Sinuttelusta ja teitittelystä.

Lopetin Parnasson kestotilauksen ja päätoimittaja Ville Pernaa otti yhteyttä ehdottaen tilaamisen jatkamista. Harkitsin asiaa, sillä Parnasso on tärkeä lehti, mutta: päätoimittaja Pernaa sinutteli. Käsittääkseni meitä ei ole esitelty, joten pidin sinuttelua epäsopivana, tungettelevana ja - ennen kaikkea - moukkamaisena.

Näin mainoksen kirjasta "Saako sinutella vai täytyykö teititellä?" Kirjan nimi ei todellakaan vedä puoleensa, minua, sillä minun tekee useinkin mieli kysyä "saako teititellä vai täytyykö sinutella?"

Varmasti jollakin muulla on samankaltaisia ajatuksia, en voi olla ainoa tässä maailmassa, jonka mielestä sinuttelu on usein ihan vitun ahdistavaa. Eipä muuten ole Pernaa ainoa päätoimittaja, joka minua on sinutellut, kolme ja puoli vuotta sitten Turussa minua päätoimittaja sinutteli. Muistaakseni rähisin asiasta blogissani. En siis tarkoita päätoimittaja rva Ylikangasta, vaan muuatta toista, jota myös arvostan, mutta joka silloin toimi sopimattomasti, vaikka nimenomaan minua taajaan moititaan sopimattomasta käytöksestä, syytös, joka usein on pätevä, mutta toisinaan sopimattoman käytökseni takana on ahdistus ihmisistä. Tämä ei ole puolustus. Kunnon ihmisen on aina hillittävä itsensä, mutta en minä aina malta.

Ostin tänään viisi kappaletta tätä kollektiivista romaania. Ihmettelen oikeasti, miten joku viitsii lukea muunlaista tekstiä kuin tällaista tekstiä. Televisiossahan tämä on ihan arkipäivää ja on hienoa että viimein myös kirjallisuudessa on tällaisia teoksia, jopa Suomessa, missä ihan fiksutkin ihmiset puhuvat "tekotaiteesta", vaikka taide nimenomaan on tekotaidetta. Mutta laumaeläimiähän me ollaan, eikä kovin paljon voi odottaa, etenkin kun on lusikalla annettu. Timo Hännikäisen puhdistusprojekti esseidensä kanssa, runouden ikikaipuu modernismiin, kaupallisten kustantamojen romaanitehtailu, kaikki nämä kuuluvat samaan fasismiin, joka pyrkii vaimentamaan sitä mitä on tulossa ja mitä on jo. Hännikäinen oli ystäväni, mutta näiden muiden kanssa en tahdo olla missään tekemisissä, edes menneisyydessäni. Siitä olen ylpeä, että olen joskus ollut Timon kanssa väleissä, mutta sitten me vähän... miten sen sanoisi... kuljettiin tahoillemme. :D (leikkasin tästä pois jokusen rivin tekstiä, jossa kerroin inhostani niitä kohtaan, jotka nyt ovat laumana Timon kimpussa, ehkä kirjoitan joskus aiheesta... ESSEEN, jos joku maksaa hyvin)

Deep Purple Rain.

Hyi yäk! Kävelin kaupungilla ja siellä juotiin alkoholia kaduilla ja toreilla. Inhoan sellaista ja inhoan itseäni, koska toimin samoin viikko sitten. Kävin myös vuotuisella käynnilläni Akateemisessa Kirjakaupassa. Ateneumin vierellä kaksi lasta kaatoi jonkin ajoesteen ja toinen heidän kanssaan olleista naisista kehotti jatkamaan matkaa. Eivät siis yrittäneet korjata aiheuttamaansa vahinkoa, eivät käyneet katsomassa, mitä oli tapahtunut. Tähän on tultu.

Hakaniemen tori kylpee poudassa.

Lukeeko vielä joku Helsingin Sanomia?

Minä juon nyt kahvia Iittalan mukista, jonka olen saanut lahjaksi rakkaalta kälyltäni Laura Marialta, joka, ellen ole tänään vielä maininnut, on kirkkoherra eli kirkonpaimen. Mainitsen asian aika nopeasti keskusteluissa.

En minä niin kaipaa "rohkeita avauksia", vaan vielä enemmän rohkeutta vaativia tekoja, sulkeutumisia.

"Siinä kaikki tämän päivän osalta." - Facebook

Oopperan jälkeen päätin ryhtyä wagneriaaniksi.

Hagiksen torilla tulee vallankumouksellinen fiilis, huomasin sen äsken. Kuva ei liity asiaan mitenkään.

Mä oon kaksi kertaa ollut seuroissa niin kun puhujana, mutta tämmönen kokemus mua kans kiinnostais. Mähän oon kirjottanu pienen kirjankin körteistä ja olin jossain Juhani Rekola -touhun alussa mukana, mutta en sitten oo niin seurannut, pari kirjaa on kai tullut, ei mutta olinhan mä oikein keskustelussa, missä oli arkkipiispa ja pari muuta tyyppiä. En kyllä osannut vastata kysymyksiin. Toi Rekola-hype mua toki vähän rassaa.

Koska minua on sanottu misogyyniksi (kritisoin feminismiä, sehän näille fasisteille riittää), niin tässä vähän:

Romaani on kuin politiikka, oikein inhottavaa touhua.

Minähän en tee kollektiiveissa, vaan itse. Olen sellainen. Taittaminen on kans kivaa!

Tänään sitten jatkuu raittius, kerron tämän. En oikein muista, mitä viime yönä tapahtui, kaljat oli ainakin housuilla ja sitä rataa. Pyydän kaikilta anteeksi. Olin juomatta tuhat vuorokautta ja nyt lipsahti vähän laskutavasta riippuen toisen kerran. Piti sitten olla baarissa ihan idioottina. Kiitettävästi hävettää. Teen nyt julkisen raittiuslupauksen, jos näette minut kännissä niin vetäkää turpaan.