sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Elämä on joskus erikoista. Mihinkä panisi painon edellisessä lauseessa?
No just joo. Jos panisi painon kumitukselle. Kummitukselle.

Miten tosissaan Esa Saarinen on noissa FB-merkinnöissään ja minkä verran on performanssia, sitä kysellään hänen seinällään. Varmaan vähän fiftisiksti. Siis toi showhan sillä on ollut jo kolmekymmentä vuotta, ylikin, semmonen positiivisuusshow ja se on hyvä show. Mulla on itellä samankaltasia viritelmiä, yritän olla positiivinen, myönteinen, mutta on se tosi hankalaa! Kai on, kun on puoliksi jostain Kisko-Nummelta, sitten Satakunnasta ja vain neljäsosa ikuisiloisesta (ikui-siLoisesta) Karjalasta! Mut me ollaan E:n kanssa saman koulun poikia... sitä ei voi unohtaa. Diggaan siitä, make no mistake, näin on! Muistan kun darrassa luin yo-keväänä sen haastattelua City-lehdestä ja se sano, että Suomi on negativismin maa. Kelasin, että sitten se on, jos E. Saarinen niin sanoo! Albertinkadun erektiivisyys oli kans siistiä. Katoin opinto-oppaasta sen osotteen ja kävin katsastamassa että millasessa talossa sitä nussitaan. Vihreessä. Ja mä tiedostan, että tätä, tätäkin, mun juttua pidetään "vittuiluna", mitä se nimenomaan ei oo, koska mä oon tosissani, mutta yritäpä sitä selittää näille jälki-ironikoille. Tietenkin mulla argumentaatio antaa aina sijansa estetiikalle eli jos totuus ei sovi mun esteettiseen palapeliin, totuudelle käy niin että voi voi. Ehkä tää on nyt mun FB-minäni tässä. Hehe. Mutta mulle on luontaista exaggeroida ja koluta kulmia, että mitäs tuolta löytyis. Tajunnanvirtaa nääs... Eikä tää oo ketään vastaan vaan sen puolesta, että antaa kaikkien tulppaanien kukkia vaan niin kun Andy McCoy, jota ihailen, sanois. Me lähettiin, tällä kertaa, liikkeelle E. Saarisesta! Se on hyvä lähtökohta. Käytiin tsiigas erektiivistä portinpieltä ja nyt on mielessä Andy, jonka taidetöitä kattelin Factory Galleryssä Tehtaankadulla, missä myös Salo ja Nummela ovat esittäneet taidettaan. Siinä Eiran sairaalaa vastapäätä, ehkä epäilemättä tunnette paikan, oon asunut parin nurkan päässä ja voin kertoa että on mukavaa seutua. Siinä oli hyvä kahvila Kapteeninkadun ja Pietarinkadun kulmassa, en tiedä onko enää. Helvetin hyvät sämpylät!

lauantai 26. lokakuuta 2013

kirjallista päivittelyä eli kirjallista kirjavaa niin kuin jotkut ovat sanoneetkin


Tämä on toisinto FB:stäni:

En sitten lähtenyt Stadin kirjamesoille! Tuli nääs inspiraatio eli stressi kun on se kirottu näyttely marraskuussa, semmosia mansikoita että voi jesta mun jee. Meen kohta maalaamaan ja keksin kaikenlaista vänkää tai sitten en keksi. Yleensä keksin. Yöhulluuksissani tilasin The Exegesis of Philip K. Dickin. Oon yrittänyt lukea herraa, mutten oo onnistunut, sitten kelasin pienessä mielessäni että jospa toi hänen sekojärkäleensä innostaisi... Tässä vaiheessa on hoitohenkilökunnan muistettava, että asiakkaan (ent. potilas) mielikirja on Gravity's Rainbow. Että siltä pohjalta jos hoitosuunnitelmaa alettais. Huomaan, että silopinta ei mua maalauksissa miellytä! Yhden sellasen tein kun valitettiin. Sitä myydään sitten vähän kalliimmalla, koska niillä joilla on halpa maku, on paljon rahaa. Tuossa on aforismi.

Hyvätuloinen halpa maku.

Raha rahan löytää, sanotaan, ja on se niin, halpa maku halvan maun. Kirjaston poistoissa oli taas melko tuoretta "dekkaria" samaa nimikettä monta kappaletta, miksi helvetissä nekin oli pitänyt tilata. Onhan se niin, että dekkarityypit voisi käydä ostamassa ne kirjansa, siis puhun nyt paskadekkareista ja yleensä paskakirjallisuudesta, niitä nyt ei kirjastoon tarvita kuin yksi kappale kutakin. Mutta aika kiitettävästi ne on kans esillä. Miksi huonoa makua tuetaan panemalla ne hyllyn ja kaapin päälle? Kansansivistystehtävä ei toteudu.

Silti tässä Turun laitoksessa on hyvin jopa runoutta. Voin vain kuvitella miten jossain muualla on, Turussa on sentään kulttuuria ollut jo keskiajalla. Millanen on Talvivaaran pääkirjasto? Sinne tilataan vuosittain sata Reijo Mäkeä ja siinä kaikki. Ihmiset ei oikein tiedä, miten hyvää hyvää on olemassa. Tässä olisi kirjastojen ja kaikkien kulttuuri-ihmisten jelpattava ihmistä. Näytettävä, että otas tosta noin, helevetin hyvä kirja. Lähetään ihan perusteista: Alastalon salissa, hauska kirja kun mikä! Arto Paasilinna on tylsimys Volter Kilven rinnalla. Mielensäpahoittaja pientä.

Saakeli kun meillä onkin ja paljon hyviä kirjailijoita! Jokasyksyisen paljastuskirjan oheen kehotan ihmisiä tutustumaan Juhani Ahon Yksin-teokseen. Siinä on taiteelliset ansiotkin kohdillaan. Ja se miehen ikituska: Juha. Sitten kun alkaa naisliikettä kaivata niin ei muuta kun Jotunin Huojuva talo kouraan ja a vot, helvetin hyvä kirja! Jää nää Snellman-Kauranen-Ormat ja muut ajankohtaistikot pikkasen kakkoseksi.

Tässä vähän kirjaehdotuksia kataiselle kansallemme, joka kestävästi kehittyen kehittyy.

torstai 24. lokakuuta 2013

xxxxxxxxxxxxx en sitten muuta keksinyt xxxxxxxxxxxxxx niin keksin tähän tämän että tässä näin xxxxxxxxxxxxx:


pulla


kävin A-klinikalla ja

tulin tähän kahvilaan
runoa kirjoittamaan
liekö katurunoa vallan
toivottavasti tuttuni ei
tulisi koska tahdon kirjoittaa
tämän runon aihe on
vielä vähän etsinnässä mutta
yöllä oli jotakin mielessä
sitä en saa mieleeni enää
minä juon nyt kahvia
ja odotan inspiraatiota
ynnä muita jumaluuksia
en ottanut pullaa
vain ison kahvin kun ei pientä
ollut tarjolla A-klinikalla
huusin jo ovelta en
ole juonut se oli totuus
nälkä tuli kun pullasta
kirjoitin eilisen saa eurolla
kohta minä syön pullaa

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Päiväni tämän päivänä päiväni haikut (soidessa: Tuomari Nurmio, Hullu Puutarhuri)


mielipiteeni

vähemmälläkin pärjää

vuodenkiertoa


kirjoitan haikun

kärsivällisyyteni

tankaan ei riitä


minä haikuan
autojen ääntä tiellä

sataa ja haiun


isä ja äiti
vanhemmiksi sanotut

turvatkaa minut


osaan vihata
rakkautta toivoisin

tammikuun lapsi


verhot on kiinni
olisipa jo vappu
avaisin oven


tykkään keväästä
tou'on päivityksistä

alkavan kesän

tiistai 22. lokakuuta 2013

painoton paino
panin ja ekhon tytär
demeter kiittää


aurinkoani
pyhäinmiestenpäivässä
- syyspimeyttä


vesilintua
tyhjä tila, avaruus
valoatuovaa

maanantai 21. lokakuuta 2013

Satu Kaikkonen
Jukka-Pekka Kervinen
Tytti Heikkinen


ensilumella
kissantassunjälkiä
kalligrafiaa


tankarunous
kolmekymmentäyksi
haikusaatio

perjantai 18. lokakuuta 2013

xxxxxxx      xxxxxxx
xxxxxxx      xxxxxxx

xxxxxxx      xxxxxxx
xxxxxxx      xxxxxxx
xxxxxxx      xxxxxxx
xxxxxxx      xxxxxxx
xxxxxxx      xxxxxxx
xxxxxxx      xxxxxxx
xxxxxxx      xxxxxxx
Raivon monopoli niillä on.

(Matti Pulkkinen tästä puhui, kirjailija, jota yritän arvostaa ihmisenä.)

Yritän arvostaa kirjailijaa ihmisenä.
Yritä arvostaa kirjailijaa ihmisenä.
Yritäpä arvostaa kirjailijaa ihmisenä.

Onnee ja menestystä vaan.

torstai 17. lokakuuta 2013

Nykyään puhutaan käyt. katsoen tauotta seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ja tuli sellaista mieleen, että ENNEN MUINOIN VANHAAN HYVÄÄN AIKAAN oli sellainenkin sanonta kuin "siitä puhe mistä puute". Esivanhempamme siis panivat, nussivat ja köyrivät kun taas me puhumme panemisesta, nussimisesta ja köyrimisestä. Sen sijaan enää ei puhuta juuri lainkaan käteenvetämisestä ja runkkaamisesta, mikä puolestaan oli esivanhempiemme mielipuheenaiheita.

*

Kerron nyt kiistämättömän tosiasian, täydellisen 2 plus 2 on 4 -esimerkin: Suomessa on ollut ja on todella paljon loistavia runoilijoita. Tuli mieleen, kun tuli Sirkka Turkka mieleen. Ja miten monenlaisia runoilijoita. Tämä on runon maa eli kieli.

*

80-luvulla ei ollut tämmöistä.

*

Miksihän me ollaan tämmösiä hulluja. Eikä ole mitään, siis mitään takeita siitä että vanhuus viisautta toisi. Hyvät näkymät. Jee! Yliopisto nyt on psykiatrinen kuntoutuskoti, mutta avohoitopotilaita sanotaan nykyään runoilijoiksi. Näin sanon minä, akateemisen koulutuksen saanut pöljä, joka kirjoittaa runoja. Hevät näkymät. Jee! Hevät? En korjaa. Ensi vuonna olenkin kaksi kuukautta avohoitoon ulkomaille sijoitettuna.

*

Ennen he, jotka politikoivat, eivät olleet idiootteja, nykyisin he.

*

Eilisen runo"pettymyksen" päälle luin (tänään) 200 sivua suomalaista runoutta. Nyt tuntuu paremmalta. Tai ei eilenkään huonolta tuntunut. Mutta kielikuvana.

*

juupas eipäs perustele et vastannut nimiä vieläkin kaipaisin en sanonut
 
*
 
Minä en pidä provosoinnista ja pyrin olemaan harjoittamatta provosointia, kuitenkin tämän tästä minun ehdotellaan provosoineen. Ihan tosissani kysyn asioita. Minä en elä "huomiotaloudessa", minä yritän elää. Etsitään merkityksiä rivien väleistä, kun ei edes osata rivejä lukea. Aloitetaanpa niistä, riveistä.
 
*
 
Mä en oo syvällinen ihminen. Jotain hyvää sentään.
 
*
 
Ettei täällä vain olisi kriittisiä aikalaiskriitikoita, jotka eivät usko keskusteluun?
 
*
 
kamala lamak emmää jaksa miettiä tota.
 
*
 
Olen kova poika vihaamaan ja väittäisin tietäväni jonkin verran vihaamisesta ja siksi uskallan sanoa, että vihaaminen ei ole hyvä asia. Tahtoisin olla kova poika rakastamaan, jotta voisin väittää tietäväni jonkin verran rakastamisesta ja siksi uskaltaisin sanoa, että rakastaminen on hyvä asia.
 
*
 
Luin eilen kaksi DADA-suomennosta (Klee, Schwitters) mutta kolmas (Arp) taitaa jäädä kesken.

a e i o u y ä ö
ha he hi ho hu hy hä hö
höh häh hyh huh hoh hih heh hah
haha hehe hihi hoho huhu hyhy hähä höhö
höhöö hähää hyhyy huhuu hohoo hihii hehee hahaa
haahaa heehee hiihii hoohoo huuhuu hyyhyy häähää hööhöö
 
*
 
Puhuttiin tuolla "huonosti kirjoittamisesta" ja tuoko se rehellisyyttä tekstiin. Siis että kirjoittaa vaikka nopeasti ja jättää virheet korjaamatta, kyllä sinä voi alutajunta vähän puhua, ehkä ja joskus. Eri asia tietenkin on, jos kirjoittaa vain huonosti. Mutta että painaa väärää kohtaa näppäimistöllä niin ei siinä paljon alitajunta puhu, luullakseni. Toisaalta väärän kohdan painaminen voi tuoda oivalluksen. Kai siitä voisi puhua luovuutena, jota sanaa, näin olen kuullut, nykyisin kaihdetaan. Puhuttiin "Suomi24":stä ja viitattiin huonoon huonoon, eikä mahdolliseen hyvään huonoon. Sitten voi hyväkin olla huonoa, mitä kritisoinkin. Ei sitä tainnut kukaan ymmärtää, kun esitin asiani huonosti.

*

Mä en ymmärrä tota Guggenheim-juttua. Ensin toki luulin, että se on hyvä asia, mutta sitten sain kuulla ettei se ole hyvä asia. Miten se nyt on? Kelasin, että jee, Guggenhein Suomeen upeeta! näin pöljä olen. Vai onko se upeeta ja kenties joillakin ehdoilla? Kun mä seuraan Guggenheim-jutustelua niin tulee ulkopuolinen olo, mä en tajuu mistä on kyse. Tämä tunne on mulla hyvin toistuva.
 
*
 
Onks darra, krapula, rapula, rappis, röpöttelyn jälkeinen hellä tila?

*

On yö. Ja täällä ovat kokeelliset ihmiset, runoilijat. Olen huomannut että näin on harva se yö. Avantgarde kulkee 24/7, siksi se on avant garde. Yhä pidemmälle!     

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Neliöilen
nyt

Viime päivinä, puhumattakaan viime viikoista, olen oppinut todella paljon.