"X on merkittävä tekijä Y-alallaan, ei niinkään oman tuotantonsa puolesta kuin Y-alansa asioiden järjestelijänä." Tätä kuulee toisinaan. Se on hyvin sanottu. Mutta kyllä mua masentais jos musta sanottais noin. Varmaan kaikkia. Suurinta osaa. Sillä kuka tahtoo olla järjestöihminen? Ai niin, jotkut. Se on ihan okei, kunhan ei oo raatilainen. Oikeastaan ns. keskinkinkertaisuuksille on järjestöissä kiva olopaikka, on jotain tekemistä, mutta onhan se hirveetä jos lahjakas joutuu järjestöhommiin, se on haaskuuta. Järjestöläinen ei oo raatilainen, järjestöläinen on harmiton elävä, kun taas raatilainen on kaihdettava haitta. Mun pitäs lähtee sauvomaan, mutta kaipaisin jotain, esim. syömistä, väsyttääkin kun en nukkunut kymmentä tuntia. On se hyvä ettei mulla oo lapsia, kuristaisin ne varmaan viimestään toisena yönä kun häiritsisivät mun tutimista. Miksi ihmislapsi on niin helvetin rasittava? Rasittava se on myöhemminkin. Eläimistä on enemmän iloa, kun ne on tuntevampia ja älykkäämpiä kuin ihmiset.