Aavistuksen tai vähemmän enemmän kummastuttaa, että Salò Romanon tapaukset alkaa kuvauksella ruotsalaisesta yleisestä WC:stä, mutta näin on. Kirja ei enää mitenkään liity Canti di Assisiin, vaikka kirjassa Assisissa käydäänkin. Päähenkilö näki auton ikkunasta huoria, jotka esitteli runossa:

- -

sanoisin vuoria oleellisiksi elementeiksi
ja yllämme kemikaalivanojen risteys
2 0 4 incroci
mais non spazzo disponibile
controllo elettronico della velocità
vuoret idässä ja sanarunouden
maa assitalia e rallentare
saavumme vuorten väliin molti
lupi a strada statale
en taida taivuttaa prodotti
tipici polizia stradale a
destra parcheggio comunale c'est
spoleto etelään kerääntyy paska
rakastan umbriaa napoliin en
saa mennä yksi joudun
ryöstetyksi väärin käsityksellä olen
nähnyt tarpeeksi elämäni verran
yövyn rapallossa turhaan muistelen
sanarunoa siitä tien varresta
lisäksi sassi d'assisi etsikää
luottamuksella valehtelen muulloin ja
palasport serie di curve
pericolose vesirajan jälkeen lumiraja
kuiva uoma autofficina alberi
sporgenti in banchina kusin
monte subasiolla due centi
metri a vetta salò
romano synkkä paikka alkaa
leikki menee mutta menköön
yksinpuheluksi ostan paskaharjan lahjaksi
säätiölle luen la repubblicaa
mustaan säkeen osan tummaan
sineen vain yksi minulla
sen mukana kaikki vitutus
koottujeni nimi kuin väritön
paperi ja kannessa kuollut
vanhenen kutsumme sitä elämäksi
jonota äijä koppiin kusemaan
istunnon jälkeen avuton katse
hyvin meni oppi perille
kaikkia välilaskuja ei kaipaa
maksan tiskillä resideeraan pöydässä
lentokoneessa kusen housuun ja
käyn vessassa runkkaamassa tuloksetta
väliajat luen vaikka maldororin
lauluja ääneen minä vihaan
ihmiskuntaa tällä kertaa erityisesti
salò romanoa huudan piazzettalla
yksin il ducea esiin
en oppinut rakastamaan canti
di salò romano raskas matka Assisiin

- -

En ole käynyt moneen päivään ulkona.

Oikeastaan pitäisi kirjoittaa kirja Salò Romanon tapaukset. Päiväkirja ajalta, kun minut yritettiin tappaa tai onhan sellainen jo, julkaistuna, muutamat ovat sen nähneet. Kirja kertoo siitä, kun fasistit yrittivät tappaa minut Roomasta pohjoiseen, vaikken ole varma olivatko he fasisteja vai kommunisteja. Kirja tuskin tulee milloinkaan saamaan ISBN-koodia, koska kirjassa paljastuu muutamia hirvittäviä asioita kuten suomalais-italialainen fasistinen (tai kommunistinen) yhteydenpito. Minä en jättänyt todisteita olostani Salò Romanossa jälkeeni, olin sen suhteen, todisteiden jättämisen suhteen, hyvin tarkkana. Päiväkirja on hirvittävä dokumentti. Luullakseni yhteydenpitoon liittyy myös eräs tunnettu kirjallinen politikoija, joka yhä kuuluu Europäische Schriftsteller-Vereinigungiin, vaikka liitto lakkautettiin jo vuonna 1945.

Salò Romanon tapaukset. Päiväkirja ajalta, kun minut yritettiin tappaa, 120 sivua, olemassaolo epävarma.

Maisteri X.Y.Z.:n murheet

Ehkä tosiaan pitäisi kirjoittaa kirja Suursiivous sikalassa. Muistelmia kuolleista sieluista. Kun tässä nyt ollaan epäonnistuttu kaikessa niin voisi ottaa muutaman muunkin tänne epäonnistumisen maisemaan. Pidetään puheita. Kerrotaan huolestuneisuudesta. Se on täyttä paskaa kaikki. Todellisuus on aivan toinen. Näiden ihmisten ei pidä itkeä Sipilästä, koska he ovat samaa tasoa. Lähetin toissapäivänä kuumehoureissani sähköpostia kirjallisvaikuttaja X.Y.Z.:lle, että hän ei sitten tästämisin anna julkilausumia milloin mistäkin kuvitellusta kansanmurhasta tai siitä miten milloin mikäkin on maailmassa pielessä vaikka nimenomaan hän on se mikä on maailmassa pielessä, hänenkaltaisensa, sillä hän ei kuitenkaan halua että kerron kaikelle kansalle mikä hän ns. oikeasti ns. on, tai lähinnä "on". Hän pani erään palvelijansa vastaamaan minulle, että asia on ymmärretty. Tietenkin hän unohtaa ymmärtämisensä. En minä näiden kanssa rauhaan pääse, kun ei minulla ole haluakaan ja he vaativat kuuliaisuutta, jossa minä en ole juuri menestynyt. Canti di Assisi on valmis, teen siihen vielä yhden merkinnän ja lisäksi on tarkistettava pitkä palindromi. Vituttaa palindromit. Vituttaa sananeliöt. Vituttaa anagrammit. Ehkä minä vielä tunnisteet näille panen. Minulle on sanottu, että ennen kirjoitin paremmin, mikä on totta, sillä nykyään minä tunnen ja sitä kautta pelkään.

Kirjailija, jota ei olisi tarvinnut milloinkaan julkaista, näköjään tekee lähes päivittäisiä itsehakuja, selviää tilastoista. Ymmärrän, että historiallisen romaanin kirjoitustyössä tarvitsee hengähdystaukoja, ei sellaista voi kirjoittaa kerralla kovin pitkään.

Mitä tulee omiin tylsyyksiini, olen melko varma siitä, ettei Canti di Assisi ole vieläkään valmis. Viime yönä mietin sille laajennusta ja sitäkin mietin, että kirja voi levitä useampaan kirjaan, eli kannet eivät välttämättä ole rajoina. Samoissa kansissa voi olla osia useista kirjoista. Sitten on tämä "avantgardistis-menetelmällinen runoteokseni", joka näyttää levittäytyvän vähän kaikkialle eikä mihinkään. Kyllä sitä on Canti di Assisissa, Urstaatissa ja vähän muissakin kirjoissa, joita ei välttämättä edes julkaista juuri mainitsemillani nimillä, ne vain näyttäytyvät joidenkin kansien välissä kuten myös "avantgardistis-menetelmällinen runoteokseni", jos nyt muistin oikein kirjan nimen. Lukija / kokija voi ja voisi vähän haeskella teoksia, että missä niitä on, eräänä ideana oli että CdA ilmaantuisi lehdissä, julisteissa, blogeissa, kirjojen liitteinä, kirjojen osina ja niin edelleen. Siitä sitten kokoamaan. Joitakin kohtia CdA:sta olisi oikeastaan mahdoton löytää, spreijaus voimalan seinään, joka peitettiin nopeasti. Siitä liikkuu huhuja.

Tällaisia mahdollisuuksia historiallisen romaanin kirjoittajalla ei ole, ellei hän sitten ole Thomas Pynchon, joka kuvaa historiaa erittäin akkuraatisti. Nyt näyttää siltä, että CdA:han nivoutuu myös tusinaromaanieni sarja, joka puolestaan nivoutuu myös siihen sarjaan, jonka aloitti Sotaanlähtö, tuon sarjan nimi on Sielunhistorialliset muistelmat, johon kuuluva välisoitto Tuskien tiellä tunkeutuu CdA:han ja Tuskien tiellä puolestaan sisältää tusinaromaanit VII-XIII. Ilmeisesti CdA:han menevät tusinaromaanit IX ja X, jotka puolestaan muodostavat Tuskien tiellä -romaanin osiot III ja IV. Mielestäni kirjaan Tuskien tiellä. Välisoitto ei tule osioita III ja IV, siihen tulee osiot I, II, V, VI ja VII. Näillä näkymin. Voi Tuskien tiellä -romaani hajota lisääkin. Siinähän on se hauska juttu, ettei siinä ole yhtään A-kirjainta. Kuten kukaan ei ole älynnyt, Sotaanlähdön lopussa ei ole yhtään Ä-kirjainta, joten välisoittoon sopiikin sitten A:n puute. Olin pitkään harkinnut A:ttoman kirjan kirjoittamista, mutta vasta keskusteltuani Markku Eskelisen kanssa ryhdyin toimiin. Melko nopeasti kirjoitin reilut 30 000 sanaa, nyt tekstiä on koossa enemmän, ehkä 50 000 sanaa. Tuskien tiellä on siis lipogrammi. Palindromiteos minulla jo on (tosin teos ei ole yksi palindromi vaan monta), joten lipogrammi sopii tähän sarjaan. Sitten olisi anagrammiteos. Niitä löytyy CdA:sta, mutta anagrammiteosta yhä uupuu. Kaksi anagrammirunoa on myös teoksessa Pan kai luo sulla. Kyykansan runoja.

Urstaatia en ole tehnyt aikoihin. Sitä on olemassa noin 8 000 säettä. Teoksen poetiikka tai rakenneperiaate on yksinkertainen: säkeessä on neljä sanaa, säkeistössä neljä säettä, sivulla neljä säkeistöä. En tiedä miten kirjan käy. Sivuja on siis noin viidensadan verran. Viime yönä mietin, että laajennan CdA:ta kenties 658:aan sivuun saakka, jolloin Fibonaccia mukailevaan sivumääräsarjaani tulisi tyhjä tila kohtaan 250 sivua, joka oli varattu CdA:lle. Siihen sopisi Urstaat, kuten myös kohtaan 408 sivua.

ilonirunonurinoli, 66 sivua

on kirjoittanut runoja 92, sivua

Pan kai luo sulla. Kyykansan runoja, 158 sivua

Vielä on lähes kaksi kuukautta aikaa "luoda" Koneen rahoilla. Tai siis tehdä sitä avantgardistis-menetelmällistä teosta, joka on kieltämättä aivan kesken mutta olen ohjannut sen materiaalia vähän muuallekin. Kuten viime vuoden hakemuksessani esitin, pyrin kokonaistaiteelliseen työhön, joka ei rajoitu vain kirjaan. Olen edistynyt vuoden aikana ihan hyvin, toki olen vielä aivan ruohon juurten tasolla, mutta nousupyrkimys on vahva. Kartoitan kenttää yhä. Etsin ruohon juurten seasta apilan juurta, josta lähtee nelilehtinen kasvi!