Näinä lopullisen surun aikoina järjen ääntä löytyy niin harvoin, mutta löytyy. Mistä vetoa, että loputkin viedään meiltä, jotka janoamme virvoittavuutta. Eikä ole lopullisen surun aikaa, sillä jokainen aika on lopullisen surun aika kunnes loppuu aika. Mikä epätoivo oli Jumalan jälkeen, kun luultiin että hän on kohta täällä taas ja lopullisen surun aika loppuu, mutta ei hän tullut, tuleeko koskaan, vaikka lupasi. Tule jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti