Ehkä tosiaan pitäisi kirjoittaa kirja Suursiivous sikalassa. Muistelmia kuolleista sieluista. Kun tässä nyt ollaan epäonnistuttu kaikessa niin voisi ottaa muutaman muunkin tänne epäonnistumisen maisemaan. Pidetään puheita. Kerrotaan huolestuneisuudesta. Se on täyttä paskaa kaikki. Todellisuus on aivan toinen. Näiden ihmisten ei pidä itkeä Sipilästä, koska he ovat samaa tasoa. Lähetin toissapäivänä kuumehoureissani sähköpostia kirjallisvaikuttaja X.Y.Z.:lle, että hän ei sitten tästämisin anna julkilausumia milloin mistäkin kuvitellusta kansanmurhasta tai siitä miten milloin mikäkin on maailmassa pielessä vaikka nimenomaan hän on se mikä on maailmassa pielessä, hänenkaltaisensa, sillä hän ei kuitenkaan halua että kerron kaikelle kansalle mikä hän ns. oikeasti ns. on, tai lähinnä "on". Hän pani erään palvelijansa vastaamaan minulle, että asia on ymmärretty. Tietenkin hän unohtaa ymmärtämisensä. En minä näiden kanssa rauhaan pääse, kun ei minulla ole haluakaan ja he vaativat kuuliaisuutta, jossa minä en ole juuri menestynyt. Canti di Assisi on valmis, teen siihen vielä yhden merkinnän ja lisäksi on tarkistettava pitkä palindromi. Vituttaa palindromit. Vituttaa sananeliöt. Vituttaa anagrammit. Ehkä minä vielä tunnisteet näille panen. Minulle on sanottu, että ennen kirjoitin paremmin, mikä on totta, sillä nykyään minä tunnen ja sitä kautta pelkään.
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti