torstai 7. toukokuuta 2015

III

mereltä saapuu säätiloja torille
lokit ennustavat jo päivien
päätöstä maailma on poetiikkani
maailmankaikkeus maailmani katselen
tähtiä kaupungin valoissa ja
annan niille nimiä olkoon tämä
vaikka kustaanmiekka tai
muu viittaava nimi keväisessä
päivässä sanon ilkeästi ääneen
on päivän selvää että rakastan
sinua se on jo kahdessa runoelmassa
ja yhdessä runossa siitä on
tullut teema päivän selvyydestä
kävelen tarkasti astuen
jalkakäytävää että voin kävellä
unohdan tarkkuuteni ja
vain tuntematon jumala voi
estää kaatumiseni jos viitsii
nähdä vaivan eilen kirjoitin
liikaa tänään kirjoitan liiemmin
huomisesta en tiedä yöllä
istuin tuolissa ja yritin olla
ahdistumatta mikä naurattaa
maailmankaikkeuden tilanne
voi ahdistaa näin unta sodasta
kissa oli kadoksissa sitten
saimme kuulla että turvassa
yritin herätä mutta näin unta
heräämisen yrittämisestä käsi
puuduksissa mutta lääkärisivuilta
opin että väärästä kohtaa
ei ole sydänkohtaus vaikka
mahdollista tällä elämän tyylillä
kirjoitan liikaa otin teemaksi
häpeäni maailmankaikkeusasetuksilla
pilviverho sulkee lopullisesti
meiltä taivaan joudamme helvettiin
lämpiöstä ulos maailmaan
on yö ja räitään raitiovaunun
vasempaan kiskoon kurvista
nähden miten sen ottaa minulla
oli kolme säettä mielessä ja
unohdin ne hyvissä ajoin
ennen tietokoneen löytymistä
niitä tulee lisää kuin vertauskuvia
luontorunoilijalla sitten hiljaisuuteen
mutta jo jatkuu

1 kommentti:

SusuPetal kirjoitti...

Tykkään näistä kolmesta, niissä on rytmiä, jotain helinismistä.
Jatka samaan hengenvetoon.