraavaksi. Se näyttää hurjalta, kun on kirjoja lukiessaan tottunut pienempiin tyhjyyksiin. Jotenkin merkitystä luovaa niin kuin jotkut sanoisivat. Mutta merkitystä luova tyhjä A4-sivu on, mutta pitääkö puhua noin typerän kuuloisesti, merkitystä luovaa...

Merkitystä luovan jälkeen tulee eteen sivu, jossa jököttää roomalainen järjestysnumero, se ensimmäinen, runoteos on soittanut preludinsa ja nyt aloitetaan, vaikka onkin jo aloitettu.

Katson kaukaisuuksiin, näkyvätkö tiet etäisyyksiin, ja jatkan kinnuslaista runoanalyysiä tuonnempana. Tämä on hauskaa, kun on oma toimituksensa.

Meillä on torstaina keikka. Ilmeisesti trio-esitys. Vedämme myös cover-kappaleen, saman minkä Helsingissä Malminkadulla. Sen jälkeen voikin poistua takaoven kautta.

Olen väsynyt.

"Rappari" jakaa tietämystään Iltalehdessä:

Mistä oli kyse?

- Olin keskustelemassa siitä miten historiaa luetaan ja kirjoitetaan. Jos käsittelemme Suomen kansalaissotaa samanlaisilla kriteereillä, kuin millä arvostelemme vaikkapa Ruandan sotaa, on selvää että ihmisten teloittaminen ilman oikeudenkäyntiä on sotarikos. Vääjäämätön totuus on, että Mannerheim johti pienen Suomen kansan sankarilliseen taistoon, mutta muut tapahtumat sitä ennen on jollain tavalla pyyhitty pois historiankirjoista.

Alleviivaus minun. Puuttumatta"Suomen kansan sankarilliseen taistoon" olisin kiinnostunut tietämään näistä pyyhkimisistä, koska, niin kuin lausunnon alusta ilmenee, "rappari" viittaa siihen että on lukenut historiaa. Jaakko Paavolainen tutki näitä asioita 1960-luvulla, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ilmestyi 1959-1962 ja jo ennen Linnaa julkaistiin tutkimus niin sanotusta ei-valkoisesta näkökulmasta. Myöhemmin niitä on julkaistu kymmenittäin.

Eikö tämä "Paleface" ole jonkin sortin vasemmistolainen? Tälläkö tasolla on yleisemminkin nykyvasemmistolaistemme historiantuntemus? Toistelevat vanhoja fraaseja, vaikka asia on tutkimuksessa käsitelty vuosikymmeniä sitten ja sivistyneet ihmisetkin ovat tietäneet ainakin kolmekymmentä vuotta, että pieniä ja suurempi lipsumisia vuonna 1918 oli vähän puolin ja toisin?

Mutta kun pitäisi lukea. Satoja, tuhansia sivuja tieteellistä tekstiä on vastassa ennen kuin voi muodostaa realistisemman näkemyksen asiaan. Myös ennakkoluulot voivat haihtua, voi tulla objektiivisemmaksi ja huomata olleensa joskus jopa väärässä. Nämä vaarat ovat olemassa, jos alkaa lukea, eikä vasemmistolaisella siihen ole mahdollisuutta, sillä hän on käytännössä aina väärässä ja itsensä hölmöksi huomaaminen on hankalaa.

Siksi onkin parempi käyttää huumeita Tavastialla ja argumentoida että isoisoisä tapettiin (tällaisen argumentoinnin luin Facebookista). Aika monilla on tapettu. Ei se ole mikään argumentti. Minullakin joku isoisoeno tapettiin punaisten toimesta, mutten minä tunne kaunaa siksi työläisiä kohtaan, siksi en tunne heitä kohtaan mitään, mutta muuten sääliä.

Oikeastaan on väärin puhua vasemmistolaisista, olisi syytä puhua kommunisteista. Vasemmistosta puhuminen on lieventelyä, kommunistia voi sentään kunnioittaa, hän on mennyt pitkälle, mutta vasemmistolainen on säälittävä pelle. Mutta kun nämä ovat pelkkiä vasemmistolaisia, ei heistä ole kommunismiin. He "fanittavat", "diggaavat" ja "hypettävät" mutta ovat tarkkoina sen suhteen etteivät mene liian pitkälle, sillä kohta puoliin he vaihtavat puolta ja väriä ja ryhtyvät asuntolainaisiksi. Siihen jäi radikalismi. On tärkeää, että silloin ei löydy rekistereistä mitään.

Vaimo meinaa liittyä sos.demeihin. Voi vittu. Ei kai se mitään. Ja kaveri on vasemmistolainen. Tunnen myös perussuomalaisia, joten voin aina ravita itseäni sillä seuralla, joka minua ei hetkeen ole saastuttanut. En nyt tarkoita sos.demejä, kun tahdon aina ravita itseäni vaimon seuralla. Kaveri taas on fiksu ja ihmettelen kun on vasemmistolainen, muttei kukaan ole täydellinen. Tosin häntä luulin. Ja toinen hyväkäs äänesti Halla-ahoa. On tässä kestämistä. Mutta minä kestän.

Siis ihan oikeesti nyt.

Agricolassa jo aloitellaan aiheen käsittelyä.

Täällä ja täällä vähän lisää Jenni Kirveestä.

Kissamme on myös SOTIEMME UHRI. Kun se joutuu KÄRSIMÄÄN siitä, että minä PAHOITAN MIELENI kaikenkarvaisista typeryyksistä ja typeryksistä. Tästä seuraa sitten, että tapettimme on SOTIEMME UHRI, sillä kissa ärsyyntyessään eli KÄRSIESSÄÄN käy raapimassa tapettia. Seuraavaksi pääsee ihanaan UHRIN OSAAN tapettikauppias, joka saa KÄRSIMYSTÄ varsin pitkästä tapetinvalintasessiosta. Kirveellä on töitä.

Jotenkin vituttaa tuommoinen. Syytän tästä Juha Siltalaa, jonka oppilaita tuo puupää on. Mistään muusta en syytä Juha Siltalaa, jota arvostan tutkijana kovasti. Ja on niitä puupäitä riittämiin muuallakin. Ettei sillä. Ja se siitä.