Yleinen pahoittuminen

Luin Hunter S. Thompsonin Helvetin enkeleitä. Siellä on, siinä on monenlaista lainuuta, esim.  s. 33 esiintyy Kierkegaard ( (The Last Years: Journals 1853-5):

"Päivälehdistö on modernin maailman pahuuden prinsiippi ja aika tulee paljastamaan tämän faktan yhä selvemmin ja selvemmin. Sanomalehtien kyvyllä yhä monimutkaisempaan degeneraatioon ei ole rajaa, koska ne pystyvät aina vajoamaan alemmas ja alemmas lukijakuntansa valinnassa. Lopulta ne villitsevät sen ihmiskunnan pohjasakan, jota mikään valtio tai hallitus ei kykene kontrolloimaan."

Siis tämä on kirjoitettu yli sataviisikymmentä vuotta sitten, jo silloin kaikki oli näkyvissä. Tajusin pari päivää sitten, että suurimman osan historiastaan ihmiskunta on selvinnyt ilman "mediaa"; lehtiä ja muita sairauksia ei todellakaan tarvita, on vain luotu tarve, se on sitä markkinayhteiskuntaa se ja yleisemmin inhimillisyyttä. Flaubert ja Baudelaire olivat Kierkegaardin aikalaisia ja näkivät myös.

Hulluuden aallot lyövät yhä kovemmin. 1900-luvun lopun hullutuksista kamalimpia oli uhriksi pääsemisen halu, kun huomattiin että siten saa kaikkea kivaa. Nyt on olemassa sukupolvi, joka luulee, että he ovat uhreja, vaikka he eivät uhrista eivätkä varsinkaan uhrautumisesta tajua mitään. He ovat tyhjiä uhreja, uhreja vailla uhrautumista. Se on määritelmällisesti perverssiä käytöstä. Saden markiisi olisi kateellinen. Kaveri näköjään ennusti tulevaisuutta aika hyvin.