Viimeisen parin viikon aikana olen keskustellut mielenkiintoisista aiheista Vesa Haapalan Versoja-blogissa, mutta nyt hän ilmoittaa että hän on siirtynyt itsesensuuriin:

"Häpeäkseni totean, että taivuin lopulta itsesensuuriin - se on aina huono merkki sananvapauden tolasta ja yksilöllisen ajattelun liikkumavarasta ja tietenkin antaa surkean todistuksen omasta rohkeudestani."

Tämä harmittaa minua, kun juuri luulin löytäneeni vieraanvaraisen paikan, mutta sekin meni sitten. Onko Vesa Haapalaa uhkailtu? Melko varmasti jotain ilmoitusta on tullut näiltä hyviltä ihmisiltä. Otin kuvakaappauksen kommentista, jotta ei kaikki häviä.

Tällä tasolla siis mennään. Olen minäkin itsesensuroinut, mutta voin sentään puolustuksekseni sanoa, että edellisessä merkinnässä nimesin yhden kulttuurihuoran ja olen niitä nimennyt muitakin. Kyllä se pelottaa, kun rupeaa kirjoittamaan julkihyvän Finlandia-palkitun nimeä blogimerkintään, mutta joskus yön pimeydessä sitten kiittää itseään rohkeudesta. Itsekiittäminen on mielenkiintoinen laji.

Ja mitä kaikkea olenkaan kirjoittanut! Onko tässä pelättävä oman henkensä puolesta? Onko tilanne jo niin paha? Suvi Auvinen huumeissa (olen kuullut kertomuksen hänen viime juhannuksena 2017 tapahtuneesta huumeidenkäytöstään Oitissa, Hausjärvellä) antaa määräyksen miesorjilleen: Hoitakaa tuo paska pois päiviltä, tilanne vaatii sitä! Sukupuolentutkijoille olen vittuillut useasti ja näille vihreille ynnä muille vasemmistolaisille ja anarkisteille.

Kirjoittelinko epäsopivia Vesa Haapalan blogiin? Olisi lähettänyt minulle yksityisviestiä, että iisaa, ääliö. Olisin iisannut. Tommi Melender aikoinaan lähetti, mutta jotenkin sellaisella etupulpetin pojan vaisulla raivolla, enkä olekaan Tommin blogiin sittemmin kommentoinut. Sehän on kaikissa kirjallisissa tilaisuuksissa ja jos minä joskus menen kirjalliseen tilaisuuteen ja näen siellä Jaakko Yli-Juonikkaan, niin en voi mennä hänen luokseen, kun Tommi on hänet kaapannut. Niin hävettää, kun olen Tommin raivostuttanut.

On tämä naurettavaa. Vesa Haapalaa arvostan ja Jaakko Yli-Juonikasta. Näitä muita en arvosta yhtään, näitä sairaita vallankäyttäjiä. Niitä on kaikkialla. Uhraan niihin paskoihin liikaa energiaani. Pyrin toimimaan toisin, vittu kun itkettää kun ajattelee tätä kamaluutta. Etten vain ole kamelin selkärangan katkaisija, en kai sentään, luulen liikaa itsestäni.

Jaahas, se on Jäätyneiden laulujen vuoro, menossa on jo "Kuolemalla on monet kasvot". Tänä juhannuksena olen kuunnellut Sielun veljiltä (1) debyytin, (2) Hei soturit, (3) Lapset, (4) L'Amourhan, (5) Kuka teki huorin, (6) Suomi-Finlandin, (7) Softwood Musicin ja (8) Mustan laatikon (myös "Nukkuva hirviö" -singlen), Hassisen koneelta (9) Täältä tullaan Venäjän, (10) Rumat sävelet ja (11) Harsoisen teräksen. Nyt sitten oli (12) Suomi putos puusta ja menossa (13) Jäätyneitä lauluja. Sielun Veljet ei ole kuuntelujärjestyksessä. Mitenhän se meni, ensin oli L'Amourha, lopuksi Musta laatikko, jota ennen debyyttilevy. Olkoot miten on.

"Demokratiaa (mutta vai tietyillä ehdoilla)" kieltämättä sopii näihin tunnetiloihin. Olin onnellinen äsken ja sitten näin. Tällainen vaikuttaa minuun eikä se ole hyvä asia, olen melko varmasti herkkä tai erityisherkkä, jälkimmäinen nyt on eufemismi jollekin narsismin lajille. Ilmankos siitä niin innostuttiinkin. No, ei kai tässä muuta.