lauantai 10. marraskuuta 2018

Runoudelle on tulossa hyvä aika, sillä nyt kaikki runoilijat ovat saaneet romaaninsa kirjoitetuksi ja voivat taas keskittyä itse asiaan, runouteen.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Tutustukaa tähän:

Ruho Factory

Kysymyksessä on minun ja pariskunta Heidi Pyykkösen & Niilo Rantalan juttu.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

lauantai 6. lokakuuta 2018

maailma on suru

sarjasta "löytöruno sukupolvemme ainoa mahdollisuus"


1
jumalani älä minua myy
eihän ikuisuudessa ole hyviksiä
ruohoa leikattavaksi ja poltettavaksi
vuoria katsoo mieluusti kauempaa

2
lämpö menee harakoille pilvetkin sumussa
ulvovat laura palmerin kuolemaa
lumi ei jaksa pudota maahan
ne lynkattiin pilviin tiettyinä öinä
on pilvetöntä tähdetöntä
sellainen pelottaa jopa sotaveteraania

3
kun maaseudulla kaupunkitarinat muuttuvat
todellisuudeksi sana asiaksi ja juoppo saapuu tilaan
katri valan tehnyt paavolainen jatkan vielä tovin minulla
on asiaa hirvittäviä määriä

4
maapalloasetuksilla kerro kaikella hyvyydelläsi
jumala armahtaa minä en vain jumalalla olisi varaa
tuomita mutta jättää väliin ikuisesti terveyspalvelujen
kustannukset menisivät neljäsosaan jos opettajiksi ei
enää päästettäisi psykopaatteja miksi kirjoittaa

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Tunnin päästä päättyvä viikko tuotti useita huippuhetkiä ja tässä parhaat:

1. Jani Toivola

2. Pantse Syrjä

Niin no, eihän näitä voi enää ylittää.

tiistai 18. syyskuuta 2018

Heh-heh. Jani Toivola. Tytär toki mainittu. Vittu sä oot nolo jätkä.

torstai 13. syyskuuta 2018

Kävelin eilen yliopistolla ja makean nimi oli Omar-munkki, vaikkei se ollut. Eikä minulla ollut haulikkoa eikä salkkua. Sitä sanoisin ongelmaksi. Langoissa, jotka olivat usein näkymättömiä, oli sähköä. Kemikaalit vanoissa.

635 Instagram-julkaisua.

perjantai 7. syyskuuta 2018

tiistai 4. syyskuuta 2018

Koska edellisessä merkinnässäni moitiskelin poliitikkoa niin kehun nyt. Paula Risikko puhuu viisaasti tässä Ylen jutussa:
"Puhemiehen roolissa Risikko aikoo katsoa, mitä voi tehdä puhekulttuurin korjaamiseksi. Eniten asian eteen voi tehdä, no, kuka vaan nimenomaan itse.– Ei mieti, mitä joku toinen on sanonut vaan mitä itse sanoo."
Kirjoitusepäselvyydet Yleisradion.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Vesa Haapalan blogista löysin seuraavan lainauksen ja tahdon jakaa sen teillekin:


"Puhe Afrikan väestöräjähdyksestä on vanhanaikaista, ei ole mitään väestöpommia. On vain valtavaa köyhyyttä ja osattomuutta."

Sanojana on suomalainen poliitikko Heidi Hautala, eikä esimerkiksi perunakuopassa viimeiset sata vuotta viettänyt savolainen äijä.

Hautalan retoriikka tuo mieleen piispa (emerita) Irja Askolan mietteet globaalista epäoikeudenmukaisuudesta.

Hautalan sanomisen lähde

lauantai 1. syyskuuta 2018

459 Instagram-kuvaa. Toivottavasti lahjattomia suomalaisia kirjailijoita vituttaa. Tosin alan olla kyllästynyt teille vittuiluun, kun te ette osaa edes vittuilla takaisin, mikä on sellainen minimivaatimus näissä jutuissa. Tai siis, osaattehan te vittuilla silleen, miten te sen ilmaisisitte, rakenteellisesti. Vähän niin kuin Ryssissä joku sanoi, että Stalin oli hinttari, ja sanoja sitten tapettiin. Tosin Stalin ei ollut hinttari, vaikken tiedä, eikä edes kiinnosta. Taisto Sinisalo kuulemma oli.

maanantai 27. elokuuta 2018

347 Instagram-kuvaa.
Kommenttini Vesa Haapalan blogimerkintään:

Nyt harmittaa. Mulla ei ollut suunnitelmia tulevaisuutta varten, mutta silti merkitsin lähteet. Se oli turhaa. Okei okei... yhden lehden sivun vedin ulkomuistista, kun en jaksanut tarkistaa, lehden päivämäärä on kuitenkin oikein, mutta sivu päin helvettiä. Ei sellaista sivua edes ole, minkä alaviitteeseen merkitsin, minkä älysin jälkikäteen. Ja onko niin kahdessa alaviitteessä, taitaa olla, mutten tarkista (sic!).

