Pornografia on markkinayhteiskunnan keskeisimpiä hämäysvälineitä. Katsokaa, tuolla näkyy! Ja ihmiset katsovat, eivätkä näe mitä heille paraikaa ollaan tekemässä. Pornografian keskeisluonne on peittävyys, eikä se paljasta mitään. Tämän pitäisi olla jo kaikille selvää, näkyvää, paljastettua, mutta hämmästyttävästi yhä olen kuullut juttua siitä, miten pornografia paljastaa, näyttää, vaikkei ole mitään näkyvissä.

Itse asiassa olisi syytä puhua pornografiayhteiskunnasta, eikä markkinayhteiskunnasta, kapitalistisesta yhteiskunnasta tai mistä tahansa muusta yhteiskunnasta, sillä puhuttaessa pornografisesta yhteiskunnasta osutaan ytimeen, mitä tahdotaan tekohäveliäästi peitellä samalla lailla kuin piika aamulla aitassa naapurin nuoren isännän lähdettyä katsoo kattoon ja yrittää unohtaa viimeisten tuntien tapahtumat, vaikka nuo viimeiset tunnit olivat vasta alkusoittoa tulevaan tragediaan, joka on jo kovaa vauhtia käynnissä.

Lueskelin yöllä Juri Joensuun väitöskirjaa, missä mainittiin nimeämisestä, että nimeäminen tuo lisävalaistusta ja uutta näkökulmaa jo olemassa oleviin asioihin. Kyseessä ollut nimeäminen oli ergodisuus ja nyt minä nimesin pornografisen yhteiskunnan.