Muudankin mielen-ahdiste
Taidankin pitää blogimerkintävapaata viikon loppuun saakka. En, jälleen kerran, pidä merkintöjeni sävystä, enkä kommentoinneistani (esim. täällä). Blogini mahd. kommentteihin vastakommenteeraan. Taidan olla herkkä... Olen pakostakin huomannut, että blogia lukee muutama ihminen, etenkin tällaisen huomionhakuilun jälkeen asiasta ilmoitetaan, ettei lapsella olisi enää paha mieli.
PS: Saarikosken Suomentajat päiväkirjat saapuivat. Heti alkoi vituttaa, että pitääkin lukea Hitlerin pakoa, Saarikosken päiväkirjaproosa innoittaa minua suuresti, "vetää puoleensa". Minulla on linus lethalis Hitun retkessä sunnuntaina (Saarikosken osalta viime viikolla), joten ehkä tänään voisin nautiskella hitusen Saarikoskesta, sillain Anneli Saulin tapaan. Sven Laaksokin lukee Saarikosken päiväkirjoja, eikä niin ollut innostunut Asiaa tai eistä, mikä onkin kehnohko kirja. Tosin Euroopan reuna on vielä kehnompi, joten Svenniksellä on petyttävää edessään. Kirje vaimolleni ja Aika Prahassa ovat mestariteoksia. Menen nyt omiin "töihin". Ihan kohta. Nevö.
7 kommenttia:
Taidan lykätä Hitlerin paon hankkimista siihen saakka, että kirjasta julkaistaan Veitikan kanssa double feature -yhteisnide.
Hitlerin pako edustaa nähdäkseni suuresti arvostettua ns. journalistista historiankirjoitusta(vrt. ranskan 'jour').
Hitlerin veitikka. Mimmonenhan kulli Hitlerillä oli. Haluan tietoa suurmiesten kyrvistä. Kirjoitin tämän kostoksi, koska lopetit tuottamasta sisältöä.
Historioitsijoiden näkemykset eroavat paljonkin Hitun peeniksen koon tienovilla. Huovinen viittaa puhutun "tukaanin nokasta".
http://www.hs.fi/kulttuuri/Kuuluisa+erakkokirjailija+julkaisee+uuden+romaanin/a1305636293932
Huovisen mukaan fuhrerin terska oli väriltään lemmikinsininen...
Vertavaluva terä.
Lemmikinsininen ter ä
Lähetä kommentti