Tämän saa muualtakin tietoisesta verkosta, jälkimoderneista puutarhoista. Ise taisin ladata Gadsbyn juuri tuolta, kun oli kannet ja kaikki, se kirjanmuotoisuus.
Eilisellä selaamisella en huomannut, että Joensuun väitöskirjassa olisi mainittu kahdesta palindromiromaanista, joista olen maininnut joskus eli David Stephensin kirjasta Satire: Veritas ja Lawrence Levinen kirjasta Dr Awkward & Olson in Oslo. Stephensin romaanissa on 58 795 kirjainta ja Levinen romaanissa 31 954 sanaa. Näin kertoo Wikipedia en anglais.
Martin Moozin Trauerfreuart, 7 500 -sanainen palindromi. Moozin sivuilta löytyy paljon palindromiasiaa.
Muistan kun yli kymmenen vuotta sitten olin kuudesluokkalaisten sijaisena ja täytin tyhjää aikaa kirjoittamalla liitutaululle muutaman palindromin ja eräs luokan älykkäimmistä tytöistä kysyi: "Mitä järkee tossa on?" En osannut vastata. Kenties olisin voinut vastata, että palindromit sanaristikoiden, matemaattisten laskutehtävien ynnä muiden sellaisten kanssa ehkäisevät Alzheimerin tautia, ja vastaukseni olisikin ollut järkevä, tuotannollinen ja taloudellinen, joten oli hyvä etten sitä sanonut vaan siirryin muihin aiheisiin.
Eli jo kuudesluokkalaiset voivat olla pilalla, eivät enää näe kauneutta. Sen tästä opin. Se järki siinä oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti