keskiviikko 20. toukokuuta 2015

"Hämmentävää" on näemmä silloin, kun ei ole ihan sitä valtavirtaa eli joku kertoo oman näkemyksensä asioista ja tämä näkemys saattaa olla muuta kuin sitä rasittavaa valheellista sontaa eli valtavirtaa. Löytyisikö kaikilta tai ainakin useimmilta tällainen näkemys? Peittelevätkö ihmiset? Jos näin on, on todella helppoa olla hyvä eli hyvä ei riitä, koska sen saavuttaa vain puhumalla sen, mitä ajattelee. Ja: todella hankalaa on olla ylpistymättä.

tiistai 12. toukokuuta 2015

X

Olin sillä mielellä
liikkeellä etten kirjoita
yhtään sanaa tai
jos kirjoitan niin
enintään muutaman
sanan ja sitten laskun
kuitenkin epäonnistuin
tässäkin ja kirjoitin
viisikymmentä sivua
ja korvissani huusivat
koko ajan koko
suomen kirjallinen
elämä ja sukulaiset
että sä kirjotat
liikaa sitten menin
kotiin istumaan tuolille
niin kuin variksen
aviopuoliso joskus
ja yritin olla kirjoittamatta
otin koneen esiin
jos vain katselisin
sitten kirjoitin sata
sivua ja taas
oli yhtä huutoa
mihin en totu
ehkä vielä kerran
mutta kertojen määrästä
on vaikea esittää
mitään arviota
joten päätin vain
jatkaa samaan tapaan
vaikka yliminä vittuilikin
ja kaikki ja koko
maailma paranoiaako
tämä on kun toivoo
että nukkuisi
nukahtamisen hetkellä
tai punaisissa valoissa
on rauhallinen sitten
muistaa nämä asiat
kaikki nämä asiat
lähden pikapuoliin
runoretkelle kirjoittamaan
liikaa teidän juttunne
ahdistavat minua
sääntönne fasisminne
haistakaa ihan totta
vittu

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

IX

ei
VIII

siinä on tuhatneljä sivua
kertoo järjestelmä ja
tunnisteet kellonajat
päivämäärät paikat
pyynnöt poliisille
jos tulee ilmi vaikkei
tule on suurin osoitus
siitä että on vielä
laulajia ihan kohta
en sano enää mitään
keskityn sanomiseen
ihan lopussa on raskainta
älä nyt vain tykkää
se olisi armeliasta
tämä voisi olla lainassa
aina tuhatneljä sivua
se on laskettu
en ole mielelläni tässä
porukassa hartiat kuin
betoni näillä käsinojilla
luen kirjoitan hyvin
hitaasti mutta vääjäämättä
liikaa
ole hiljaa
VII

tänään pystyin huomiseen
ennen kuin kirjoitin
ja lopetan ihmisten kuuntelemisen
silloin ehkä jaksan
minä en puhu sinulle
ja pidä turpasi kiinni

torstai 7. toukokuuta 2015

IV

mihin kahvilaan menen
kirjoittamaan ettei minua
tunneta mihin minä 
tämänkin kirjoitan sitten
alkaa olla rivityksessä
puutteita ja älyän
vaihtaa alaa tänään
kirjoitan liikaa liioimmin
huomenna olen säätila
tai muu vehje torilla
syödään puuroa ja
lokit keskustelevat kuin
maalaiset linja-autossa
i prefer not to mutta
kirjastosta saapumisilmoitus
ei tee minulle hyvää
tiivistän rivini myös
oikealta vasemmistolainen
en halua olla se toinen
en ole olen siis rivimies
ja hänen ongelmansa
poistun taakse kun
en osaa kuin puhua itsestäni
niin tyypillistä mistä
toimittaa tässä editointikiimassa
taloni kulmat lakaistu
se on päivän selvää
taivaalla on ikivihreitä
kappaleita tavoiteltuja
uusia kulmia vanhoihin
tarinoihin mekaniikkaa sittenkin
kun tiivistetysti sanottuna
kirjoitan liikaa
III

