Kun Rousseau luki Tunnustuksiaan ihmisille, ihmiset olivat vaivaantuneita, samoin kävi Wittgensteinin vuosina 1936-1937 ja varmaan Tolstoilla ja monilla muilla oli sama vaivaantuneisuuden aura ympärillään. Se on todenpuhujan kohtalo tässä maailmassa. Ja ihmisten kohtalo, vaivaantuneisuus, on heille aivan oikein, mutta he voivat parantua ja ryhtyä rehellisiksi. Heillä on jo esimerkki: todenpuhuja.