Lueskelin Janne Kortteisen blogia ja tein nimellänsä niin sanotun guuglauksen. Alkoi vituttaa. Ihan pokkana sanotaan kaikenlaista paskaa. Siis, taon nyt kalloihin: ei minua Kortteinen vituta vaan muutama muu. Jo täytyy ihmisen olla pihalla jos luulee että minua Kortteinen vituttaa. Kysyn: miksi vituttaisi? En minä ole sellainen alhainen liero niin kuin te, joten älkää luulko että olisin yhtä alhainen liero kuin te. Syökää paskaa.
10 kommenttia:
"Sami Liuhto on kyllä yks vitun säälittävä eukko, mä voin vain kuvitella sen nylkyttämässä Nylénin ja Hännikäisen säärtä jossain kirjallisuustapahtumassa, falskit ihmiset tunnistaa toisissaan saman falskiuden, mua te lähinnä huvitatte, se miten tyhmiä ja näkemyksetttömiä pellejä te olette hähähäh
Vittu te ootte niin ohi ja nähty koko porukka."
http://sami-liuhto.blogspot.fi/2012/11/tein-itsegooglauksen-ja-nain-sami.html
Harmittelin kun Kortteisen blogissa ei ole julkaistuna laajaa sähköpostikirjeenvaihtoamme. Tosin se on tapahtunut vain mielessäni muttei sen pitäisi olla esteenä. Kirjeenvaihtomme rinnastuu Strindbergin ja Nietzschen kirjeenvaihtoon 1888-1889. Tuleville tutkijapolville se muodostaa hienon lähdemateriaalin persooniemme tarkasteluun. Olen niin onnellinen senkin dosentin puolesta, joka kirjoittaa elämäkertani. Kortteisen elämäkerturiksi suunnitellaan professori emeritusta.
Mä voin kirjoittaa sun elämäkerran, okei?
Ht
Okei.
Tusinaromaanin box set -version kanteen Sauhto ja Kortteinen pussaamaan?
Sopii mulle!
Voin pussata persettä.
Tää oli uus
http://haraldbirgerolausen.blogspot.fi/2013/03/runot-ovat-perseesta.html#!/2013/03/runot-ovat-perseesta.html
"Ehkä silti kaikkein kamalin esimerkki tästä leevilehtomaisesta tylsyyslatteudesta on hänen kustantamonsa julkaisema Janne Kortteisen mukarunokirja ”Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa, mikä on ehdottomasti paskin rimanalitus vuosikymmeneen suomalaisessa nykyrunoudessa.
Kirjan takakansi valehtelee kirjan kuitenkin olevan viattomuuden manifesti (hirveää skeidaa), jonka muoto vaihtelee laavavyörymäisten (kas kummaa John Ashberryä) näkyjen, ilmestysten, epinafinoiden (mitä paskaa?), illuminaatioiden (mitä vittua?), enteiden (eli omiin housuihin ennen niihin kusemista kurkistamisen) aavistusten (eli Leevi Lehdon housuihin kurkistamista ennen niihin hyppäämistä) ja vaikutelmien (eli miltä tuntuu herätä Leevi Lehdon sängystä muna suussa) sekä minimalistisempien mukarunojen, kopiofragmenttien, huhaahaikujen, surkeiden naivismien, suoran yökpuhuttelun, pienen munaheilutuksen Leevi Lehdon aamurunkun kunniaksi, saarnan, rukouksen ja huolestuneesti nirvanaan katoavien heiveröisten sydänäänien välillä.
Kirjan skeidaosasto jatkaa, että kirjan ytimessä pitäisi olla se Leevi lehdolle munaheilutus jossain aamupaskan ja aamurunkun välissä, mutta se eksyy kustantajan mielestä Totuuden, Kauneuden ja Vapauden kirkuvaksi kopilainahypnoosiksi, jossa Sekä ETTÄ EIKÄ KUMPIKAAN häviävät Herakleitoksen pyjamanhihaan ja näennäsyksien Iäisen iirisvirran väliverho repeää ja sulomyhkäinen alkusykseys huutaa lempinimeään synnyttäen säkenöivien unlmien painajaisten mukastunamin, HETEKENtsunamin, kyyneltsunamin: Yönpaisumuksen, jolla surffata ilmaailmojen yön Iäsyyksien skitsahtaneisiin, huumerikollisiin, ehdollisvangitseviin mielikuvituksiin.
