Täytyy kai hakea apurahoja, lupasin vähän niin kuin työvoimaviranomaisillekin, vaikka turhaa se on, kun siellä ovat hakemuksia "käsittelemässä" kusipäät ja heidän hyödylliset idioottinsa. Minulle kerrottiin yksi nimi, jota on kuulemma ehdotettu lautakuntaan, koska hänellä on pitkä apuraha eikä siksi ole itse niin jaolle tulossa, mutta hän on yksi säälittävimmistä nyökyttelijöistä, joka kirjoittaa jopa pitkiä kirjoja hyväksyttävistä aiheista hyväksyttävällä asenteella. Eli semmoinen sinne lautakuntaan vai mikä se on sopii ihan loistavasti.
Ehdotin, että minua ehdotettaisiin lautakuntaan, koska minä en ole tule saamaan mitään, joten voin aivan hyvin vähän olla tekemässä päätöksiä eli vittuilemassa kun jollekin ollaan antamassa kolmatta apurahaa kun entisetkin on vielä tuhlaamatta. Ehdotukseni ei aiheuttanut myötäkaikua tietenkään, koska "sä semmosen apurahan tarttet", voi teitä, ei minä teiltä kaipaa yhtään mitään muuta kuin että jätätte lopullisesti rauhaan, kun ei teistä ole yhtään mihinkään paitsi ehdottelemaan hyödyllisiä idiootteja lautakuntiin.
Vieläkin hävettää se tammikuinen apuraha, kun piti sitten työvoimakusipääviranomaisille lähettää tositteita vai mitä että voi voi apuraha oli, ja kun se oli annettu monelle ja minä olin kai ainoa joka tämmöisiä tositteita pyysi... Se oli ihan vitun noloa. Eihän ne Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran ylväimmät jäsenet edes olleet sillä jaolla, vain kakkoskategorian tyypit ja minä, joka jotenkin ulkopuolelta olin säälistä mukana. Mutten minä enää tahtoisi olla. Minä en enää tahtoisi olla missään mukana. Kysyin Karri Kokolta viime syksynä, huoraanko itseni pahastikin, kun olen MKS:n antologiassa mukana, eikä hän tietenkään nähnyt ongelmaa, mutta minulla ongelma yhä on. Minä suostuin ja olin oikein ylpeä itsestäni. Minut pitäisi raiskata heinäseipäällä moraalittomuuteni tähden.
Kun katson sitä MKS:n nimilistaa niin siinä on järjestään ihmisiä, joita en päästäisi ovestani sisään pois lukien pari tohtoria. Niinpä muuten onkin, järkityypit siinä ovat järjestään tohtoreita. Hauska juttu. Ilmeisesti humanistisilla aloilla moraalia alkaa löytyä siinä postdoc-vaiheen tietämillä. Nyt löytyi syy moraalittomuuteeni. Jo tohtoriopinnot auttavat. Olen ollut kerran jatko-opintoseminaarissa, jonka nimi kenties ei ollut lisenssiseminaari enää, en muista mikä nimi oli. Siellä oli mukavaa, mikä toki enimmälti johtui mukavasta professorista Marjo Kaartisesta, joka jotenkin kykeni sietämään minua maisteriseminaarissa vaikka taatusti otti koville.
Tämä on sunnuntai. Minun olisi tehtävä periaatepäätös, joka on suureksi osaksi tehty jo puolestani, minun on vedettävä loput rajat. (1) Kirjoitustouhuni ja (2) musiikilliset touhuni, niissä pysyn, kritiikkejä minulta tuskin enää pyydetään koska en niitä kykene edes kirjoittamaan. Täytyykin se joutsenlaulu panna tähän, laitoinko jo sen Céline-kritiikin, jota ei "vahingossa" julkaistu. Tässä jälkimmäisessä muun muassa vertasin Célineä Timo Hännikäiseen, ihmekö että unohtui läpyskästä.
(3) Valokuvalliset touhuni, (4) jotain kuvia. Muttei osallistumisia huorien touhuihin! Niitä on Kalliossa jo ihan riittämiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti