Olen lueskellut vuosituhannen vaihteen Parnassoja. Pitkiä haastatteluja, pitkiä esseitä, pitkiä kritiikkejä. Todella vähän kuvia. En kiellä lyhyiden kritiikkien arvoa, mutta onhan pitkä kritiikki hieno. Sama noissa muissa.

Taisi olla vuoden 2001 toinen numero, jossa oli pitkä haastattelu, tästä Mäestä mutta kuitenkin (jossakin toisessa numerossa oli todella pitkä Haavikon haastattelu), Teuvo Saavalaisen ehkä viimeinen teksti, pitkä sekin, Kejosen päiväkirjailuja, katsauksia, vaikka mitä muttei sitä paskaa mitä nyky-Parnasso on ns. tulvillaan.

Tuo kirottu Kirjallinen Kuvalehti on lopetettava ja palautettava vanha kunnon Parnasso! Heittäkää se kulttuurityrkky ulos ja sivistynyt ihminen tilalle. Parnasso on Suomen kirjallisuuden perustaa, kirjallisissa aikakauskirjoissa perusta, olen valmis allekirjoittamaan adressin Parnasson pelastamiseksi.

Vuosituhanteen vaihteen Parnassoissa on kirjoitusvirheitä ja muita taittovirheitä, mutta on niitä nykyisessäkin, josta kuitenkin puuttuu sisältö. Ilmeisesti olen ainoa tässä maassa joka on tätä mieltä. Ehkä olen vainoharhainen hullu, joka ei innostu sarjakuvakirjallisuudesta, lastenkirjallisuudesta ja nuortenkirjallisuudesta, pienistä artikkeleista, haastatteluista, esseistä, lukijoista ja idiotian tuolla puolen olevista pääkirjoituksista ja blogimerkinnöistä.

Nyt Suomessa ei ole laajalevikkistä kirjallisuuslehteä. On Kerberos, Kirjo, Kirjain ja pari muuta, muttei niitä kukaan lue. Kun Suomessa mietitään että mikä se on se kirjallinen aikakauslehti tai -kirja niin Parnasso ihmisille tulee mieleen. Mutta kun se on Kirjallinen Kuvalehti, jossa on "reportaaseja". Hyi helvetti!