En edes ymmärrä miksi tätä kirjoitan, olen niin kyllästynyt sanoihin.

Semmosta että, kun tulee seuraamispyyntöjä niin vahingossa alan seurata pyytäjää, mutten toimi pyynnön suhteen mitenkään. Se on siis vahinko, etten hyväksy pyyntöä, paitsi ehkä joskus myöhemmin kun älyän. Kerrankin toimin vahingossa kusipäisesti enkä tarkoituksella, kuten yleensä. Tahdon tätä korostaa.

Toisaalta kirjallisella alalla tuollainenkin kusipäisyys on tyypillistä. Nythän ne taas itkevät leikkauksia, vaikka hullu täytyy olla, jos tällaiselle ilkeälle ja tyhmälle porukalle tahtoo rahaa antaa senttiäkään. Se Nylenhän toki kirjoitti asiasta jo pamfletinkin, elämmehän huomiotaloudessa ja jengi tahtoo siitä pyhimyksen. Tosin siinä on vähimmäisvaatimuksena kuoleminen, mutta ei kai sekään niin tarkkaa nykyään ole. Hyvä tavaton, miten pitkään tätäkin pelleilyä tarvitsee vielä katsoa. Moottoripyörä ajoi ohi ja peippo hiljeni, sen etunimi on Jevgeni.

Kirjoitin tästä jo muutamaan juoksuryhmään ja kerron nyt yleisestikin, koska asia on vakava.

Äsken vaimoni viesti autosta, että hän lähtee nyt kokouksesta kotiin. Vastasin, että sepä mukavaa. Hän kommentoi viestiäni sydämellä. Sitten kerroin, miten pitkän matkan olin tänään juossut, miten lenkki kulki ja mainitsin myös keskisykkeen, kadenssin, keskivauhdin, nousumetrit ja muun datan. Tähän viestiini tuli ilmoitus "toimitettu" eli vastaanottaja ei ollut nähnyt viestiäni.

Meidät on kuitenkin oikein kirkossa vihitty, joten luulisi toisen osapuolen olevan kiinnostunut toisen eli minun juoksulenkistä. Näin ei kuitenkaan ole. Mitä tehdä? Kokouskin oli jokin peruskokous, niitähän on käytännössä päivittäin, joten ihmetellä täytyy, ettei päivän juoksulenkkini kiinnosta.

No, eipä tullut valtion taiteilija-apurahaa tälläkään kertaa. Olen saanut henkilökohtaisen apurahan viimeksi YLI KOLME VUOTTA SITTEN. Selo-projektia varten sain tonnin (!). Olin menossa nukkumaan, kun olin tässä tehnyt ilmaistyötä tunnin tai pari, ja huomasin, että jaahah, päätös on tullut. Kiva. Katsoin lautakunnan tms. kokoonpanon keväällä ja siellähän on enintään kakkosluokan kykyjä "päättämässä", niitä, joilla ei oikein oma tuotanto kasva, joten kyllähän tämän ymmärtää.

Mutta ei tämäkään maailmaani kaada, enpähän vain tee niitä töitä, joihin rahoitusta hain. Teen tätä ilmaistyötä, lipogrammiteosta, jos sitäkään. Noin niin kuin yleisesti: haistakaa vittu. PS: toivon, ettei tähän kommentoida, mutta eiköhän tuohon joku tollo tule avautumaan, tulee muutama nimi mieleen. Ei niille voi mitään.

Lipogrammiteos se on, ei -romaani, ehkä se on lipogrammirunoelma. Korona-aikaan tälle sain rahoitusta, koska koronatuet koskivat minuakin vaikkei siinä ollut mitään tolkkua, ja sain kirjastorahankin ja vielä jonkun. Huh-huh! Yli kymppitonni! Mitään pidempiaikaista ei tietenkään, muutenhan se voisi luulla, että sitä arvostetaan. No, tämä ei-arvostavuus on kuulkaas ihan molemminpuolista. Kirjallisella alalla en hieman liioitellen pidä kenestäkään, mutta liioittelin vain hieman.

Toisaalta on mielenkiintoista, että suositusteni perusteella tai niistä huolimatta ihmiset ovat saaneet rahaa. Kun työvoimaviranomainen soittaa torstaina puolilta päivin, sanon, että olen työllistänyt toisia, jonka hän tulkitsee niin, että olen työssä johtavassa asemassa eväten minulta työttömyyyskorvauksen ja perii jo annetut eurot takaisin. En edes ihmettelisi, jos näin kävisi. Aion sanoa tästä asiasta. Toinen jos: jos elämäni olisi apurahoista kiinni, olisin hirvittävissä ongelmissa. Nyt olen vain perheemme riippakivenä ja kirjailijana, jota ei arvosteta lainkaan.

Soisin, että rahvas ei lukisi. Tai no, eiväthän ne lue oikeaa kirjallisuutta, mutta sanovat lukevansa, kun lukevat "dekkareita". Se on kamalaa. Sitten ovat "äänikirjat", voi laupias taivas. Baudelaire voivotteli, kun täytyy elää 1800-luvulla, nauran katkerasti kun luen tämän kohdan Baudelairelta, jonka aikamme toki on jo raiskannut. Useampaan kertaan. Se eräskin. Alan vähitellen lämmitä kuolemantuomiolle.

Määpä sain 2000 euron apurahan Kirjailijaliitolta. Eka yli kolmeen vuoteen. Toki se on pienin mahdollinen, 4000 ja 8000 euroa kuuluu aivan muille tyypeille. Kyllä on kiitollinen olo.

Luin myös jäsenkyselyn tulokset, sen mukaan kaikki on aivan vitun hyvin, mitä nyt joku vähän on nillittänyt eksklusiivisuudesta ja pääkaupunkikeskeisyydestä, mutta ainahan ilonpilaajia on. Kaikki on siis loistavasti, hajaantukaa. Tulee ihan Trump mieleen, mutta ehkä olen vain kateellinen (mistä? siitä etten ole aivan täysi huora?). FU! Mä en oo teidän kaveri, pitäkää se mielessä, nilkit. En milloinkaan.

Apurahahaussa tein taktisen vedon: en hakenut sitä runoilijarahaa ollenkaan, vain yleistä, koska jos olisin hakenut molempia, raadin älypäät olisivat ensin siirtäneet minut runopuolelle ja sieltä raakanneet pois kokonaan ja jos jollain ilveellä olisin saanut fyrkat, olisi se ollut tuo sama kaksi tonnia.