Semmosta että, kun tulee seuraamispyyntöjä niin vahingossa alan seurata pyytäjää, mutten toimi pyynnön suhteen mitenkään. Se on siis vahinko, etten hyväksy pyyntöä, paitsi ehkä joskus myöhemmin kun älyän. Kerrankin toimin vahingossa kusipäisesti enkä tarkoituksella, kuten yleensä. Tahdon tätä korostaa.

Toisaalta kirjallisella alalla tuollainenkin kusipäisyys on tyypillistä. Nythän ne taas itkevät leikkauksia, vaikka hullu täytyy olla, jos tällaiselle ilkeälle ja tyhmälle porukalle tahtoo rahaa antaa senttiäkään. Se Nylenhän toki kirjoitti asiasta jo pamfletinkin, elämmehän huomiotaloudessa ja jengi tahtoo siitä pyhimyksen. Tosin siinä on vähimmäisvaatimuksena kuoleminen, mutta ei kai sekään niin tarkkaa nykyään ole. Hyvä tavaton, miten pitkään tätäkin pelleilyä tarvitsee vielä katsoa. Moottoripyörä ajoi ohi ja peippo hiljeni, sen etunimi on Jevgeni.