Muuankin mielenkuohu

Kerron mikä minua kaiken ohella ja ohessa harmittaa. Jos minä kirjoitan "nuoruuteni oli ankea ja tunsin jo nuorena olevani erilainen nuori" niin minulle nauretaan päin naamaa. Kuitenkin monet voivat suoltaa tuollaista tekstiä rauhassa, sillä kukaan ei sano mitään. Minusta tämä on ns. epäreilua. Ei ole tasa-arvo toteutunut! Tai jos pohdiskellen kerron katselevani vättiläisestä ikkunastani, ei siitäkään päätä silitellä, sanota että herkkää ja intellektuaalista tekstiä. Minun on yritettävä, etten lankea naurettavuuksiin ja silti lankean naurettavuuksiin. Ikävää! Luin jokin aika sitten sen Uralilaisen ikkunan. Kirja oli jo niin huonosti kirjoitettu, että ihmettelin oliko siinä takana jäynä, että meneekö tämä, tämäkin läpi. Sellaista pohdiskelevaa, kyselevää tekstiä... En millään tohtinut silloin sanoa tätä blogissa, mutta jotenkin sanon nyt. Savukeitaalla on se ongelma, että heillä on melko tarkkaan kaksi hyvin kirjoittavaa esseistiä ja loput ovat näitä pohdiskelijoita. Istuksivat maailman metropoleissa erilaisissa anniskeluliikkeissä ja tuumivat sitä, miten muut ihmiset ovat niin tyhmiä. Onko joku muu tullut samanlaisiin johtopäätöksiin, vai olenko tosiaan ainoa ihminen tässä maailmassa, joka on tätä mieltä?