"Keksityt lähdeviitteet urallani"  lukee osapuilleen jossain runossani, jonka kirjoitin ennen kuin tein gradun. Runoni säe viittasi erääseen tuntemaani henkilöön, jolla on keksittyjä lähdeviitteitä gradussaan. Hänellä on nyt ura yliopistolla, mutta hän on eri ihminen kuin aiemmin täällä mainitsemani tohtori. Niitä keksintöjä, joita on ehkä kaksi, ei muuten löydä kukaan, historia on siitä jännä ala, että lähdeviitteiden kattava tarkistaminen on käytännössä mahdotonta, vaikka kaikenkarvaiset esitarkastajat muuta uhoavatkin.

Gradua tehdessäni löysin myös erään tamperelaisen tohtorin väitöskirjasta ns. kontekstista eriytettyä lainaamista, jotta tohtorin mieskritiikki saisi lisätukea. Mainitsin asiasta alaviitteessä. Tutkiminen on mukavaa. Lähetin keväällä prof. Siltalalle sähköpostia, että voisin tehdä väitöskirjan, mutta hän ei ole vastannut. Jumalauta jos aikoinaan olisin mennyt Siltalan jengiin, mihin minulle paikkaa suorastaan tarjottiin, niin olisin nyt vähintään jukkarelanderina kirjoittamassa kolumneja, hölisemässä televisiossa ja yleensä olisin menestynyt ihminen, mutta ei, minulle ei kelvannut. Nämä ovat niitä valintoja, joita ihminen tekee. Persoonallisuuteni ei ole sellainen, että olisin mennyt siihen jengiin. Tai mihinkään jengiin. Sanon nyt suoraan, että moni meni, mutta minä olen kova jätkä enkä mennyt. Toimin yksin. Ja siitä on kärsimystä piisannut, voi vittu soikoon. Taidankin siirtää tämän vuodatuksen blogiini, myös.

torstai 23. elokuuta 2018

Käytiin Taudinkuva-keikalla Helsingin Työtttömät ry:n Taiteiden yö -bileissä. Oli mukava keikka. Yleisö ymmärsi, tuli dialogia, niin ei ihan aina käy. Ei mulla muuta. Ja onnea päivänsankarille! (meinasi unhottua)

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Tein uuden ennätyksen: viisi päivää Facebookissa. Sitten se samanmielisyys ja muiden haukkuminen alkoi ahdistaa jo niin paljon, että tulin pois. Minun osallani se toki on sitä, että kaikki muut paitsi vasemmistolaiset ovat väärässä, vaikka jos siitä heille huomauttaa, niin alkaa puhe että kyllä, tiedetään... Ei se tietämiseltä vaikuta. Tuohan on rasismia, he suhtautuvat rasistisesti lähiöiden ja maaseudun väkeen. Minä en jaksa. Viisi päivää, oliko vuorokautta vallan. 120 tuntia hyvien ihmisten seurassa. Tällä kertaa eivät kupanneet minua kovin pahasti. Se siinä on, että noilla tyypeillä on toisinaan järkeä päässä, vaikkakin vähän, ja hieman lukeneisuutta ja on rasittavaa, kun heidän kanssaan ei voi olla kun he ovat kuitenkin fasisteja. Onneksi olen löytänyt blogimaailmasta rauhan paikan, jonka sijaintia en todellakaan kerro kenellekään. Nyt se nousee taas.

torstai 16. elokuuta 2018

1001 Albums You Must Hear Before You Die -kirjan albumi 145 / 1001 menossa ja se on Metallican S&M.
Muistan saaneeni tämän joululahjaksi silloin aikoinaan ja kyllä se silloin hyvältä kuulosti, vaikkei erinomaiselta. Onhan nuo soundit valjut. Ja liikaa paskabiisejä. Eikä YHTÄÄN biisiä debyytiltä. Eikä debyyttiä ole kirjassa. Naurettavaa.
Hyvä kirja tuo on, mutta vähän kummallista, että David Bowieta on noin 9 levyllistä, yli kahta levyä ei olisi tarvinnut olla keneltäkään. En kuuntele näitä albumeja missään järjestyksessä paitsi jos tuntuu siltä.
Nyt kulussa No Leaf Clover, uusi biisi, ja hyvä biisi onkin. Mutta sitten tulee aivan hirveä Hero Of The Day, jonka esittäminen pitäisi lailla kieltää. Miksi Metallica mokasi? Luullakseni syynä oli se, että Cliff Burton kuoli ja Hetfieldin kantriminä pääsi esiin.
22-Pistepirkko olisi sopinut kirjaan, nyt on vain Hanoi Rocksin Back To Mystery City suomalaisia edustamassa, mutta hyvä näinkin. Ollaan nyt ihan rehellisiä ja myönnetään että 22-Pistepirkko on populaarimusiikillisesti parasta mitä tämä äpäräkansa on saanut englanninkielisesti aikaan.
Nyt sain tietää Nuoresta Voimasta, miten kävi Marja Kyllöselle. Hän epäonnistui ja häpeää sitä yhä. Mielestäni hän ei ole yhtään epäonnistunut, mutta ymmärrän että hävettää. Miksei täällä enää osata hävetä?
Käytiin Lemminkäisen temppelin sisäänkäynnillä, molskittiin vähän vedessä. Ja taidehetken jälkeen siinä tiellä kun oltiin niin joku kaveri tulee rullasuksilla tasatyöntöä ja menee ohi kohti sivistystä. Joukostamme yksi kysyi: "Väsyttääkö." Vastaus: "Ei."