Kun tarpeeksi lyödään, ei enää hävetä lyödä takaisin. Yhtään. Kumma juttu.

Sitten alkaa tulla tällaista tekstiä:

On esilukija (jonka henkilöllisyyttä Tommi Parkko kieltäytyi minulle paljastamasta, vaikken sitä pyytänyt, tietenkään, se olisi törkeää, minulle anonymiteetti on itsestäänselvyys toisin kuin joillekin, en myöskään olettanut että Parkko olisi osallinen ratkaisussa, mitä en häneltä kysynyt mutta hän vastasi kuitenkin, ettei ollut ja olisi jäävännyt itsensä jos olisi tullut nimeni esiin, voi kiitos, tuo juuri lisää luottamusta että oikein korostetaan että vilunkia ei ole, ei ole ei ole ei ole), on johtokunta, on allekirjoittaja, kukaan ei siis ota vastuuta ja voidaan toimia ihan miten sattuu vittu huvittamaan. Olin hetken pahoillani siitä, että sanoin myyväni eräänkin huoraksi Venäjälle, mutta en minä ole pahoillani, minua ei kaduta yhtään.

Sitten alkoi tulla tuollaista tekstiä.

Noi on semmosia, että ne alittaa riman vaikka rima on urheilukentän varastossa, varaston ovi lukossa ja avain kenttätyöntekijän farkkujen taskussa pesukoneessa. Ne on syntyneet alittamaan rimaa.

Sitten alkoi tulla tuollaista tekstiä.

Luin kerran yleisönosastokirjoituksen, jossa joku kirjailija kertoi, ettei ole tullut hyväksytyksi kirjailijaliittoon, mutta onneksi paikallinen kirjailijayhdistys on auttanut. No, hän ei tainnut asua Helsingissä. Löytysköhän jotain Kurvin kirjailijoita, jos sinne... Kallion kirjailijat vähän liian merkittävä tälläselle harrastelijalle.


Sitten alkoi tulla tuollaista tekstiä.

Mulla on mustaa valkoisella, että kehittämisen varaa yhä on. Allekirjoittajana Adolf Eichm... ei kun Suvi Oinonen.

Sitten alkoi tulla tuollaista tekstiä.

Menneen maailman pikkurikollinen organisaatio.

Sitten alkoi tulla tuollaista tekstiä.