Lueskelin verkoitse Juri Joensuun väitöskirjaa Menetelmät, kokeet, koneet. Proseduraalisuus poetiikassa, kirjallisuushistoriassa ja suomalaisessa kokeellisessa kirjallisuudessa. Saatan joku päivä lainata kirjan kirjastosta. Hyvin mielenkiintoinen kirja. Sellainen osui silmään, että (tämä nyt on ainakin Perecillä ja Matthewsillä) kaikkea ei kerrota, että mitä teoksesta löytyy, että mitä jippoja sinne on tungettu ja mihin ja millä tavalla. Tämä on kiehtovaa. Viime aikoina olen itse harrastellut lipogrammeja mutta laja palindromini on edelleen kesken. Vuoden päästä se on valmis. Haaveeni on ettei kukaan huomaisi palindromia palindromiksi. Lipogrammeja nämä nyt eivät löydä (tosin ei niitä osaa etsiäkään), se on selvä, mutta tähtään hurjempaan meininkiin. Ei muuten ole lainkaan vaikeaa olla käyttämättä tekstissä jotakin kirjainta / joitakin kirjaimia, voin kertoa, eli lahjakkaammille ihmisille sen on oltava todella helppoa. Hyvin mielenkiintoinen on tuo väitöskirja. Siitä oppii kaikenlaista. Kiitän tekijää. Vain harmittaa se, että minua pidetään, jos harvoin minään pidetään, kokeellisen yms. kirjallisuuden vastustajana. En minä semmoista vastusta, vastustan vain noin tärkeällä asialla leikkimistä. Elämä on täyttä pettymystä.