Yritin keksiä sanoja muistoksi,
en keksinyt,
katsoin televisiota,
ilmat lämpenivät,
en keksinyt,
katsoin televisiota,
ilmat lämpenivät,
Tämä on blogi. Te, käyskijä virtuaalisessa puutarhassa, jos tahdotte niin voitte kirjoittaa näkemyksiänne, ihan mitä tahansa näkemyksiänne, blogini kommenttilootaan, kommenttilootiin, joita on tuhatsatakuusitoista (tilanne 25.9.2013 klo 21.57), mutta voitte myös olla aivan hiljaa, se on mielestäni aivan sopivaa sekin. Blogini alaotsikkoja ovat KUINKA SAADA YSTÄVIÄ, MENESTYSTÄ JA VAIKUTUSVALTAA - confessions d'un cas d'école - Alaston sydämeni - Huomaamattoman ihmisen monologi &c.
maanantai 14. toukokuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
<3
Aika usein sanat on turhia. Riittää, että on ja muistaa.
Mä en oikein tiedä, mitä sanoisi (!) tuohon kommenttiin. Mä en sano mitään. Enkä muista enkä ole. Sanon kaikkea muuta.
Lähetä kommentti