Nyt olisi tekstiä Kirjakahvilassa.

Luin eilen Henry Lehtosen runoteoksen Makroskosmos ja Maanhenki. Lainaan:

myrrysmies pitelee tulta käsissään, silmissään
täysin eksynyt katse, minun katseeni

viedäänkö ruumiisi erämaahan,
mistä kukaan ei sitä löydä?

aamu tulee
armottomana, erektio väistyy
pelon tieltä

Suomalainen keski-ikäistyvä mies on hyvin tunteva! Muistan kun luin Lehtosta Torniossa ja tuli hyvä fiilis, että toivoa silti on.

Luin eilen myös Janne Huilajan Yksikätisen, joka kuvaa sitä, miksi Torniossa välillä vähän ahdisti.