Sitten ammutaan singolla väärin päin ilmeisesti omaan lutkuttavaan munaan ja tehdään Todellisuuden Jack Russel-terriernovia tötsyissä ja paskat housissa kintuille valuen, tirskistely-aukkoja Leevin munaan, likaisia persreikiä, Glory Holeleja, Pikku Kakkosen postiluukkuja ja kaikki tämä istutetaan ennen munalutkutusta Leevin kullinpäähän, johon sataa golfkallonkokoisina pääsiäisrakeina jättiläisvampyyrikalmarinmuninia (ihan kuin kiinalaisen ravintolan ruokalistalta sunnuntaikrapulassa ja hieman levottomasti pomittuna).
Tässä vaiheessa lukija nostaa kytkintä tästä ”äiti saanko pääsiäisenä Leviltä munaa vai tavallisia johnashberrypässinpäitä” - kauhukertomuksesta, heittää tämän paskarunokirjan ikkunasta ulos, ja oksentaen vannoo samalla ettei koskaan enää (ihan kuten minäkin tein) tartu mihinkään, kuuna päivään, mihinkään maailman vitun paskarunokirjaan, enää ikinä, pilaamaan päivää ja mieltä, ettei joudu painajaisten kuoriin lukiessaan ilmiselvällä siansaksalla kirjoitettua helsinkiläistä kokeellista runopotaskaa:
”Ii, Iikis, Viisis siirin, ilin liini Ihminin. Miin miltiin tiintivin jiirin imin itsiini ihmiit sin, sin hihkisti himin pirin. Ii riittinit viimini min; mini vijisin vihin irin, - ilin sintin piikisi Sin. Siis kiili, Jimili tiivin, miti miihini rikiilin – ji iiksi hilvitin viivin mini kitiin riimitin. Ii Viltiis miilmiidin kin liit, lii mini viin, ili inni kirsii niidin minin listini viittimiin – ji min tihmit viimini lii min, minin tihtini tiki hin sin, - sii liimisin tiskin ji riimin, jiti Sinilti siinit in. Ii pihi, Jimili tiiviin, miss´ikini liinitkin! Viin sini ji ristini viiviin Sii kiittiin niintsdiin. Iimin.”
Voisiko sen epäselvemmin ja lukijaa halveksivammin sanoa. Tämän jälkeen ymmärtää hyvin että oikea runous on jotain muuta mitä suomalaiset nykyrunoilijat väittävät sen olevan. Se on Won Kar Wainin ”AS TEARS GO BY”- elokuva, jonka motto on tervetullut nyrkki silmään leevilehtolaisesta humpuukista tai ollisinivaaralaisesta laskelmoivan kylmästä älyllisyydestä, sillä siellä ”Meidän kaltaisillamme ei ole huomista.”
Kuka vittu on John Ashberry ja Leevi Lehto?
"Se on vastaan ”T.S Elliotin objektiivista korrelaattia, subliimia, kontrapunkteja ja dikotomiaa”, sillä se on s u o r a a, e l ä m y k s e l l i s t ä ja a i t o a p u h e t t a t o i s e l l e i h m i s i l l e. Se on myös Jose Saramagon ”Toinen minä” - kirjan ”viikonloppuina tehdyt löydöt ja keksinnöt eivät ole yhtään arvottomampia eivätkä vähäteltävämpiä kuin sellaiset, jotka syntyvät tai tuodaan julki jonain muuna viikonpäivänä, niin sanottuina työpäivinä.” Tai W.H Audenin B. Brittenille kirjoittaman lyhyt huomio:”Goodness and beauty result from a combination of order and chaos, bohemianism and bourgeois convention...bohemianism alone leads to a mad jumble of beatiful scarps...bourgeois convention alone to large unfeeling corpses.”
Oletko, Janne, homo?
http://www.youtube.com/watch?v=LBeHiHkB320
Luin Saramagon Balthasar ja Blimundan enkä digannut. Pitäs ehkä lukea lisää?
Epäilen norjalaisia muutenkin. Tää oli niin huono kommentti tää mun kommentti että rinnastuu Roseanne Barrin Lenigrad Cowboys & Red Army Choir -spiikkaukseen MTV Video Music Awardseissa 1994. (http://www.youtube.com/watch?v=ZG7nHDxxT0k 4.30 ->) Vituttaa kun Kortteinen osaa enkä mä osaa. Vituttaa kun Kinnunen luulee osaavansa ja mä tiedän ettei me osata. Vituttaa.
Lähetä kommentti