Sivut

maanantai 23. tammikuuta 2012

Tarkennan näkemystäni vihasta ja inhosta. Tunnen näitä tunteita jatkuvasti, samoin kuin monia muitakin tunteita, sellaisia "positiivisiakin". Voin esimerkiksi sanoa rakastavani Hannu Helinin runoteosta Maailman sivu tai Marcel Proustin tuotantoa, kaikkea mitä siitä olen lukenut eli suomennoksia. Mitä tulee tämmöisiin inhoihin ja vihoihin niin olen saanut kuulla, että ne ovat liian rankkoja ilmauksia. Siis, joko niitä ei pidä käyttää vaikka niin tunteekin tai sellaisia tuntemuksia ei ole. Edellinen vaihtoehto on valehtelua ja jälkimmäinen laimeaa elämää. Jos en vihaa, miten voin rakastaa? Saattaa käydä etten enää tunne mitään, ainakaan kunnolla. Pyrin välttämään sellaista. Luullakseni aikakausi, mitä kärsimme, on varsin tunteeton aikakausi. Tunteita pelätään. Silti ei tämä mikään järjen aikakausi ole, eikä edes vaiston, tämä on laimea aikakausi. Kun oli valistusfilosofit, nyt taitaa olla laimeusfilosofit. Mainittakoon alhaisolle, jolle ei olisi pitänyt antaa äänioikeutta, että järki, tunne ja vaisto eivät ole vastakohtia paitsi kuvaannollisesti, tarkastelukulmina ja selventävinä jaoitteluina.

Katsoimme eilen niitä vaalijuttuja. Vierustoverini vertasi Tavastian menoa ja meininkiä tiettyihin 1930-luvun virtauksiin. Häntä täydensi eräs, joka muistutti, etteivät ne kokoomuksen kannattajatkaan kovin leppoisilta vaikuttaneet, nyrkit sielläkin heiluivat. Se on totta. Nämä ovat tosiasioita. Kuitenkin tämä Soini sanoi, että Haavisto on kannattajiaan fiksumpi. Se ei vielä kerro mitään, mutta luullakseni Haavisto on kannattajiaan erittäin paljon fiksumpi. Mietin, että äänestäisinkö toisella kierroksella protestina Haavistoa, sen tähden, että saataisiin homo linnaan (tai kaksi), mutta ei se oikein perusteeksi riitä. Enkä tahdo olla tekemisissä koohojen kanssa, näiden kannabiksen vapauttajien.

Odotin vaalilähetyksessä, että Leevi Lehtoa olisi haastateltu, mutta ilmeisesti hän ei antanut haastatteluja kun en nähnyt tuota iloista pärstää mikin vierellä. Lehden mukaan hänen Ulysses-käännöksessään on 4 500 viitettä. Kai se on luettava. En viitsi vertailla Saarikosken käännökseen.

Millainen mahtaa olla syksyllä saapuva Jaakko Yli-Juonikkaan laaja romaani? ja valmistuuko täksi vuodeksi käännös Gravity's Rainbowsta? Näitä mietin.

Ei kommentteja: