Turkulainen katuruno 3

Runo ja rockissa 2012

livun takahuoneeseen

esiintyjien

vanavedessä,

Kulmala tarjoaa

hunajaista viskiä,

otan sitä

sopimattomia

määriä.

Joku nuori runoilija

rääkyi yksinäisyyttään

lavalla ja nyt 

sillä on

nuoren näköinen

bööna sylissä.

Vetoketju vain toisella

auki. Minäkin olen auki.

Juon kaljaa,

Kinnunen viskaa

minua stobella

ottaluuhun.

Onneksi stobe

oli tyhjä ja muovia.

Tahtoisin kirjoittaa

seinään muttei ole kynää,

juomme lisää

Monkissa,

johon minulla ei ole

porttaria vaikka portsari

niin väittää.

Kinnunen käskee

tuomaan juomaa

pöytään. "Pummi maksaa",

siteeraan VR:ää

ja Melleriä.

Kukaan ei edes kuule.

Täytyy laajentaa, ei Kulmala ja Kinnunen riitä. Hirvosta ja muita kaivataan vielä. Robinson Jeffers kuuluu poetiikkaan, luo yllättävän sävähdyksen ja vielä kun päälle kertoo Kejosesta. Tämä rytmi on melko helppo omaksua, mutta kuka keksi rytmin, se se on taitotemppu. Turkulainen katurunous on kaukana sanotaanko Bukowskista, joka menee tähän tyyliin:

As Time Goes By

Muistelen

Volkkariani

ennen

Lindaa,

nyt

minulla on

kissa ja

 Linda ja Mercedes.

Tyydyn siihen.

Ei kai tässä auta kuin ryhtyä runoanalyytikoksi.