mereltä saapuu säätiloja torille
lokit ennustavat jo päivien
päätöstä maailma on poetiikkani
maailmankaikkeus maailmani katselen
tähtiä kaupungin valoissa ja
annan niille nimiä olkoon tämä
vaikka kustaanmiekka tai
muu viittaava nimi keväisessä
päivässä sanon ilkeästi ääneen
on päivän selvää että rakastan
sinua se on jo kahdessa runoelmassa
ja yhdessä runossa siitä on
tullut teema päivän selvyydestä
kävelen tarkasti astuen
jalkakäytävää että voin kävellä
unohdan tarkkuuteni ja
vain tuntematon jumala voi
estää kaatumiseni jos viitsii
nähdä vaivan eilen kirjoitin
liikaa tänään kirjoitan liiemmin
huomisesta en tiedä yöllä
istuin tuolissa ja yritin olla
ahdistumatta mikä naurattaa
maailmankaikkeuden tilanne
voi ahdistaa näin unta sodasta
kissa oli kadoksissa sitten
saimme kuulla että turvassa
yritin herätä mutta näin unta
heräämisen yrittämisestä käsi
puuduksissa mutta lääkärisivuilta
opin että väärästä kohtaa
ei ole sydänkohtaus vaikka
mahdollista tällä elämän tyylillä
kirjoitan liikaa otin teemaksi
häpeäni maailmankaikkeusasetuksilla
pilviverho sulkee lopullisesti
meiltä taivaan joudamme helvettiin
lämpiöstä ulos maailmaan
on yö ja räitään raitiovaunun
vasempaan kiskoon kurvista
nähden miten sen ottaa minulla
oli kolme säettä mielessä ja
unohdin ne hyvissä ajoin
ennen tietokoneen löytymistä
niitä tulee lisää kuin vertauskuvia
luontorunoilijalla sitten hiljaisuuteen
mutta jo jatkuu
II

katselin näitä papereita melko
apaattisena sillä alkaa olla puoliyö
odotan unta muutaman tunnin
ja menen nukkumaan tekemään
toimiani toivon etten herätä
muita se on joskus turha toivo
yritän olla hiljaa kaikki
nukkuvat minä valvon varsin
epäpyhästi ja luen ruukusta
löytyneitä papereita nämä ovat
jäljennöksiä eivät muuta näihin
kouriin ei originaali sovi
kuin tartutin tautia ja kaikki
nämä evankeliumit ilmestykset
ja tiedonannot en mene nukkumaan
valvon ja luen ihan samaa
asiaa eri kansien väleistä minulla
ei ole nyt kiirettä johtopäätöksiin
tahdon olla rauhassa opettelen
rauhaa enkä nostanut paperista
katsetta yöllä aamulla heräsin
en saanut nukutuksi menin
jonnekin nimettömään paikkaan
siinä oli pressujen alla tavaroita
kuitenkin olen häiriöksi pyysin
anteeksi eivät he kuulleet istuin
kahvilassa ja muistin tilata myyjä
sanoi tulit tänään vähän aikaisemmin
juustosämpylöitä on vielä muutama
jäljellä en katsonut silmiin tahtoisin
olla rauhassa sitten kiihdyn en
ole aivan terve ollut vuosikymmeniin
ja maapalloasetuksilla mennään
olen tänään kirjoittanut liikaa
kävelen kadulla ja pelkään näyttäväni
hoopolta toivon ettei tuttu tule
vastaan menen sisempiin kahviloihin
kun minut muistetaan tilaukseni
join kahvia ja päätin juoda kupin
melkein tyhjäksi ettei näytä hassulta
kuitenkin olin onnellinen sillä
eilen olin onneton yritän olla osallistumatta
keskusteluun vain tässä
olla kai tämä on sairautta
muiden sairauksieni lisäksi
syön monia lääkkeitä ja uusia tulee
pääsisin koska tahansa eläkkeelle
mutta olen apurahalla sillä
se on vielä häpeällisempää ylämäkeen
menen ajatuksissani sivuutan kirjaston
ja etsin sitä pientä kahvilaa
löytämättä kuten arvelinkin sitten
olen uudessa paikassa jossa olen
käynyt usein tuulee ja sataa
maailma on tällainen miksi tämä
on aina tällaista kirjoitan paperiin

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

I

yöllä kirjoitin liikaa vai oliko
unessa kunhan saadaan laite
purkamaan aivot niiden säkeet
olemme taas lähempänä kaukaisuutta
ja muita lopun ajan tutkielmia
sitten oli aamulla herääminen
yleensä päivällä puhelimessa puhuttiin
kuuntelin ja painoin kuulevan
korvani tyynyyn en saanut
nukutuksi nousin ja muistin
ideani ja otin sen paperille ylös
unohdin muut kissa kävi
kääntymässä katsoin tulokset
minun piti mennä mutta otin
kamerani ja kaksisataa valokuvaa
vähän yli menin sisään sateella
joka oli kesäinen vastapäätä
hierontalaitoksia vanessa oli
röökillä tuulikaapissa ja kahvimuki
ellei teetä jos venakko
en kysynyt aleksis kiven kadulla
luki seinässä rakennusmestarin
merkintöjä eivät ne minulle
olleet vaan virolaiselle joka
pyysi kuutamourakkaa ja sai
päivän paisteen kunhan kesä
tulee elokuussa kuitenkin jälkeen
juhannuksen kahvilassa oli
turhaan musiikkia niin tärkeäksi
musiikki on tullut ja kaksi tietokonetta
kirjoitin punaiseen vihkooni
ja muistin yöllä unta lähellä
kirjoittaneeni blogimerkintää mainitsin
asiasta jotenkin kirjoitan liikaa
koko maailma siitä kertoo

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Muutamia totuuksia, lisää

Stalker, hyvin hengellinen elokuva, elokuva siitä kun ei uskota. Maailma on surullinen paikka.

Sitten tuossa mainostetaan Keski-Suomen Vasemmistoa, mutta minä en vasemmistosta välitä, he tietävät, minulla ei ole aavistustakaan.

Hän kysyi, miten selviän, kun teen paljon, eikä se ole oikein soveliasta, paljon-tekeminen ei ole oikein soveliasta meillä päin, kun julkaisen ja pidän taidenäyttelyitä, levykin on tullut. Sanoin, että tunnen ihmisiä, jotka ymmärtävät, ja onneksi on internet, jolla pääsee pois tästä maasta. Ja kyllä, lopetin, viitaten hänen aikaisemmin sanomaansa, olen miettinyt muuttamista ulkomaille.

Eli oikeastaan me kaikki kuulutaan prosenttijengiin ja tapetaan teoillamme tämä maapallo, ihan sama ootko vihreä, vasemmistolainen, oikeistolainen, perussuomalainen, keskustalainen tai ihan mikä tahansa: me ollaan kaikki syylllisiä. Meistä ei oo kuin haittaa. Yritetään nyt keksiä tekosyitä miksei mentäis hirteen ihan heti, mikä olis kaikille parasta.

Nyt se on löydetty, ranskalainen huumori, sitä vain kutsutaan ranskalaiseksi filosofiaksi.

Kirjoittamisessani on vain kolme ongelmaa. Alku, keskikohta ja loppu. 
Muutamia totuuksia

Luen Matti Tiisalaa eivätkä myydyt ja myymättömät käännösoikeudet merkitse minulle mitään.

On käännöksiä, kirjamessuja ynnä muuta sontaa, mutta kirjallisuus on muualla, se on näissä tiisaloissa ja muissa tyypeissä, jotka tekevät eivätkä esiinny ja kiertueile. Kirjallisia huoria on jo aivan liikaa, ja eikö paritus ole laitonta, milloin näiden kirjallisten bordellien kamalaan toimintaan puututaan. Ehkä on hyvä, että huorille ja heidän asiakkailleen on paikkansa, ovat sitten siellä eivätkä tekijöiden tiellä.

Kirja on aina vähän epäonnistunut, jos sitä edes voidaan harkita käännettäväksi.

Otin tänään kellarissa valokuvan Matti Tiisalan tuhatsivuisesta kirjasta. Jos tekee, on vaikea kirjoittaa liikaa tai liian vähän. Vuorokauden ensimmäinen säe oli siinä.

Ha, kusi ei tuottanut tuloksia.
(vanhaisännän harmi)

Neni aitas satiainen.
(piian harmi)

Puhuttiin ja siinä oli yksi kirjailija joka sanoi, että kun häneltä kysytään miten pitkään kirjan tekemisessä meni, hän kolminkertaistaa todellisuuden. En kyllä muista kertaistusten määrää, mutta joka tapauksessa jäi mieleen, ettei kirjailija sanonut sitä, mitä tapahtui todella. Tässä saattaa olla syy, miksei laajemmin kerrota, että kirjoitinpa romaanin viikossa. On minuakin moitittu "keskeneräisten" kirjojen julkisaattamisesta, mutta se nyt oli löysää puhetta ja tuskin perustui lukemiseen vaan muihin asioihin.
Ensimmäinen tusinaromaani on kirjoitettu kymmenessä vuorokaudessa, mutta on sitä vähän viilailtu sitten, kuitenkin sen olisi voinut julkaista sinällään. Toisen tusinaromaanin kirjoitin kahdessa viikossa tai vähän yli, se meni melkein siinä asussa painoon sitten, mutta lisäilin vähän sulkuja ja viitteitä. Ja otin pois lukujen nimet.
Ongelma on siinä, että keskität pariin viikkoon sen voiman, jonka olisit voinut keskittää vuoteen tai kahteen, vaikkei se menekään ihan yksi yhteen niin kuitenkin. Kirjoitin 32:ssa päivässä kaksi romaania eikä siitä toivu milloinkaan, eikä toipuminen ole edes oleellista. Sitten kirjoitin 108:ssa päivässä vielä neljä romaania ja lopetin.

Vastaus erääseen kommenttiin: Mullakin oli tota iisakinkirkkomenoa. No, ei oo enää, olen siirtynyt tommoseen kaupunkirakentamiseen, joka tulee jäämään kesken mikä kuuluu asiaan. Kukin tekee tyylillään, annetaan kaikkien kukkien kukkia. Minusta on niin ironista, että Anhavan ihailemat japanilaiset kirjottivat parikymmentätuhatta haikua, mutta Anhavan poetiikassa kirjoitetaan sata haikua. Äsken tiirailin Matti Tiisalaa kansalliskirjaston luettelossa, ja siltä löytyi tuhatsivuinen runokirja. Sitten semmosta 300-400-sivuista romaania näyttäis olevan, useita runokirjoja plus jotain levykkeitä. Eli tämmöstä on olemassa tälläkin niemekkeellä (kirjotin ensin "nimekkeellä") mutta heitä ihan julkisesti sanotaan hulluiksi, vaikka he ovat niitä, jotka todella yrittävät. L. Onerva kirjoitti sodan jälkeen yli satatuhatta runoa. Ja katsokaa nyt hyvät ihmiset Sven Laakson valtavaa blogia tai Janne Kortteisen valtavaa blogia (en tiedä onko sitä nyt netissä). Nämä asiat ja ihmiset ilahduttavat minua suuresti. Karri Kokon blogihurjastelu. Se miten Hannu Helin kirjoitti vain enemmän ja enemmän. Pellinen.

Tai se opi, Poesiat.
(vanha)
Ah, navalla vanha. - Playboy Mansionin sanontoja.

Yritin koota aforismiteosta. En osannut. Jäi kiireetön iltapäivä.

Ihailen tuota kissaa. Se ei hätkähdä. Hätkähtää on hauska sana.

Tarkovski sai sydänkohtauksen 46-vuotiaana ja hänen mukaansa niin pitikin käydä.

itseivaviesti

Lokit lentää ammattiliittojen yllä. Tori on pesty. ‪#‎Hagis