maanantai 16. joulukuuta 2013

Tuo hiihdon asiantuntija on ihana. Hänellä ei ilmeisesti ole lainkaan muistia.


En minä tykkää kirjailijasivusta, jossa on aivan alkeellista kirjoitusta. Olkoon vaikka miten tärkeä asia. Asiaproosa on muutamia varten. Esseistiikka.

 
Finnegans Wake 179 / 628.


Olen sosiaalinen, jaan.


Ole sosiaalinen, jää.


Gutäg.


Entä jos mikään ei liity mihinkään?
(Slothropian anti-paranoia)


Nyt se on varmaa. 1900-luvun merkittävimmät kirjat ovat aikajärjestyksessä Kadonnutta aikaa etsimässä, Finnegans Wake ja Gravity's Rainbow. Olen aivan hämmästyksissäni Finnegans Wakesta. Joycea yritettiin lannistaa, mutta hän kirjoitti Finnegans Waken valmiiksi. Ystävät kehottivat luopumaan! Onneksi oli todellisiakin ystäviä, jotka kehottivat jatkamaan! Terveys rassasi ja tytär tuli hulluksi. Vaimo ei lukenut edes Odysseusta. Mutta Finnegans Wake on olemassa. Se on aivan upeaa. Tilasin John Bishopin Joyce's Book of the Dark: Finnegans Waken ja Ville-Juhani Sutisen toimittaman Mitä Finnegans Wake tarkoittaa? Jälkimmäisen haen maanantaina Henry Lehtoselta Sammakon kirjakaupatsa. McHughin Annotations ei tietenkään tälle herralle riittänyt. Se on muuten aivan loistava kirja! Rivi riviltä käydään Finnegans Wake läpi... niin sitä pitää! Kaveri muutti Dubliniin että saisi paremmin selkoa kirjasta... Eipä ole editoitua elämää tuollainen...


Kerroin äsken: Astrid LIndgren, Elina Salo, Kirsi Kunnas on sellasia maallisiksi pyhimyksiksi julistettuja tyyppejä, että niitä pitääkin vähän tölviä. Eikä se tölviminen oo edes heihin kohdistettua, vaan yleiseen mielipiteeseen, joka ei ole mielipidettä vaan yleistä idiotiaa.


Kai keskustelu vähän hankalaa on, kun se tyssää jo siihen, että toisella on pitkä tukka.


Korttilaisesta tuli körttiläinen.        

Ei kommentteja: