Lukekaa TÄTÄ, tollot. Minä menen tekemään Amokia.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Amok. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Amok. Näytä kaikki tekstit
perjantai 11. toukokuuta 2018
keskiviikko 9. toukokuuta 2018
"Olen minäkin pianoa soitellut"
Silloin kun vielä kirjoitin, ennen marraskuuta 2016, elämä oli erilaista. Nykyisin istun vain ja toivon että aika kuluisi. Puolitoista vuotta. Se on enemmän kuin seitsemäntoista päivää. Minä en ole ihan varma, mikä päivä se oli, oliko ihan marraskuun ensimmäinen, se oli maanantai vai oliko jo tiistain puolella. Sen jälkeen on ollut tällaista päivästä toiseen. Luullakseni tätä on vielä parikymmentä vuotta ennen kuin loppuu.
Se on "kuvaavaa" etten tiedä tarkkaa päivämäärää enkä sitä tarkista, vaikka se olisi helposti tarkistettavissa. Se on se päivä, kun he voittivat minut, nämä kirjalliset huorat. Luulin, etten tuupertuisi, mutta niin pääsi käymään, se oli yllätys, kuvittelin että olisin ollut vahvempi. Noin neljäs lyönti päätti ottelun, joka alkoi syksyllä 2010.
Sen jälkeen tämä on ollut odottelua, kuoleman odottelua. Minulla ei enää ole mitään "ammatillista" jäljellä. Minä vain odotan elämän päättymistä. Toki vituttaa, että ratkaisevan iskun pääsi antamaan semmoinen ihmismitättömyys kuin Jyrki Vainonen, mutta ehkä sekin on kuvaavaa, surkea kehien kiertolainen, mätisäkki, tyrmäsi minut. Jo hiljeni paskapää.
Olen yksi mitättömimmistä ja kerron mitättömyyteni kaikille. Olin ulkona ja näin oikean kirjailijan, joka on ottanut etäisyyttä, mutten kirjoita "myös ottanut etäisyyttä", sillä minulla ei ole mitään mistä ottaa etäisyyttä. Hän on. Minä en ole.
Suvi "alkaa tekemään" Oinonen: "Olen minäkin pianoa soitellut":
Se on "kuvaavaa" etten tiedä tarkkaa päivämäärää enkä sitä tarkista, vaikka se olisi helposti tarkistettavissa. Se on se päivä, kun he voittivat minut, nämä kirjalliset huorat. Luulin, etten tuupertuisi, mutta niin pääsi käymään, se oli yllätys, kuvittelin että olisin ollut vahvempi. Noin neljäs lyönti päätti ottelun, joka alkoi syksyllä 2010.
Sen jälkeen tämä on ollut odottelua, kuoleman odottelua. Minulla ei enää ole mitään "ammatillista" jäljellä. Minä vain odotan elämän päättymistä. Toki vituttaa, että ratkaisevan iskun pääsi antamaan semmoinen ihmismitättömyys kuin Jyrki Vainonen, mutta ehkä sekin on kuvaavaa, surkea kehien kiertolainen, mätisäkki, tyrmäsi minut. Jo hiljeni paskapää.
Olen yksi mitättömimmistä ja kerron mitättömyyteni kaikille. Olin ulkona ja näin oikean kirjailijan, joka on ottanut etäisyyttä, mutten kirjoita "myös ottanut etäisyyttä", sillä minulla ei ole mitään mistä ottaa etäisyyttä. Hän on. Minä en ole.
Suvi "alkaa tekemään" Oinonen: "Olen minäkin pianoa soitellut":
Kun vapaille taiteilijoille, kuten kuvataiteilijoille ja kirjailijoille, esitettiin parannuksia eläketurvaan, mietti virkamies ääneen, miten mahdottoman vaikea asiaa olisi järjestää ”kun voisi käydä niin, että hänkin alkaa piirtelemään ja sitten olisi oikeutettu tähän erityiseen eläketurvaan”.
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Kirjoitin talvella vai oliko alkukeväästä aika hätääntyneen viestin ystävälleni ja hän vastasi seitsemäntoista (17) päivää myöhemmin. Ihmettelin sitä, vaikka minun olisi pitänyt muistaa, että hän itse kertoi minulle, ettei minua huomaa. Ylipäänsä täällä voi sanoa ja tehdä ihan mitä tahansa eikä seurauksia ole, tule. Toki tiedän, olen aina tiennyt, etteivät ihmiset välitä toisistaan paitsi jos tarvitsevat toista ihmistä, silti sitä naiivisti yhä yllättyy.
Olen kuunnellut varmaan 50 kertaa Nine Inch Nailsin Hurtin, tein siitä semmoisen suomenkielisen sanoitusvastineenkin, jonka oikeastaan voisin panna tähän. Lähetin sen sävellettäväksi ja toivottavasti muistin korostaa, että biisistä on tultava negatiivisia tuntemuksia aiheuttava.
hyvästi
en muista sanoja
kirjoitin yöllä
kattoon
selälläni taivaan
suuntaan kävelin
tosin menen
helvettiin
tänä iltana sanat
toteutuivat
tililtä hinta
veloitettiin
ja valitettavasti
tahdon
ruuhkametron alle
loppuu sairaus
tai en minä tiedä
jatkuu kosto
sinunkin tuskassasi
senkin hymypoika
tahdon kuolla vain
kuolla tahdon jo kuolla
toivottavasti
sairastutte syöpään
hyvästi sanon
ruuhkametron edessä
alla olen jo hiljaa
tahdon kuolla vain
kuolla tahdon jo kuolla
älkää kuolko
aivan vielä
saan olla hetken
ilman teitä
tahdon kuolla vain
kuolla tahdon jo kuolla
menkää vaikka
mielenosoitukseen
ja sanokaa
ironiseksi sanoitukseksi
tahdon kuolla vain
kuolla tahdon jo kuolla
Myönnän, etten tiedä miten selviän. On sitä hankalaa ollut ennenkin. Seitsemäntoista päivää, miettikää.
perjantai 4. toukokuuta 2018
Kulttuurihuorista eli voittajat voittavat lisää
Yritin lähettää palautetta Nuoren Voiman Liittoon siitä että heillä ei mikään muutu, heilläkään, mutta heidän tunnetusti huonoilla nettisivuillaan ei palautetta voi antaa, sen sijaan palautesivu tuottaa tällaisen ilmoituksen:
Heidän uutiskirjeensä merkitsin jo roskapostiksi, minä en enää jaksa lukea kerta toisensa jälkeen samojen nimien viimeaikaisista menestyksistä ja mitä kunniaa heille satelee. Heille satelee vielä nyrkkiä. Tahtoisin myös erota koko paskasta, mutta se lienee mahdotonta. Liityin aikoinaan säälistä, mutta minulta ei enää sääliä liikene, ei etenkään näille kulttuurihuorille, jotka ovat joka liitossa, yhdistyksessä, seurassa, osuuskunnassa ja varmaan prätkäjengissäkin.
Typeryksenä luulin, että jokin muuttuisi. Vittu että olen naurettava.
Ed. Tästä ei ole tietenkään muuta seurausta kuin se, että mikään ei muutu. En ole ainoa, joka on tätä mieltä, mutta etten vain olisi ainoa joka sen sanoo. Ja selityksenä on, että ei yksin voi. Selittäkää kusipäät.
Heidän uutiskirjeensä merkitsin jo roskapostiksi, minä en enää jaksa lukea kerta toisensa jälkeen samojen nimien viimeaikaisista menestyksistä ja mitä kunniaa heille satelee. Heille satelee vielä nyrkkiä. Tahtoisin myös erota koko paskasta, mutta se lienee mahdotonta. Liityin aikoinaan säälistä, mutta minulta ei enää sääliä liikene, ei etenkään näille kulttuurihuorille, jotka ovat joka liitossa, yhdistyksessä, seurassa, osuuskunnassa ja varmaan prätkäjengissäkin.
Typeryksenä luulin, että jokin muuttuisi. Vittu että olen naurettava.
Ed. Tästä ei ole tietenkään muuta seurausta kuin se, että mikään ei muutu. En ole ainoa, joka on tätä mieltä, mutta etten vain olisi ainoa joka sen sanoo. Ja selityksenä on, että ei yksin voi. Selittäkää kusipäät.
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
katkeria sanoja
Luulin oikeasti, että nämä paskapäät ovat edes jotenkin kunniallisia, mutta eiväthän he ole. He voivat kiusata ihmistä ja tekevät sen mielellään. Eikä jälkeä jää siitä, mistä käsky on käynyt, kuka on esittänyt että vittuillaanpa suurisuulle.
Se on ihan sama, millainen ihminen on, on vaikka monimurhaaja, kun kriteerit täyttyvät. Mutta tätä he eivät ymmärrä, paitsi että melko varmasti ymmärtävät, mutta toimivat kuitenkin niin kuin toimivat.
- - Ei siitä paskasta ollut edes siihen. Sen sijaan minä olin seuraavana päivänä poliklinikalla ja lääkäri olisi ottanut minut mielisairaalaan, mutta tahdoin kuitenkin olla kotona.
Siinä vähän miettimistä kaikille näille vitun nilkeille, joille en anna milloinkaan anteeksi heidän tekojaan, sillä olen heikko ihminen.
- -
Enkä tule milloinkaan antamaan anteeksi sitä, että ihmiset eivät nouse vastustamaan pahaa, koska eivät halua itselleen hankaluuksia. Minä menen Helvettiin, koska en anna anteeksi, joten tulen viettämään ikuisuuteni näiden kusipäiden kanssa.
- -
Enkä tule milloinkaan antamaan anteeksi sitä, että ihmiset eivät nouse vastustamaan pahaa, koska eivät halua itselleen hankaluuksia. Minä menen Helvettiin, koska en anna anteeksi, joten tulen viettämään ikuisuuteni näiden kusipäiden kanssa.
On siis näytetty toteen, että heidän toimintansa voi viedä ihmisiä siihen tilaan, että ihmiset voivat joutua mielisairaalaan.
- - niin he tulevat ja menevät miten sattuu, heillä näyttää olevan jotenkin oma aikataulunsa eivätkä he välitä muista ihmisistä tuon taivaallista. Se on niin sanotusti hämmentävää. - - poikien miessovinismi inhottaa muutamia ja - - ongelmat ovat vähän toisessa suunnassa. - - mukaan hän ei puutu - - toimintaan, koska siellä käytetään itkua aseena. Hän ilmeisesti tarkoitti - -, tai en minä tiedä itkeskelevätkö - - urheat miehet. Mitä tulee itkemiseen, minä olen niin sairas etten kykene itkemään.
Minua inhottaa sekin, että - - Siis ihminen, joka - - moitti hallitusta, vaikka itse toimii kuin hallitus. Lisäksi hän oli - - suojelijana.
- -
Aion silti hakea ensi keväänä - -, vaikka sen saaminen tämän päivitykseni jälkeen on erittäin epätodennäköistä, kun tämä nykysolidaarisuuskin on mitä on. On muuten hauskaa, kun tietää kaikenlaista, kun on "vuotajia". - - sanoivat - - hulluksi, kun kukaan - - ei päässyt toissa vuonna ehdolle - -. No, onneksi tuli se - -.
- -
Aion silti hakea ensi keväänä - -, vaikka sen saaminen tämän päivitykseni jälkeen on erittäin epätodennäköistä, kun tämä nykysolidaarisuuskin on mitä on. On muuten hauskaa, kun tietää kaikenlaista, kun on "vuotajia". - - sanoivat - - hulluksi, kun kukaan - - ei päässyt toissa vuonna ehdolle - -. No, onneksi tuli se - -.
Hyvää uutta vuotta kaikille, ehkä teistä muutamasta päästään ensi vuonna eroon! Sitä minä totisesti toivon.
lauantai 17. joulukuuta 2016
Maisteri X.Y.Z.:n murheet
Ehkä tosiaan pitäisi kirjoittaa kirja Suursiivous sikalassa. Muistelmia kuolleista sieluista. Kun tässä nyt ollaan epäonnistuttu kaikessa niin voisi ottaa muutaman muunkin tänne epäonnistumisen maisemaan. Pidetään puheita. Kerrotaan huolestuneisuudesta. Se on täyttä paskaa kaikki. Todellisuus on aivan toinen. Näiden ihmisten ei pidä itkeä Sipilästä, koska he ovat samaa tasoa. Lähetin toissapäivänä kuumehoureissani sähköpostia kirjallisvaikuttaja X.Y.Z.:lle, että hän ei sitten tästämisin anna julkilausumia milloin mistäkin kuvitellusta kansanmurhasta tai siitä miten milloin mikäkin on maailmassa pielessä vaikka nimenomaan hän on se mikä on maailmassa pielessä, hänenkaltaisensa, sillä hän ei kuitenkaan halua että kerron kaikelle kansalle mikä hän ns. oikeasti ns. on, tai lähinnä "on". Hän pani erään palvelijansa vastaamaan minulle, että asia on ymmärretty. Tietenkin hän unohtaa ymmärtämisensä. En minä näiden kanssa rauhaan pääse, kun ei minulla ole haluakaan ja he vaativat kuuliaisuutta, jossa minä en ole juuri menestynyt. Canti di Assisi on valmis, teen siihen vielä yhden merkinnän ja lisäksi on tarkistettava pitkä palindromi. Vituttaa palindromit. Vituttaa sananeliöt. Vituttaa anagrammit. Ehkä minä vielä tunnisteet näille panen. Minulle on sanottu, että ennen kirjoitin paremmin, mikä on totta, sillä nykyään minä tunnen ja sitä kautta pelkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
