Tulin tähän, jo vuosikymmeniä sitten sanottiin tee tähän. No hänhän teki, he, me. Lähden kohta ulos, raitiovaunut kuulostavat nykyisin toisilta, on niitä vanhojakin kuten tämä ohimenevä. Sitten tulee uusi aika kuin rautatie. Viime yönä tein lipogrammiromaaniini listaa, yritän olla miettimättä sitä, että teosta on koossa ehkä kymmenen prosenttia ja aloitin sen yli kaksi vuotta sitten. Pystyisinpä tekemään vain yhtä asiaa. Siinä unen kynnyksellä älysin, miten viides luku pääpiirteissään muodostuu, vielä pitäisi älytä seitsemäs luku. En ihmettelisi jos en sitä milloinkaan älyä. Lienee selvää, että kirjasta tulee reilusti yli tuhatsivuinen. Sitä on hidas kirjoittaa, koska tämä rajoite, mikä ei nyt niin hankala ole, mutta enemmän hidastuttaa sairauteni, joka ei yhtään välitä siitä, että teen mitään. Lisäksi metodini lietsoo sairauttani, jotenkin minua vituttaa, että ilman sairautta tämä olisi valmis nopeammin, kuten kaikki, kuten kaikki olisi ollut valmista. Huomenna joku hoitaja soittaa, yritetään vähän saada päivitettyä asioita, lääkitys helpottaa, mutta ehkä sitä voisi jotenkin tarkentaa, en minä tiedä. Ilman lääkitystä olisin hengiltä parissa viikossa.