Neuromaani sivulla 196. Aika tavalla tulee merkintöjä sivunlaitaan, harvemmin kuitenkin sivun keskemmälle osiolle. Tuli mieleen, miten joku kirjoitti Joycelle Finnegans Waken julkistuttua, tähän tapaan: "Omistan kirjallesi lomalla muutaman päivän." Jäi mieleen.

En millään voi kuvitella, että tänä vuonna mikään romaani olisi parempi kuin Neuromaani, eli Finlandia-palkinnon voisi jo jakaa.

Tässä on nyt sitten ergodinen kirja, avantgardistinen ja mitä kaikkea.

Yritän lukea tarkasti (eikö se ole kriitikon velvollisuus ja muutenkin?). Luen, niin kuin näköjään muutkin, ensimmäisellä kerralla lineaarisesti, mutta kiehtovat nuo hyppäysmahdollisuudet. Neuromaanin parissa tosiaan menee aikaa.

Yhden moitteellisen asian kuitenkin sanon. Tarkoitan, että pitääkö k.o. kirjan parissa liikuskelevien puhella tähän tapaan:

"Muuten olen sitä mieltä, että Matti Mäkelä, joka ei ole milloinkaan meritoitunut muodoltaan ja sisällöltään kunnianhimoisten romaanien lukijana, voisi vaikka juoda pullollisen metanolia ja siirtyä kuvataiteen puolelle arvioimaan Mustaa neliötä." Lähde

Kysyn hyvällä. Tuolla puhetavalla ihmiset lähinnä alkavat karttaa kirjaa. Olen itse sortunut samaan, kun kirjoitin Hans Selosta artikkelin kirjaan, joka taitaa joskus ilmestyä. Digitaalisessa avaruudessa taas viitataan siihen, että Kai Laitinen voi mennä hautaan huonona kirjallisuushistoriankirjoittajana. Tuolla lailla ei edistetä asiaa.

Eli samanlaista tyyliä on niin kokeellisen proosan kuin kokeellisen runoudenkin parissa. Ei ihme, että kartellaan.