Istun jonkin sekavan kauppakeskuksen kahvilassa odottamassa syömistä, kun mietin, että David Lynch on kuollut. Ei hyvä ei. Onneksi sentään lähdin aamukasilta tienpäälle, ei tätä muuten kestäisi. Toisaalta en ymmärrä kuolemaa kuin etäisesti. Jo lapsena traumatisoiduin kuolemista niin pahasti, etten osaa käsitellä menetyksiä. Silti jotenkin etäisesti ahdistaa/ masentaa.
(17.1.2025)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti