MUN PROJEKTINI

kunhan ei asiasta sano

mistä tahansa muusta

(ohje onnelliseen vuorovaikutteisuuteen)

Mitä sitä tekisi. Olen kuunnellut musiikkia (viimeksi tämän) ja kirjoitellut sekavuuksia. Piti kirjoittaa asiaa (vrt. yllä), mutta jämähdin tähän. Tällä kalenteriviikolla olen kirjoittanut 43 liuskaa SITÄ, mikä on viikkotavoitteesta, mutta ei minulla ole kiire. Olen kuukausitavoitetta edellä 58 liuskaa. Toisaalta olen vähän muuttanut tavoitteita, niin että olen tuplannut kuukausitavoitteen, silloin tässä kuussa on vielä mentävää 29 liuskaa. Se on kolme päivää. Kuukauden päiväennätys on hieman vajaa 17 liuskaa. Kun vähän aikaa harjoittelen niin pystyn kirjoittamaan 30 liuskaa päivässä. Tosin ei tarvitse mutta huviksi ja hyödyksi. Tämä on vähän semmoinen "ihmiskoe", mutten koettele muita ihmisiä Tri Mengelen & Co.:n malliin vaan itseäni. Enkä ole lähtenyt epäonnistumaan vaan onnistumaan. Tosin lähtökohtani on huono, kun ei ole kustantajaa, tusinaa kustannustoimittajaa, performanssiryhmää eikä muitakaan tukijoita, mutta olen päättänyt yrittää. Olen antanut tälle nimeksi Tusinaromaani. Setä näyttää lapsille tekemisen mallia eli kolmetoistaprojekti. Kirjoitan 12 + 1 romaania vuonna 2013 ja tuo kolmastoista romaani menee noiden kahdentoista sisään kahteentoista osaan jaettuna. Olen jo odotellut, milloin "media" ottaa yhteyttä ja valmistautunut kuvauksiin ja valittelemaan kun on vitun raskasta, mutta kun on salainen puh.nro niin vissiin siksi ei ole soiteltu. Aion kuitenkin voivotella pelkästään. Kaksi viikkoa sitten kirjoitin neljässä päivässä hieman alle 47 liuskaa, sitten luin kaksi kirjaa ja kirjoitin niistä 5 000:n ja 6 000:n merkit arvostelut. Semmoinen viikko, pikkasen seuraavan viikon puolelle meni, jälkimmäisen kritiikin lähetin vasta maanantaina klo 13.15. Etten olisi blogannutkin eli joudun nyt valittamaan, että mahdolliset bloggaustauot johtuvat kun olen kirjoittamassa Tusinaromaania. Varmaan harmittaa. Ja minua harmittaa jatkuva valittaminen. Kyllä minua väsytti ihan saatanallisesti kun oli ensimmäinen romaani valmis ja sitten rahtauduin kritikoimaan, mutta tiesin itse valinneeni tämän ja, kuten Heikinheimo sanoo Sostakovitsin sanoneen, niin ei pidä valittaa, jos on säveltäjäksi päätynyt, mutta kirjanpitäjä voi jo vähän nurista. Tuosta valittamisesta on minulle valitettu ja sain idean, että minäpä teen kanssa jotakin, vaikken ole kirjailija, varsinkaan helvetisti hyvää huomiota saanut kirjailija, olen vain tämmöinen pösilö. Moni olisi onnesta soikeana, jos olisi tilaisuus projekteilla ja minullahan tämä tilaisuus on ja käytän tilaisuuteni. Ystäville kenties ei aina ole aikaa, muttei niillä ole minullekaan aikaa, lomaa en ole pitänyt koskaan, joten minulla on asiat hyvin, munaan tässä vain itseni. Eilen olin juuri kirjoittamassa, kun Timo soitti enkä uskaltanut sille kertoa tästä, mutta nyt varmaan saa tietää. Appiukolle kerroin ja se luuli että on yleistä tietoa ja on levitellyt asiaa Satakuntaan saakka, mutta ajattelin, että, pelkuri kun olen, kirjoitan 2-3 romaania ennen kuin alan laajemmin huudella projektistani. Olkoon, pidänpä tunkkini. Että tämmöstä. Minut saa hirttää enkä sittenkään vingu. "Sen kerran kun runous saa huomiota, niin sitten vain valitetaan." - eräs turkulainen kirjallinen vaikuttaja. Ei minulla ole mitään näitä vastaan, mutta joskus voisi ajatella sitä julkista kuvaa, imagoa. Hyvin silkkihansikkain heitä käsitellään, kun tapaavat kovin hermostua jos ASIASTA sanoo. Minulle kirjallisuus on elämän tarkoitus, olen täysin ehdoton mitä kirjallisuuteen tulee, olen antanut sille elämäni, enkä siedä "fiilistelyä" ollenkaan. Suunnitelmani on, että kirjoitan tuon 1040 liuskaa ensin ja sitten loppuvuoden keksin siihen kaikenlaista. 31.12.2013 kello 23.59 Tusinaromaani. Setä näyttää lapsille tekemisen mallia eli kolmetoistaprojekti on valmis. Ellen kuole, sairastu pahasti tai satuta itseäni esim. liikenneonnettomuudessa, niin en näe mitään syytä miksen onnistuisi. Perkele, kun menin jo kertomaan, ei pitänyt blogissa kertoa lainkaan. No, mitä siitä ja tästä.