Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Soisin, että rahvas ei lukisi. Tai no, eiväthän ne lue oikeaa kirjallisuutta, mutta sanovat lukevansa, kun lukevat "dekkareita". Se on kamalaa. Sitten ovat "äänikirjat", voi laupias taivas. Baudelaire voivotteli, kun täytyy elää 1800-luvulla, nauran katkerasti kun luen tämän kohdan Baudelairelta, jonka aikamme toki on jo raiskannut. Useampaan kertaan. Se eräskin. Alan vähitellen lämmitä kuolemantuomiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti